Kuukauden kirjat: Pehmeys palaa nuortenkirjaan

Kallis harrastus

Henna Helmi jatkaa Miisa ja kaikkien aikojen kevät -kirjassaan taitoluistelun tunnelmissa, välillä kimmellystä ja glamouria sykkien, useimmiten kuitenkin hyvillä mielin arkisesti. Sarjan neljännessä osassa huolta aiheuttavat parhaan ystävän perhehuolet: Katan vanhemmat päättävät erota, eikä tytöllä välttämättä enää ole taloudellisia mahdollisuuksia jatkaa harrastuksessaan.

Nykyisissä nuorten urheiluromaaneissa annetaan varsin realistinen käsitys lajin kustannuksista.

Kirjassa on poikkeuksellista se, että päähenkilöllä on onnellinen, ehjä perhe. Ystävän päinvastaiset kokemukset tuovat kirjaan vertailupintaa, ja Miisa joutuu miettimään perheiden erilaisia tilanteita.

Ja kun kyse on nykypäiväisestä nuortenkirjasta, matkapuhelimella on tietysti näyttävä rooli tarinassa. Puhelimen rikkoutuminen aiheuttaa suurta surua, ja rangaistuksista pahin on äidin asettama puhelinkielto.

Nörtistä menestyjäksi

Aleksi Delikouras jatkaa tietokonepeleihin uppoutuneesta pojasta kertovaa suosittua Nörtti-nuortenkirjasarjaansa teoksella pro game.

DragonSlayer666 on aloittanut lukion, mutta kaipailee takaisin yläkouluun. Poika on sitä mieltä, että hänelle on naurettu päiväkodista asti:

”Nykyään mulla onkin yleensä lohikäärmeiden suomuista tehty haarniska, johon pilkkanauru ei pysty”.

Nörtiksi leimattu poika alkaa menestyä kansainvälisissä tietokoneturnauksissa, ja elämään tulee aikuismaista aallokkoa: pettymyksiä, menestystä, uudelleen aloittamista. Dragonin päiväkirja paljastaa paljon hyvää pojasta, erityisesti tämän kyvystä pelata joukkueessa. Loppuratkaisu tosin kasaa ihmeitä ja onnea liian kanssa.

Delikouras kirjoittaa luontevaa nuorisokieltä, ja näyttää peittelemättä, miten merkittävästi englannin kieli vaikuttaa modernissa puhekielessä.

Nuoruus majakkasaarella

Jukka-Pekka Palviaisen Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta on jännärimäinen suljetun paikan romaani. Lukioikäinen Milla muuttaa tutkijaisänsä kanssa syrjäiselle majakkasaarelle, jossa koulua käydään videotykin välityksellä.

2000-luvulla tunnelmaa tiivistävästä saaristosta on tullut suosittu miljöö nuortenkirjallisuudessa. Palviaisen kirjassa idylli särkyy, kun luonnontieteellistä tutkimuskeskusta aletaan vainota. Saaren pieni yhteisö joutuu epäilyjen alaiseksi, eikä Milla uskalla enää luottaa uusiin ystäviinsä.

Tarina etenee vauhdikkaasti ja synnyttää dekkarimaista uteliaisuutta. Henkilökuvaus kuitenkin tuntuu liian äkkinäiseltä ja kuohuvaiselta, eikä arvoitusjuonen ratkaisu ole kovin luonteva.

Millan oma kehitys paketoidaan lopussa sopuisaksi paketiksi ja kirja viestii harmonian löytymisestä. Hän ei halua saarelta pois kuin joskus harvoin. Lukijakin vakuuttuu, että elämää on muuallakin kuin kaupungissa. Millan reviiri pienenee saaren kokoiseksi, mutta henkisesti kaikki käy avarammaksi ja paremmaksi.

Aikuisuuden kynnyksellä

Brittiläinen Joanna Nadin on nyt saanut päiväkirjasarjansa valmiiksi. Maailma kutsuu, Rachel Riley -kirjassa (suomentanut Terhi Leskinen) Rachel ryhtyy tuumasta toimeen monella rintamalla, ja koulukin vaihtuu opiskelupaikaksi. Huumori horjahtaa jo naiivin puolelle; aikuisuuden kynnyksellä saisi pohdiskelevaa ainesta olla hiukan runsaammin, vaikka sarjan tavaramerkkinä onkin huumori.

Rachelin katse on tarkka ja armoton: parhaimmillaan päiväkirjamerkinnät ovat purevia siitä huolimatta, että älyllisillä asioilla tyttö ei itseään rasita.

Ihmissuhteet ja hullu perhe ovat tietysti nuortenkirjallisuuden ikuisesti tärkeitä teemoja. Kirjan äiti on siivousvimmassaan ja konservatiivisuudessaan lähes hellyttävä. Naapurin poika puolestaan vastaa Rachelin odotuksia, sillä hän on ”ehdottomasti runollinen ja totaalisen väärinymmärretty. Hurraa!”

