Kun lapsi oireilee, myös vanhempi tarvitsee tukea
Vanhempien viesti on usein samankaltainen: Avun hakeminen psyykkisesti oireilevalle nuorelle vie aikaa ja voimia. Silti juuri kukaan ei kysy, miten nuoren tukena oleva aikuinen itse jaksaa.
Näin kertoo Vankemmaksi-hankkeen työntekijä Marjo Lehtinen. Maria-Akatemian hanke tarjoaa 12–24-vuotiaiden nuorten vanhemmille maksutonta keskusteluapua Helsingissä ja Tampereella sekä verkon välityksellä koko Suomessa.
– Työmme ytimessä on vähentää vanhempien kokemaa häpeää ja yksinäisyyttä. Ilmiö on hyvin yleinen, sillä jopa joka neljännellä nuorella on jokin mielenterveysdiagnoosi. Niitä eivät selitä yksittäisten vanhempien teot, vaikka vanhemmat kokevatkin niistä valtavasti syyllisyyttä, Lehtinen sanoo.
Mahdollisia syitä voi etsiä esimerkiksi yhteiskunnan ilmapiiristä, suurista yhtenäiskouluista ja sosiaalisesta mediasta. Silti vanhemmat pohtivat vertaistapaamisissa kriittisesti lähinnä omaa käytöstään.
Vanhempien jaksaminen heijastuu parisuhteeseen, työelämään ja perheen muihin lapsiin.
– Syyllisyys ja häpeä voivat olla lamaannuttavia. Meidän tehtävämme on auttaa vanhempi yli tästä. Usein käy niin, että kun vanhempi alkaa voida paremmin, se heijastuu myönteisesti myös nuoreen.
Hankkeen koordinaattori Henriikka Laurola näkee, että juuri vanhempien tukeminen on yhteiskunnankin kannalta viisas sijoitus. Se lisää uskoa parempaan tulevaisuuteen ja auttaa ehkäisemään myöhempiä mielenterveyden haasteita. Vanhempien jaksaminen heijastuu myös parisuhteeseen, työelämään ja perheen muihin lapsiin niin hyvässä kuin pahassakin.
Puhuminen ja vertaistuki ovat yksi tapa jaksaa kuormittavassa tilanteessa. Vankemmaksi-hankkeessa pohditaan vanhempien kanssa keinoja selvitä haastavista tilanteista.
– Varhainenkin huoli omasta nuoresta riittää palveluumme hakeutumiseen. Yleisohje on, että happinaamari ensin itselle, sillä vanhempi on koko perheen tukipilari. Toivon, että tukea vastaanottamalla vanhempi löytää myötätunnon ja lempeyden myös itseään kohtaan, Laurola sanoo.