Kuukauden kirjat: Suomennetun lastenkirjallisuuden tarjonta on kaventunut

Palkitseminen on tehokas tapa nostaa käännöksiä ja kääntäjiä näkösälle. IBBY Finland -lastenkirjajärjestön (ibbyfinland.fi) korkeatasoiselle lasten- tai nuortenkirjan käännökselle jakaman Aarresaari-palkinnon sai viime syksynä Marja Helanen teoksesta Hirviö ja Helmikki. Kirjan jatko-osa Hirviön kosto (WSOY, kuv. Isabelle Follath) on epäilemättä sekin ollut nautinnollista käännettävää Helaselle.

Jack Meggitt-Phillipsin hirviösarja on likeistä sukua viekoittelevalle brittiläiselle satu- ja huumoriperinteelle, jossa suomentaja on päässyt herkuttelemaan kielen ja mielikuvituksen vivahteilla. Lukijalle tulee kylläinen, hyvä olo kirjan nautintojen äärellä.

Brittihuumori ryöppyää valtoimenaan David Walliamsin lastenromaanissa Lima (Tammi, kuv. Tony Ross, suom. Kaisa Kattelus), jossa tympeät aikuiset saavat kunnolla näpeilleen. Hirviön koston tavoin myös Lima on tarjonnut suomentajalle mielenkiintoista pohdittavaa. Walliams on kehitellyt ihan omaa sanastoa, ja sivujen helmoissa on viittauksia ”Walliamsanakirjaan”:

Ihan yrjendaalista!

”Tämä sana löytyy ainoastaan Walliamsanakirjan kaltaisesta laadukkaasta teoksesta”.

Kirjasta löytyykin hauskaa sanastoa: nimppeli, nyhkääminen, lipakka ja yrjendaalinen. Ihmeellistä, miten brittikirjailijat onnistuvat vaivattomasti olemaan sekä älyllisiä että kepeitä!

Ou mai gaad ja muuta uusista uusinta kieltä

Kotimaisista lastenkirjoista ehkä kirkkaimmin kieltä pohdiskelee Veera Salmen Puluboi, Poni ja Ospanjan yksisarvinen kääpiötulilohikäärme (Otava, kuv. Emmi Jormalainen).

R-kirjainta välttelevä hakaniemeläispulu huomaa, että sanoja syntyy, kun kirjaimia pannaan perätysten.

”Kun ihmiset menevät jonoon, tulee hilveän usein faitti. Kiljaimet eivät koskaan tappele.”

Kirjassa näyttäytyy uusista uusin kieli, ehkä vähän ironisessakin valossa. Faitti, nevö, sloumousson ja ou mai gaad kumppaneineen kuuluvat kirjan sanavarastoon. Pienikin lukija houkutellaan tutkimaan kielen kehityksen kummallisuuksia. Sen arvaa, etteivät suositut Puluboi-kirjat ole helpointa käännettävää, mutta ruotsiksi ja tanskaksi niitä kuitenkin on ilmestynyt.

Odottamattomia yllätyksiä

Kauppalehdessä vakuutettiin lokakuussa, ettei kaunokirjallisuutta parane enää moittia liiallisesta anglosaksisuudesta: voisi pikemminkin puhua turhan skandinaavisesta valikoimasta.

Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa vallitsee toisenlainen tilanne: pohjoismainen tarjonta on kaventunut.

Prinssi saa prinssinsä.

Odottamattomin yllätys tulee Unkarista. Laajassa satuantologiassa vanhoja satuja ja kreikkalaista mytologiaa kerrotaan tuoreesta näkökulmasta, ja mukana on myös aivan uusia ja raikkaita kertomuksia. Kokoelmassa prinssi saa prinssinsä, piparkakkutalon noita on elämäänsä pettynyt rassukka ja prinsessa tummaihoinen kaunotar.

Boldizsár M. Nagyn toimittama Satumaa kuuluu kaikille (WSOY, kuv. Lilla Bölecz, suom. Saarni Laitinen) on avarasydäminen ja normeja rikkova satukirja. Se on onneksi myös hauska ja leikittelevä, sillä useinhan satuja uudistetaan tosikkomaisesti. Tekijät toivovat, että kirja ”antaisi tilaa niille, jotka eivät Unkarissa useinkaan saa ääntään kuuluville − varsinkaan satukirjallisuudessa”.

