Osallisuus kantaa
Lukutaito osallistaa
Yhdessä vai erikseen – inkluusio vai ekskluusio? Kuuluvatko oppimisedellytyksiltään paljon poikkeavat nuoret eri kouluihin, vai pitäisikö erityispedagogiset palvelut tuoda niitä tarvitsevien luo yhteisopetukseen? Kysymys on yksi suomalaisen koulukeskustelun tärkeimmistä vedenjakajista.
Inkluusion kannattajat korostavat osallisuutta: jos vammainen lapsi erotetaan ikätovereistaan koulussa, hänet tullaan usein erottaneeksi normaaleista sosiaalisista ympyröistä loppuiäkseen.
Eksklusiivisen mallin puolestapuhujat katsovat, ettei yhteisopetus veny millään kaikkien nuorten tarpeisiin; kaikkia palveleva koulu ei palvele kunnolla ketään.
Erityisluokanopettaja Susanna Lähteenmäen väitöksen mukaan CP-vammainen nuori kokee olonsa erityiskoulussa turvalliseksi ja mielekkääksi. Erityiskoulun oppilaiden keskinäinen samankaltaisuus ja sama kieli koettiin rikkautena. Nuoret pohtivat samankaltaisuutta myönteisellä tavalla esimerkiksi muistellessaan yhdessä leikittyjä leikkejä ja pelattuja pelejä.
Tutkimuksen aineistona olivat kolmen puhevammaisen CP-nuoren haastattelut sekä heidän kirjoittamansa sadut, Facebook-kommentit ja sähköpostikirjeet.
Lähteenmäen mukaan CP-nuorten opetuksessa tulisi ala- ja yläkoulussa painottaa erityisesti luku- ja kirjoitustaitoja. Taidot ovat tärkeitä, sillä ne laajentavat osallisuuden aluetta. Oppilaan ehdoilla annettu eksklusiivinen opetus ei siis sulje pois inklusiivista yhteisöllisyyttä vaan tukee sitä.
Käytännön opetuskeinoksi Lähteenmäki suosittelee säännöllistä sadutusta. Sadutuksessa nuori kertoo omin sanoin tarinan, jonka saduttaja kirjaa sellaisenaan ylös ja lukee nuorelle. Säännöllinen ja strukturoitu saduttaminen antaa mahdollisuuden kertoa tuntemuksista ja unelmista. Samalla se kartuttaa sanavarastoa ja tukee LUKI-valmiuksia.
Susanna Lähteenmäki: Miten elämä kantaa – Narratiivinen tutkimus puhevammaisten CP-nuorten elämäntarinoista. Väitös, Lapin yliopisto 2013.
Terveystyötä tietoverkossa
Yhdysvaltain kongressin kirjastoa 32 miljoonan kirjan kokoelmineen pidetään lajissaan maailman suurimpana. Jokamiehen ja -naisen virtuaalisen taskukirjaston tasolle se ei kuitenkaan yllä. Nettiin kytkettyä älypuhelinta näpelöimällä pääsee käsiksi monin verroin suurempiin tietomassoihin kuin kongressin kirjastossa poikkeamalla.
Terveystieto on nettihakujen suosituimpia aihealueita. Tilastokeskuksen muutama vuosi sitten tekemän tutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia 16–74-vuotiaista suomalaisista netin käyttäjistä hakee verkosta terveystietoa omiin ja läheistensä tarpeisiin. Lääkärin pakeille lähdetään yhä useammin nettitiedon pohjalta laaditun valmiin diagnoosiehdotuksen kanssa.
Aiheesta väitelleen Marilla Palménin mukaan terveystiedon hakeminen netistä on johtanut merkittävään muutokseen tavoissa, joilla terveydenhuoltohenkilöstö ja asiakkaat kommunikoivat keskenään. Sen seurauksia terveyspalvelujen käyttäjien ja järjestäjien väliseen suhteeseen ei vielä täysin ymmärretä.
Palmén näkee kehityksessä paljon hyvää. Sosiaalisia verkostoja nettiin rakentavat pikkulapsiperheet toimivat tutkijan mukaan oman terveytensä aktiivisina edistäjinä.
Verkostoissa liikkuu paljon muitakin terveyttä edistäviä voimavaroja kuin asiaan liittyvää tietoa. Sieltä löytyy esim. terveydenhuollon ammattilaisten tarjoamia palveluja, emotionaalista ja taloudellista tukea sekä terveyteen liittyviä tuotteita.
Palménin mielestä äitiys- ja lapsiterveydenhuollon palveluja voitaisiin kehittää tämän ajan perheiden tarpeita paremmin palveleviksi. Luotettavaa terveystietoa voitaisiin tarjota netissä keskitetysti neuvoloiden yhteisellä sivustolla. Neuvolat voisivat keskittää voimavaransa sosio-emotionaalisen tuen tarjoamiseen hyödyntämällä muun muassa sosiaalisen median mahdollisuuksia.
Marilla Palmén: Midwives, Families and Everyday Health Information and ICT Interactions. Exploration of Identities and Social Networks (pdf). Väitös, Itä-Suomen yliopisto 2013.
Error error! Lataa patteri!
Nuorten kieli on monikielistä hyvin monipuolisella tavalla, ja sama pätee nuorten radio-ohjelmiin. Radiojuontajat käyttävät monikielisiä aineksia suomenkielisen puheen lomassa leikitelläkseen ja lisätäkseen juonnon viihteellisyyttä ja keskustelun värikkyyttä, sanoo Anu Muhonen suomen kielen väitöksessään.
Monikielinen huumori on usein kulttuuri-, paikka- ja tilannesidonnaista. Edes yhteinen suomen kieli ei takaa, että ohjelmissa viljelty huumori avautuisi kaikille samanlaisena.
Kulttuurisidonnaista huumoria luodaan vaikkapa keskustelemalla, mitä ajatuksia saksan kielen sana unihockey (salibandy) suomalaisessa lätkäfanissa herättää, tai miltä ruotsin facklitteratur (tiedekirjallisuus) kuulostaa, kun se lausutaan suomeksi ja eväät tulkintaan haetaan alatyylin englannista.
Muhonen tutki väitöskirjassaan, miten nuorten monikielisyys, monikielisyyden käyttö ja kielelliset repertoaarit ilmenevät nuorille suunnatuissa suomenkielisissä radio-ohjelmissa Suomessa ja Ruotsissa.
Tutkimus keskittyy erityisesti suomalaiseen rapmusiikkiin ja hiphopkulttuuriin liittyviin radiokeskusteluihin ja osoittaa, että suomirap on monikielistä ja monimuotoista: globaalisuus ja lokaalisuus vaikuttavat yhdessä.
Suomessa ei ole gettoja, eikä suomalainen rapmusiikki – ei edes Cheekin – myy miljoonia. Siksi suomalainen räppäri ilmaisee gangsta rap -kulttuuria täkäläiseen kulttuuriin sopeutetuin keinoin.
Ökyrikkaiden amerikkalaisartistien luoman, kulta-, platina- ja jalokivikorujen kilinästä nimensä saaneen bling bling -kulttuurin suomalaisversiossa räppäri tyytyy kantamaan päässään muovikruunua ja kaulassaan peltistä Mercedes-korua.
Anu Muhonen: Error error lataa patteri: From language alternation to global multilingual repertoires in Finnish youth radio programs in Finland and Sweden (jyu.fi). Väitös, Jyväskylän yliopisto 2013.