Rutiineja, traditioita – ja valvontaa
Arkisimpia rutiineja ovat esimerkiksi yhteinen aamupala, iltasatu tai hampaiden pesuhetki. Erityistä yhdessäoloa taas tarjoavat vaikkapa pizzaperjantai tai lauantain lautapeli-ilta.
Rutiinien lailla lapselle ovat merkityksellisiä traditiot eli vuoden kiertoon tai juhlapyhiin liittyvät vakiintuneet tavat.
Omia lapsuuden rutiineita ja traditioita kannattaa toisinaan muistella ja miettiä, miksi ne olivat niin tärkeitä. Syntyikö arjen ennakoitavuus, luottamus ja turvallisuus juuri niiden kautta?
Osa lapsista elää olosuhteissa, joissa arkirytmi on syystä tai toisesta keikahtanut päälaelleen. Silloin lapsen elämää eivät määritä mitkään rutiinit. Tällainen lapsi elää muita lapsia todennäköisemmin epävarmuudessa, jopa pelossa.
Yksi sijaishuollon tehtävistä on vakiinnuttaa lapselle ennakoitava, säännöllinen ja parantava arki. Sellainen arki, jossa lapsi saa tuntea olevansa olennainen osa yhteiskuntaa. Arki, jossa on lupa kiinnittyä ja rakentaa luottamusta sekä mahdollisuus kokea turvallisuutta.
Sijaishuoltopaikka tulisi aina valita lapsen tarpeiden mukaan. Joskus on kuitenkin pakko tyytyä toiseksi tai kolmanneksi parhaaseen vaihtoehtoon – vaikka vain siitä syystä, että parhaiten sopiva sijaishuoltopaikka on täynnä. Elämä toiseksi tai kolmanneksikin parhaassa paikassa voi sujua hyvin.
Mutta on myös toisenlaisia tarinoita, sellaisia, joissa sijaishuolto on tuottanut lapselle uuden pettymyksen.
Pettymysten eliminoimiseksi tulee huolehtia siitä, että lastensuojelua ohjataan ja valvotaan systemaattisesti ja yhdenvertaisesti.
Suuntaus on kulkenut kohti omavalvontaa ja ennakollista valvontaa, joita toki molempia tarvitaan. Sijaishuollossa elävän lapsen ja hänen vanhempiensa oikeusturvan kannalta on silti tärkeää, että myös muunlaiset valvonnan muodot ja kanavat säilyvät. Niiden avulla voidaan tuoda esiin epäkohtia ja hakea puutteisiin muutosta.
Vain siten haavoittuvassa asemassa olevat lapset voivat olla varmoja siitä, että he saavat parhaan mahdollisen hoidon siinä sijaishuoltopaikassa, jossa elävät.
PS.
On tärkeää, että me aikuiset otamme huomioon myös ne lapset, jotka ilmaisevat itseään muutoin kuin puheella. Nyt vinkkejä ja käytännön työkaluja voi hakea julkaisusta, joka perehdyttää ja antaa ohjeita vammaisen lapsen kanssa kommunikointiin. Kysymys on lasten yhdenvertaisesta oikeudesta osallistua. Vammaisen lapsen näkemysten selvittäminen – Opas sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille -julkaisu on luettavissa verkossa.
Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.
