Olavi aloitti päihteidenkäytön 12-vuotiaana: ”Ilman hoitoa olisin kuollut”

Parikymppinen Olavi aloitti päihteiden käytön 12-vuotiaana Lahdessa. Häntä jäi ahdistamaan koululla sattunut väkivaltatilanne. Myöhemmin myös perhetilanne hankaloitui vanhempien eron ja lähipiirin sairastelun takia. Kotona oli saatavilla alkoholia, ja hän yritti hoitaa ahdistustaan juomalla.

– Pystyin olemaan humalassa kotona ja koulussa ilman, että kukaan huomasi sitä. Silloin se tuntui hyvältä jutulta, mutta jälkikäteen ajateltuna johti siihen, että join melkein päivittäin.

Kun alkoholia piti saada aina vain enemmän, Olavi osti pimeää viinaa ja tupakkaa. 13-vuotiaana mukaan tulivat lääkkeet. Hammaslääkärikäynnin jälkeen hänelle oli jäänyt parasetamolia ja kodeiinia sisältävää kipulääkettä.

– Lääkkeen ottamisen jälkeen tuli vähän erilainen olo ja halusin toistaa sen. Selvitin, mistä saisin lisää lääkettä, sillä reseptillä en saanut enempää. Ostin lääkettä ja myin sitä vähän kalliimmalla. Näin pystyin rahoittamaan oman käyttöni.

Nopeasti Olavi siirtyi lievemmästä kipulääkkeestä vahvaan opioidiin, jota käytetään yleensä vaikean kivun hoitoon. Saatuaan ainetta nestemäisenä hän alkoi käyttää sitä suonensisäisesti. Kun rahat eivät enää riittäneet, hänen oli siirryttävä halvempaan buprenorfiiniin.

Rahojen loppuminen ei ole ihme, sillä Olavi käytti kipulääkettä lopulta 300 milligrammaa päivässä. Katukaupassa aineen hinta on euro per milligramma. Kipupotilaat käyttävät normaalisti enintään viiden milligramman kerta-annoksia.

– Tein aika paljon rikoksia, että sain kustannettua huumeiden käyttöni. Olen tehnyt petoksia ja murtokeikkoja sekä myynyt huumeita ja aseita. Käytön sai jatkumaan se, että halusin tappaa tunteita päihteillä.

Olavi oli pahassa huumekoukussa. Ensimmäinen ajatus aamulla oli, että ainetta on saatava.

– Kun sitten on saanut annoksen, alkaa kello tikittää ja kohta on saatava seuraava satsi. Jos aineita joutuu ostamaan velaksi eikä pysty maksamaan, tulevat velkojat. He saattavat katkoa sormia tai painostaa myyjäksi tai tekemään muita rikoksia.

Olavi ei pitänyt hatkaamisesta, sillä se aiheutti stressiä ja huolta itselle ja läheisille.

Olavi sijoitettiin lastensuojelulaitokseen ensimmäisen kerran 14-vuotiaana lääkkeellisen vieroituksen kautta. Kolmen vuoden aikana hän ehti olla neljässä eri laitoksessa.

Hatkojakin tuli tehtyä, pääasiassa venähtäneitä viikonloppuja.

– Jotkut hatkaavat päästäkseen käyttämään päihteitä. Minä hatkasin enimmäkseen siksi, että pääsin tekemään laitosten ulkopuolella rikoksia.

Toinen syy venähtäneisiin viikonloppuihin oli huumeiden käyttö. Hän palasi laitokseen vasta, kun pää oli vähäsen selvinnyt.

Mutta Olavi ei pitänyt hatkaamisesta, sillä se aiheutti niin stressiä ja huolta sekä itselle että läheisille.

– Tajusin itsekin, että hatkassa oleminen on riskialtista, sillä sen aikana voi sattua kaikennäköistä. Se on ihan viimeinen juttu, mitä suosittelisin.

Erityisesti yhtä asiaa Olavi katuu.

– Tein sillä tavalla väärin, että käytin alkoholia ja muita päihteitä laitoksissa. Se on valitettavasti mahdollista. Pyysin muita hakemaan niitä minulle. Olen miettinyt, miten muihin nuoriin vaikutti, että olin siellä päihtyneenä.

Turun Perhekuntoutuskeskus Lausteen sijaishuollon Riihelä-yksikköön Olavi saapui muutama viikko ennen kuin täytti 17 vuotta.

Hän oli ennen yksikköön tuloaan puolitoista kuukautta psykiatrisella osastolla vieroituksessa. Riihelästä ja yksikön lähijohtaja Niko Mannisesta tuli Olaville tärkeä kiinnekohta elämässä. Manninen oli läsnä myös haastattelua tehtäessä, sillä Olavi pelkää, että huumeiden käyttö on jättänyt jälkensä hänen muistiinsa.

Riihelässä Olavi pääsi alaikäisenä opioidikorvaushoitoon. Ratkaisevaa oli, että yksi yliannostus oli vähällä johtaa kuolemaan.

– Se oli syy siihen, että lähdettiin selvittämään, miten Olavia voitaisiin auttaa paremmin, Niko Manninen kertoo.