Suomenruotsalaista väriä

Suomenruotsalaisen kuvakirjan rohkeutta ja omintakeisuutta ylistetään Ruotsissa asti. Ei ihme, että huomattava osa suomenruotsalaisista kuvakirjoista julkaistaan tuoreeltaan suomennoksina. Sen sijaan suomenkieliset kuvakirjat eivät yhtä notkeasti käänny ruotsiksi.

Epäsuhtaisesta käännöspolitiikasta huolimatta kannattaa iloita vaikkapa Annika Sandelinin ja Linda Bondestamin kuvakirjasta Silkkiapinan nauru (Teos & Förlaget, suom. Maarit Halmesarka). Kirjassa kerrotaan tapiirin surusta, kun sen hyvä ystävä silkkiapina kuolee.

Uljas kuvitus vie sademetsän tunnelmiin, ja tarinassa on sekä satuisuutta että vaikean asian peittelemättömyyttä.

Ukrainalainen löytö

Olisikohan Suomessa löydetty ukrainalaista kuvakirjaa ilman Ukrainan sotaa? Kirjailija Larysa Denysenkon ja kuvittaja Marija Fojan teos Maja ja ystävät (Tammi, suom. Eero Balk) on julkaistu kotimaassaan vuonna 2017, joten Krimin miehityksen vaikutukset näkyvät siinä.

Maja kertoo luokkakaveriensa perhetaustoista, sen ihmeellisempää juonta kirjassa ei ole. Tehokas se silti on. Lopussa tyttö kertoo elämästään kahden äidin kodissa, mikä sekin oli jälkisanojen mukaan liikaa äärioikeistolaisille ryhmille.

Kirja taustoittaa Ukrainan traagista kohtaloa ja muistuttaa samalla suvaitsevaisuudesta. Kaikki mahtipontisuus siitä puuttuu.

Klassikkotulkintoja

Klassikot pitävät pintansa, vaikka käännökset kulahtavat yllättävän nopeasti. Tämä paradoksi tiedetään Art Housessa, joka kustantaa ahkerasti nuortenklassikoiden uusia suomennoksia.

Tuomas Nevanlinnan sulavasti suomentamasta L. Frank Baumin Ihmemaa Ozista ilmestyy jo kolmas painos, ja hyvästä syystä, sillä saturomaani on monin tavoin moderni.

”Kuinka kummallista kaikki onkaan!” kirjassa huokaistaan. Omituiset hahmot etsivät aivoja, rohkeutta ja sydäntä. Vuonna 1900 päivätyissä saatesanoissa kirjailija luonnehtii teostaan:

”Se pyrkii olemaan uudenaikainen satu, jossa on säilytetty hämmästys ja ilo, ja josta sydänsurut ja painajaiset on jätetty pois”. Selvät pasmat Baumilla!

Klassikot tuovat tarvittavaa syvyyttä ja sielua välillä vähän hektiseen kirjatarjontaan.

Grattis!

Suomenruotsalainen Ellen Strömberg sai marraskuussa lasten- ja nuortenkirjallisuuden August-palkinnon (sttinfo.fi) teini-ikää kuvaavasta nuortenromaanistaan Mehän vaan mennään siitä ohi (Vi ska ju bara cykla förbi, S&S, suom. Eva Laakso).

Sofia Chanfreaun kirjoittama ja Amanda Chanfreaun kuvittama lastenromaani Kirahvin sydän on tavattoman suuri (Giraffens hjärta är ovanligt stort, S&S, suom. Outi Menna) voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon (sttinfo.fi). Tämä suomenruotsalaisten sisarusten teos on myös Runeberg Junior -ehdokas (porvoo.fi). Voittajan valitsevat porvoolaiset esikoululaiset sekä ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat, ja tulos julkistetaan Runebergin päivänä eli 5. helmikuuta (wikipedia.org).