Hyppää sisältöön

Onko isällä hauskempaa?

Julkaistu
Onko isällä hauskempaa?

Mies oli juhlimassa varpajaisia, ensin miehet saunoivat ja suuntasivat sitten Tavastialle. Ilta oli aurinkoinen ja me Pepen kanssa teimme pitkän vaunulenkin. Tervetullut tapa olisi juhlia myös uutta äitiä, vauvakutsut voisi järjestää mielestäni ihan hyvin myös syntymän jälkeen.

Sanoin raskaana ollessani, että minä ”haudon” tämän lapsen ja sitten isä saa tehdä osansa. Ystäväni sanoi, että kyllä sinua vähän muuhunkin tarvitaan. Äidiksi tulo oli kehollista, alkaen raskaudesta, synnytyksen rasituksista ja niistä toipumisesta. En ole huomannut minun ja lapsen isän välillä suurta eroa siinä, miten suhtaudumme vauvaan. Mies oli ensimmäinen ihokontaktissa vauvaan ja meni lähes vuorokausi ennen kuin minä sain vauvan vierihoitoon. Alussa väsyneenä lapsen ääntelyt aiheuttivat minulle kehollisia sävähdyksiä suljettujen luomien alla, joten ne olisi ollut hyvin vaikea jättää huomiotta. Ilmeisesti herään yöllä myös hänen nälän merkkeihinsä, vaikka joskus aamulla en edes muista montako kertaa syötin vauvan. Viime yönä näytin nukkuvan miehen selälle keskisormea, kun hän vain nukkui eikä herännyt vaipanvaihtopyyntööni. Mutta sitten ajattelin järkevästi, että nukkukoon työviikon jälkeen, kun hän on nuhassakin ollut. Yhtenä yönä mies heräsi siihen, että vauva imeskeli hänen selkäänsä!! Suloista.

Aamuisin kun poika hymyilee virkeänä ja on juttutuulella, mies joutuu lähtemään töihin. Minä olen vielä aamukankea, iloinen juttelukin on työn takana ennen aamupalaa. Kun herään, jaksan jo leikitellä, laulella, sylitellä ja suukotella. Onneksi vauva viihtyy sitterissä minun aamupalan ajan! Töistä tultuaan mies oikein mielellään sylittelee ja juttelee vauvan kanssa. Usein myös yhteiset päiväunet onnistuvat.

Minun näkökulmasta miehellä on ollut rankkaa se, että töissä pitää jaksaa entiseen malliin vaikka hänkin totuttelee elämänmuutokseen siinä missä minäkin ja yöunien laatu on kärsinyt. Kuitenkin paljon hänen elämässään on jatkunut samaa rataa. Hän on voinut käydä liikkumassa yksin, osallistua bänditreeneihin, soittanut keikallakin ja käynyt jo työmatkalla ulkomailla. Huonona päivänä olin vähän kateellinen. Isäksi tuloon innokkaasti suhtautunut mies on usein lausunut ääneen tunteitaan siitä, että on ihanaa kun meillä on vauva. Siksi varmaan on ollut helpompi sietää myös ne havainnot, kuinka vauva imee huomion ja läheisyyden itseensä eikä sitä jää niin paljon aikuisten kesken jaettavaksi kuin aiemmin.

Minä kyselen innokkaasti kuulumisia työpäivän tehneeltä. Lounaspaikkoja, uusia työvaatteita, uusia ihmisiä ja tarinoita työelämästä. Huomaan että suurin osa minun ajatuksista liittyy siihen, mitä minä opin ja kelailen päivän aikana eli ajatuksia imetyksestä, vauvan kehityksestä, vauvan vaatekoon kasvusta ja sen sellaista pienen pientä. Mutta en allekirjoita sitä, etten osaisi muusta puhua. Muistan sitten, että läsnäoloni on arvokasta vauvalle. Vauva myös opettaa minua olemaan läsnä hetkessä. Hän hengittää pallean avulla syvään luonnostaan ja me aikuiset mm. joogassa yritämme opetella tätä taitoa uudestaan. Vauvan tarpeisiin vastaaminen on nyt minun päätyöni. Se tuntuu hyvältä, kun hän tyyntyy ja rauhoittuu syömään, on iloinen ja juttelee tai nukahtaa väsyneen itkun jälkeen syliini. Hän oppii tässä toistojen myötä olevansa ihana ja huolenpidon arvoinen. Me opimme vastaamaan hänen tarpeisiinsa, välillä se sujuu paremmin, välillä huonommin.

Mies arveli, että kyllä hän pääsee helpommalla ja ehkä äiti saa alussa syvemmän suhteen lapsen kanssa. Minä yritän olla vertailematta. Välillä tylsistyn, välillä aika menee todella nopeasti. Mosambikilainen kollega aloitti töissä vauvan ollessa kaksi kuukautta. Lastenhoitaja on sitten ollut päivän vauvan kanssa, isä ja äiti sekä isoäiti muun ajan. Kiintymyssuhteen kehittyminen on minun näkökulmastani tutustumista uuteen ihmiseen. Minä tiesin, että olen hitaasti lämpiävä. Alussa tunsin kyllä uteliaisuutta ja ihastelin vauvaa, halusin pitää hänestä huolta. Mikään äidinrakkauden hyökyaalto ei kuitenkaan vyörynyt ylitseni välittömästi. Myöhemmin eräänä iltana kuitenkin itkin ilosta, kun katsoin nukkuvaa vauvaa. Vauvan sylissä helliminen, hiusten nuuhkiminen ja suukottelu on juuri nyt ihanaa.