Tervetuloa, arki!
Lapsiperheen kesän jälkeen tuntuu mukavalta toivottaa arki tervetulleeksi. Retkien ja reissujen, vaihtuvien rytmien ja aikataulujen sijaan tuntuu helpottavalta ajatella, että seuraavat viikot, kuukaudet tai jopa koko lukuvuosi kuluu suurin piirtein samalla lukujärjestyksellä ja rutiineilla.
Kutkuttava on myös ajatus siitä, että elokuu on uusien alkujen aikaa. Jossakin perheessä on edessä ensimmäinen päiväkoti- tai koulupäivä, jollakulla alkaa uusi harrastus ja joku saa uusia kavereita aiemmin tuttuun ryhmään. Joku vaihtaa koulua ja jollakin on edessä ensimmäinen koulu- ja opiskeluvuosien jälkeinen syksy.
Elokuussa Wilmaan ilmestyvä lukujärjestys ja harrastusten aikataulut laittavat perheiden kalenteripalapelin paloja paikoilleen. Aikataulujen lisäksi on muistettava nimikoida vaatteet, päällystää kirjat, täyttää oikeat lomakkeet ja osallistua niin koulun kuin harrastusryhmienkin vanhempainiltoihin. Perheiden muistilaput, jääkaapin ovet, sähköpostit ja WhatsApp-ryhmät täyttyvät muistettavista ja hoidettavista asioista.
Uudet alut, rutiinit ja aikataulut vaativat lapsilta ja nuorilta paljon. Uuteen ryhmään, oppiaineisiin, opiskelutahtiin ja aikuisiin sopeutuminen vaatii aikaa. Osalle se on helppoa, mutta joillekin kaikki uusi on pelottavaa ja jännittävää.
Myös meitä vanhempia saattaa jännittää, miten uudet asiat sujuvat: otetaanko lapsi mukaan porukkaan ja saako hän kavereita, onko vastassa tuttuja opettajia, ohjaajia ja valmentajia vai onko edessä uusiin aikuisiin tutustuminen.
Ihana arki voi välillä olla silkkaa kaaosta ja kamaluutta. Joskus saattaa tuntua, että vuorokauden tunnit eivät riitä kaiken tärkeän hoitamiseen ja jokaiseen vanhempaintapaamiseen osallistumiseen. Oman lapsen äärellä saattaa myös tuntea riittämättömyyttä, kun ei löydä keinoja helpottaa uusien asioiden kohtaamista ja niihin sopeutumista.
Minuuttiaikataulujen, to do -listojen ja sopeutumishaasteiden keskellä voisi olla hyvä, jos joku välillä muistuttaisi niin meitä vanhempia kuin opettajia, ohjaajia ja valmentajiakin siitä, että kaikkeen ei tarvitse venyä. Supertärkeiden asioiden ja tapaamisten joukosta on välillä valittava kaikista tärkeimmät ja keskityttävä niihin. Joskus tärkeintä on pysähtyä lapsen tai nuoren ajatusten, ilon, jännityksen tai pelon äärelle ja annettava kaikki mahdollinen aika sille.
Ja ennen kuin huomaammekaan, ollaan pitkällä syyskuussa. Uudet rutiinit, aikataulut ja ihmiset ovat jo tuttuja ja elämme keskellä tavallista arkea.
Ihanaa arkea!
Ulla Siimes on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.
Kommentit (0)