Jokainen aikuinen voi tukea nepsylapsia: ”Kannusta, älä kurita”

Mitä nepsy ­tarkoittaa?

Juulia Järvdike: Psykologian ja diagnostiikan näkökulmasta puhutaan ominaisuuksista, joita meillä kaikilla on, mutta neurokirjolla piirteet ovat keskivertoa voimakkaampia, heikompia tai arvaamattomampia.

Nepsyillä on usein toiminta­kykyyn liittyviä vaikeuksia. Heidän aivonsa kypsyvät hitaammin tietyillä alueilla, kuten itsesäätelyssä, motivaatiossa tai kyvyssä ymmärtää tekojen seuraukset.

Hanni Rättö: Nepsyllä kuvataan usein kehityksellisiä neurokirjon häiriöitä, joihin kuuluvat yliaktiivisuutena tai keskittymisvaikeuksina ilmenevä ADHD, autismi­kirjo, tourette ja kehitykselliset kielihäiriöt. Neurokirjon piirteitä voi olla myös ihmisillä, joilla ei ole diagnoosia.

Milloin kannattaa hakeutua tutkimuksiin?

Juulia: Jos lapsi oireilee niin, että hän ei pääse oikeuksiinsa päiväkodissa, sosiaalisissa tilanteissa tai vapaa-ajalla. Tai jos oireet häiritsevät kehitystä, ihmissuhteiden muodostumista, heikentävät itsetuntoa ja tunnetaitoja tai muuten vaikuttavat lapsen hyvinvointiin.

Myös se, että perheessä tai suvussa on paljon neuroepätyypillisyyttä, on hyvä syy lähteä ­tutkimuksiin matalammalla kynnyksellä. Itse en kuitenkaan tee ADHD-tutkimuksia alle koulu­ikäisille lapsille.

Miten ADHD-tutkimuksiin pääsee?

Juulia: Aloite voi tulla koululääkäriltä, koulupsykologilta tai ­opettajalta. Myös vanhempi voi olla yhteydessä esimerkiksi kouluterveydenhuoltajaan. Kokemukseni mukaan diagnoosin saaminen vaatii usein sitä, että vanhemmat vievät asiaa aktiivisesti eteenpäin.

Tässä on suuria alueellisia eroja. Joillakin paikkakunnilla diagnoosin voi saada melko nopeasti, toisaalla taas tehdään perusteellisempia tutkimuksia.

Neurokirjon lapset saavat muita enemmän negatiivista palautetta. Siksi myös kannustamista tarvitaan paljon.

Kuinka perinnöllistä ADHD on?

Juulia: Melkein yhtä perinnöllistä kuin pituuskasvu! Jos nolla on ei lainkaan perinnöllistä ja yksi aina periytyvää, niin AHDH on asteikolla 0,7–0,8.

Millaista tukea nepsyt ­tarvitsevat?

Juulia: Lapsen iästä riippumatta on tärkeää, että kasvuympäristö on turvallinen ja tukee hänen kehitystään. Lapsi tulee kohdata sallivasti, hyväksyvästi ja vahvuuksiin keskittyen.

Mitä nuorempi lapsi on, sitä enemmän tukitoimet kohdistuvat elinympäristöön. Kaikenlainen arvaamattomuus heikentää nepsy­lasten ja -aikuistenkin hyvinvointia. Johdonmukaisuus, selkeät rutiinit ja toistot arjessa rauhoittavat hermostoa ja auttavat hallitsemaan oireita.

Noin 15-vuotiaana nuorelle voidaan aloittaa kognitiivinen käyttäytymisterapia. Silloin aivot ovat tarpeeksi kypsät, jotta voidaan harjoitella esimerkiksi rutiinien luomista ja kykyä ymmärtää omien valintojen seurauksia. Käyttäytymisterapia on myös niiden piirteiden hyväksymistä, joihin ei voi ­vaikuttaa.

Hanni: On hyvä muistaa, että jokainen kehittyy yksilöllisesti. Hyvä vinkki on ottaa kolmasosa lapsen iästä pois ja miettiä sen perusteella, millaista ohjeistusta ja tukea hän tarvitsee. Esimerkiksi 15-vuotiaan kohdalla voi miettiä, miten harjoittelisi asiaa 10-vuotiaan kanssa.

Neurokirjoon liittyy automaation haaste. Neurotyypillinen voi oppia asian kymmenellä toistolla, mutta esimerkiksi autismikirjolla oleva tarvitsee sata tai tuhat ­kertaa harjoitusta ennen kuin asia jää mieleen.

Opittua tietoa voi olla myös hankalaa soveltaa toisessa ympäristössä. Esimerkiksi kotona iltatoimet voivat sujua, mutta samat rutiinit on opeteltava alusta alkaen mummolassa.

Mitä koulussa voidaan tehdä ­nepsyjen huomioimiseksi?

Juulia: Mielestäni fyysistä toimintaympäristöä mietitään liian vähän. Annan esimerkin: Eräs rehtori oli tyytyväinen oppilaan saamasta diagnoosista, mutta kertoi, että koulussa on yhä yksi ongelma. Oppilas keikkui tuolillaan ja se kolisi luokassa kovaan ääneen – eikä lääkitys tehonnut tähän. Ehdotin, että hän panisi tuolin alle maton.

Lapsi toimii siten, kuten ympäristössä on hänen mielestään luontevaa toimia. Siksi olisi kaikkien etu miettiä pienempiä ryhmäkokoja, kaikua estäviä materiaaleja ja miten lapsilla olisi mahdollisuus liikkua myös koulupäivän aikana.