Väkivallan kierre

Ruotsalaisen Jessica Schiefauerin August-palkittu nuortenkertomus Ester & Isak (suomentanut Säde Loponen) on täynnä vihaa, väkivaltaa ja rajuja pettymyksiä.

Isakin pikkuveli ajautuu sellaiseen seuraan, jossa tappava aggressiivisuus nousee hallitsemattomiin mittoihin. Pojat saavat päähänsä, että puolituntematon Simon on homoseksuaali, ja siitä käynnistyy silmitön veriteko.

Kirjailija kuvaa armottoman kirkkaasti, mitä kaikkea paha teko tuo tullessaan: Isakin perhe joutuu kärsimään, kun väkivalta synnyttää väkivaltaa. Harvoin nuortenkirjallisuudessa survaistaan näin kaihtelemattomasti väkivallan kierteeseen.

Kirja on myös Esterin ja Isakin rakkaustarina. Rakkauden mittasuhteet paljastuvat ällistyttäviksi. Teos tönäisee miettimään, voiko koskettava nuortenkirja käsitellä muuta kuin kuolemaa ja onnettomuuksia? Riittäisikö aiheeksi pelkkä rakkaus?

Kaunista ja koskettavaa

Juuli Niemen esikoisromaani Et kävele yksin osoittaa, että nuortenkirjan kiinnostavuus ei suinkaan ole kiinni ulkoisesta dramatiikasta. Finlandia Junior -palkittu romaani uskaltaa kulkea vastavirtaan.

Hienointa kirjassa on se, että ihmissuhteista ja rakkaudesta syntyy vangitsevaa jännitettä. Adan ja Egzonin tunteet, ounastelut, pohdiskelut ja pettymykset välittyvät oikeina ja elettyinä.

Kirjailija ei tee kielen suhteen kompromisseja: se on poikkeuksellisen kaunista ja luonnollista. Niemi on löytänyt kirjan nuorille oman äänen, jossa ei ole sen enempää lyyristä rimpsua kuin pörhistelevää kauneutta. Nuortenkirjoissahan yleensä operoidaan kovuudella ja karkeudella.

Tytön ja pojan rakkaustarinaan kietoutuu myös mm. maahanmuuttoteema, sillä Egzonin perhe on kotoisin Kosovosta.

Perheen asuttama lähiö ei vaikuta kauniilta: ”Egzonin perhe on pudotettu likaantuneen lumen väriseen lähiöön”, jota kutsutaan myös rikkinäisten rappausten valtakunnaksi. Kuva vastaa melko hyvin nykyisten nuortenkirjojen kuvaa lähiöstä, joten lukijan kontolle jää sen pohtiminen, onko kriittisyys paikallaan vai sorrutaanko paisutteluun.

Kirjatietoa kaikenikäisille

Yli 400 sivua silkkaa tietoa. Tuija Mäki on koonnut hakuteoksen Lasten ja nuorten jatko- ja sarjakirjat. Se on jämerä ensiapupaketti, joka helpottaa sopivan kirjallisuuden löytämisessä, vaikkei hyvin lasten- ja nuortenkirjallisuutta tuntisikaan.

Teoksen avulla voi etsiskellä kirjoja ilmestymisjärjestyksessä, mikä on entistä tärkeämpää, sillä huomattava osa tarjonnasta julkaistaan jatko- tai sarjakirjana.

Perusteellinen asiasanahakemisto puolestaan helpottaa mieluisien aiheiden haravointia – etsipä sitten kirjoja keijuista tai karhuista, musiikista tai mystiikasta.

Toivottavasti kirjastot hoksaavat sijoittaa hakuteoksen sellaiseen paikkaan, että kaikki sen huomaavat.

Lukemisen asialla

Nuortenkirjoissa lukemiseen asennoidutaan usein yllättävän laimeasti. Hyvien asioiden salakuljetus jää harmittavasti kokeilematta.

Henna Helmen kirjassa Miisa ja kaikkien aikojen kevät päähenkilö ihmettelee poikaystäväänsä, joka kertoo lukevansa sanomalehteä. Miisan kotiin ei lehteä tilata, sillä vanhemmat silmäilevät uutisia tv:stä ja tabletilta.

Ja koulussa esitelmää pitää nimetön silmälasipäinen tyttö… Lukutoukan stereotypia tekee paluun?

Poikkeuksellisen pontevaa kirjakasvatusta löytyy sen sijaan Mimmu Tihisen selkokirjasta Kello tuhat, jossa pallopojasta lähes vahingossa tulee runojen ymmärtäjä. Kirja ei kaikin osin ole luonteva, mutta lukemisen asialla se on jämptisti. Se ei ole nuortenkirjallisuudessa itsestään selvää.