Seuraliikunnasta on tullut lasten harrastus
Uusimman lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen tekijät muistuttavat, ettei kyselytutkimuksen menetelmin päästä käsiksi liikkumisen todellisiin määriin. Raportoitua liikunnan lisääntymistä selittää osin se, että liikunta mielletään aiempaa laajemmin. Esim. trampoliinilla hyppimistä, tanssia tai skeittaamista ei ole aikaisemmin välttämättä raportoitu liikuntana. Kyselyyn osallistui 1 200 iältään 7–21-vuotiasta suomalaista.
Vain neljännes nuorista harrastaa seuraliikuntaa enää 15-vuotiaana.
Nuorisotutkimusverkoston ja Nuorisotutkimusseuran julkaisemassa tutkimuksessa selvitettiin liikunnan säännöllisyyttä, harrastettuja lajeja, liikkumisen tapoja ja paikkoja sekä harrastamista seuroissa. Samoja asioita kysyttiin edellisen kerran vuonna 2012, joten tulokset mahdollistavat vertailujen tekemisen.
Liikunnan harrastaminen liikunta- ja urheiluseurassa on muuttumassa ennen kaikkea lasten tavaksi liikkua. Yleisintä seuroihin kuuluminen on 7–9-vuotiailla; tästä ikäryhmästä lähes 70 prosenttia harrastaa liikuntaa urheiluseuroissa.
Pojat pysyvät aktiivisina seuraharrastajina 11-vuotiaksi, tytöillä aktiivisuus alkaa vähentyä heti seitsemän ikävuoden jälkeen. Yhä harvempi – vain noin neljännes – nuorista harrastaa liikuntaa urheiluseurassa enää 15-vuotiaana.
Tärkeimpiä lasten ja nuorten liikkumattomuudelleen ilmoittamia syitä olivat ajan puute ja se, että liikunnasta ei pidetty tai liikunnallisten lahjojen koettiin puuttuvan. Myös kielteiset kokemukset koululiikunnasta ovat lisääntyneet selvästi vuosien 2012 ja 2015 välillä.
>Jani Merikivi ym. (toim.): Media hanskassa – Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2016. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 184, sarja: Kenttä.
Lue myös: Onko pakko harrastaa?