Olavi sai lähetteen Tyksin riippuvuus-­psykiatrialle, jossa lääkäri teki arvion ja päätöksen korvaushoidon aloittamisesta. Korvaushoidossa opioidiriippuvuutta hoidetaan korvauslääkityksellä, joka yhdistetään keskustelutukeen. Korvaushoito jatkuu tarvittaessa läpi elämän.

– Olen ajatellut, etten olisi korvaushoidossa koko elämääni, mutta kun olin välissä vuoden ilman korvaushoitoa omasta halustani, huomasin, etten kuitenkaan pärjää ilman.

Lääkevieroitus vaatii omaa motivaatiota.

– Halusin päästä eroon huumeista, sillä näin nopeasti sen maailman karun puolen. Mielenterveyteni ei tahtonut enää kestää.

”Olen aina haaveillut, että voisin lopettaa huumeiden käytön ja elää normaalia, tylsää arkea.”

Huumeet ovat koetelleet kovalla kädellä Olavin kehoa: matkan varrella on tullut halvaantuminen, kävelykyvyn menetys, verenmyrkytys, sydämen vajaatoiminta, sydänläpän tulehdus, palovammoja ja leukaluun murtuma.
Haastattelun aikana Olavin puheesta on ajoittain vaikea saada selvää.

– Jos ihmettelet, miksi mulla on ääni välillä kateissa, niin se johtuu korvaushoitolääkkeestä.

Muitakin pulmia riittää. Peruskoulun käyminen sujui kohtuullisen hyvin, mutta lukio jäi kesken, kun Olavi halvaantui. Riihelässä hän aloitti tutkintokoulutukseen valmentavan Tuva-opetuksen, mutta lähihoitajakoulus tyssäsi päihdetaustaan.

Olavi asuu Turun lähellä tuetussa asumisessa, jossa hän kokee saavansa apua ja tukea tilanteeseensa – kuin uuden alun. Vanhat ”kaverit” ovat jääneet taakse.

– Olen aina haaveillut, että voisin lopettaa huumeiden käytön ja elää normaalia, tylsää arkea. Haluan tietää, mihin aikaan seuraavana aamuna herään ja mitä on kalenterissa seuraavalla viikolla. Tahdon käydä koulua tai tehdä töitä.

Arki on alkanut muotoutua pikkuhiljaa. Aamuisin hän hyppää taaksiin ja hakee klinikalta korvaushoitolääkkeet.

Päiviin kuuluvat muun muassa käynnit AggrediTurussa. Aggredi on Helsinki Mission kehittämä työmuoto, jonka tarkoituksena on opetella eroon väkivallasta ja rikollisuudesta.

Olavi on käynyt Riihelässä keskustelemassa nuorten kanssa omista kokemuksistaan ja ajastaan yksikössä. Hän on aikeissa käydä kokemusasiantuntijakoulutuksen jossain vaiheessa.

Olavi näkee itsensä viiden vuoden kuluttua tilanteessa, jossa hänellä on oma asunto, toimiva parisuhde ja hyvä työpaikka. Hän kertoo tarinansa auttaakseen siten muita nuoria ja etenkin pikkuveljeään, jonka haluaa pois huumemaailmasta. Pikkuveli on ollut lastensuojelun erityisen huolenpidon eho-jaksolla ja päihdeyksikössä.

– Jos joku pystyisi välttämään edes osan minun kokemistani asioista, se olisi jo pitkä matka eteenpäin.

Olavin nimi on muutettu, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.

Nuorten korvaushoito on harvinaista

Alaikäiset voivat tällä ­hetkellä saada opioidikorvaus­hoitoa Varsinais-Suomen hyvinvointialueella. Varsinais-­Suomessa on toiminut vuodesta 2022 lähtien yhteistyöverkosto, jossa ovat mukana Perhekuntoutuskeskus Lauste, Varsinais-Suomen hyvinvointialueen alaisuudessa ­toimiva Terveysneuvontapiste Milli sekä Turun yliopistollisen keskussairaalan riippuvuus­psykiatrian ja nuorisopsykiatrian toimijat.

Lähete korvaushoitoon on kirjoitettu parillekymmenelle nuorelle. Hoidon on aloittanut muutama alaikäinen. Myös HUSin ­Nuorisopsykiatria on ottamassa hoitomuodon käyttöön. Tavoitteena on, että se laajenisi kaikille hyvinvointialueille.

Alaikäisten ­korvaushoidon suunnittelua ja toteutusta ­varten perustettiin viime vuoden alussa asiantuntijaryhmä, joka luo kansallisen suosituksen yhdessä yliopistosairaaloiden nuoriso- ja riippuvuuspsykiatrian vastuuhenkilöiden kanssa. Ryhmä on pohtinut alaikäisten korvaushoidon ­eettisyyttä tarkkaan.

”Olemme olleet yhtä mieltä siitä, että hoito voidaan aloittaa tällaiselle ­marginaaliselle ryhmälle. Tavoitteena on ehkäistä huumekuolemia ja syrjäytymistä sekä tukea ­nuorten ­elämänhallintaa. Yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti on tärkeää saada nämä nuoret pois alamaailmasta ja rikoskierteestä”, sanoo ­ylilääkäri Elina Santti HUS Nuoriso­psykiatriasta.