Klassikkosadut tarjoavat herkullisen lähtökohdan stereotypioista keskustelemiseen
1. Huomaa mistä kehut
Tutkimuksissa on havaittu, että tyttöjä kehutaan herkemmin ulkonäöstä ja hyvästä käytöksestä ja poikia riskinotosta ja osaamisesta. Kehut viestivät, mitä piirteitä arvostamme ja voivat siten ohjata, mitä piirteitä ihminen itsessään kehittää. Milloin kehuit viimeksi tytön rohkeutta ja pojan kykyä sanoittaa tunteitaan?
2. Rohkaise leikkimään monenlaisilla leluilla
Stereotypiat ovat aika- ja paikkasidonnaisia. 1800-luvulla pojat pukeutuivat mekkoihin, ja Ranskassa pinkki yhdistettiin pitkään kuninkaisiin. 1970-luvulla länsimaiset lapset puettiin usein samoihin vaatteisiin. 1980–90-luvuilla lasten vaatteiden ja lelujen markkinointi alkoi sukupuolittua voimakkaammin. Markkinakoneistoa ei kuitenkaan tarvitse myötäillä, sillä nukkeleikki harjoittaa empatiaa ja rakentaminen palikoilla hienomotoriikkaa sukupuoleen katsomatta – eikä väreillä ole sukupuolta.
3. Hylkää hokemat
Kulttuurimme on täynnä sanontoja, jotka ylläpitävät sukupuolistereotypioita:
”Pojat eivät puhu tunteistaan.”
”Tytöt ovat parempia hoivaamaan.”
”Älä ole tuollainen neiti.”
Kokeile kääntää hokemat toisinpäin. Se paljastaa, miten tottuneita olemme yhdistämään piirteitä sukupuoleen. Siksi sukupuolittavaan kommentointiin kannattaa aina puuttua. Stereotypiat säilyvät, jos niitä ei kyseenalaisteta.
4. Keskustele saduista
Iltasatu on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan tarinoiden sukupuolirooleja. Kuka toimii ja tekee päätöksiä, kuka taas odottaa pelastamista? Onko perheiden työnjako aina sellainen kuin tarinassa? Klassikkosadut tarjoavat usein herkullisen lähtökohdan stereotypioiden tunnistamiseen ja niistä keskustelemiseen.
5. Uskalla olla erilainen
Kuka perheessä lohduttaa? Kuka laittaa ruokaa? Entä kuka hoitaa raha-asiat, muistaa syntymäpäivät tai vaihtaa lamput? Perheen sukupuolirooleja voi haastaa, sillä lapset tekevät näkemästään päätelmiä.
Omat oletukset paljastuvat myös silloin, kun itse, oma kumppani tai lapsi ei istu ympäristön odottamaan rooliin. Muiden reaktiot voivat herättää epävarmuutta. Sen sijaan, että yrittäisi pakottaa ketään sosiaalisten sääntöjen sisälle, voi pysähtyä oman epämukavuutensa äärelle: Mitä oikeastaan pelkään muiden ajattelevan?
Kun lakkaa olettamasta, että jonkun pitäisi pitää jostakin sukupuolensa vuoksi, ei tarvitse selitystä sille, jos hän pitääkin jostain muusta. Kaventamisen sijaan kannattaa laventaa sitä, millaisia ihmiset saavat olla.