Hanni: Wilma-merkinnät ovat usein hirveitä ADHD-lapsen näkökulmasta. Negatiivinen palaute tulee kolminkertaisena: tunnilla kasvotusten, jälkeenpäin ­Wilma-merkintänä ja vielä kotona, kun vanhemmat ottavat merkinnän puheeksi. Neurokirjon lasten ja nuorten kanssa on erityisen tärkeää muistaa, että jokaista negatiivista palautetta kohden pitää antaa kolme kannustavaa palautetta. Se on itsetunnon kehittymisen kannalta tärkeää.

Muistuttelen myös body doubling -menetelmästä. ADHD-ihmisten on usein helpompi tehdä tylsiä tai epämieluisia asioita, jos läsnä on toinen ihminen. Esimerkiksi koulutehtäviä tehdessä aikuinen voi istua vieressä tai voi olla vaikka videopuhelun välityksellä läsnä. Se auttaa lasta keskittymään. ­Youtubessa on erityisesti tähän tarkoitukseen tehtyjä apuvideoita.

Tyttöjen ADHD saattaa tulla esiin vasta murrosiässä, jolloin oireet saatetaan tulkita virheellisesti puberteettiin kuuluviksi tai esimerkiksi masennukseksi.

Miten nepsytytöt eroavat -pojista?

Juulia: ADHD:n oirekuvaus vastaa parhaiten kouluikäisten ­poikien ADHD:ta. Tyttöjen oireet ovat usein enemmän piilossa.

Tytöillä ja naisilla hormonit vaikuttavat poikia enemmän. Siksi tyttöjen ADHD saattaa tulla esiin vasta murrosiässä, jolloin oireet saatetaan tulkita virheellisesti puberteettiin kuuluviksi tai esimerkiksi masennukseksi.

Korkea estrogeenitaso raskauden aikana voi rauhoittaa ADHD-oireita. Esivaihdevuosien ja vaihdevuosien aikana pakka saattaa levitä ihan kokonaan, kun tulee esimerkiksi aivosumua ja muita oireita.

Hanni: Tyttöjen ADHD jää tunnistamatta erityisesti silloin, kun siihen ei liity ulkoista ylivilkkautta, vaikka taustalla saattaa olla merkittäviä tarkkaavaisuuden haasteita.

Autisminkirjolla tyttöjen ja ­poikien erityismielenkiinnon kohteet ovat hieman erilaisia. Pojat ovat tyypillisesti kiinnostuneita matematiikan ja esimerkiksi avaruuden kaltaisista asioista. Tytöt taas saattavat innostua ­ikätason mukaisista asioista, esimerkiksi keräilemisestä tai vaikka ­jonkun bändin fanittamisesta todella intensiivisesti.

Diagnoosien viivästyminen aiheuttaa merkittäviä riskejä. Autismikirjo muuttuu erityisen haastavaksi teini-iässä, kun varsinkin tyttöjen ystävyyssuhteet ovat hyvin monimutkaisia. ­Sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyy ­paljon asioita, joita ei sanota ääneen, mutta ne pitäisi ymmärtää. Nämä ovat tosi haastavia autismikirjon henkilöille.

Mitä kaikkien pitäisi ymmärtää nepsylapsista?

Juulia: Lapsi tekee parhaansa. Ajatuksen siitä, että nepsylapsen käytökseen voi vaikuttaa kurilla, voi heittää romukoppaan. ­Rankaiseminen ei vähennä ongelmia vaan heikentää tilannetta entisestään. Hyväksyvä ilmapiiri, jossa voidaan vähän huumorillakin suhtautua asioihin, rakentaa hyvän pohjan lapsen itsetunnolle.

Nepsylasta kasvattaessa on tärkeä miettiä, miten voi vahvistaa piirteitä ja ominaisuuksia, ­joiden avulla hänestä kasvaa ihminen, jolla on hyvä itsetunto, itsemyötätuntoa ja hyvät käytöstavat. ­Pienistä asioista nillittäminen ei tue tätä.

Jatkuvan kieltämisen sijaan kannattaa käyttää myönteisiä kehotuksia. ”Älä mene sinne” ­toimii paremmin, kun sanotaan ”käänny ympäri ja tule tänne”. Toinen tärkeä asia on muistaa, että vanhemmat eivät keksi ­lapsensa nepsypiirteitä omasta päästään. Heidän kokemuksensa on syytä ottaa tosissaan.

Hanni: On tärkeää ­ymmärtää neurokirjon ihmisen käytöksen takana vaikuttavia tekijöitä, joihin liittyy erilainen tapa jäsentää asioita, kuormitusherkkyys ja itsesäätelyn haasteet. Esimerkiksi ulospäin näyttäytyvä levottomuus on usein kehon pyrkimys korjata alivireyttä.

Neurokirjon piirteet eivät ole asioita, joita meidän pitää korjata. Täydellisessä maailmassa diagnooseja ei edes tarvittaisi, vaan ­jokaisella olisi mahdollisuus olla ja ­toimia omana itsenään.

Asiantuntijoina aivojen kehitys­häiriöihin erikoistunut psykologi Juulia ­Järvdike ja neuropsykiatrisia valmentajia kouluttava Hanni Rättö Humanasta.

Laadukas journalismi ei synny itsestään

Toivottavasti pidit tästä jutusta! Sait lukea sen ilmaiseksi tukitilaajiemme ansiosta. Tilaamalla Lapsen Maailman mahdollistat luotettavan ja laadukkaan sisältömme jatkossakin. Tukitilaus maksaa vain viisi euroa kuukaudessa. Tilaajanamme saat Lapsen Maailma -lehden kotiisi kannettuna.

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi