Ohjataan nuoret pelotta duuniin

”Työpaikka, jossa otettaisiin kaikki mukaan porukkaan ja kohdeltaisiin työkavereita tasavertaisesti ja kunnioittavasti ikään ja taustaan katsomatta. Työpaikka, jossa perehdytettäisiin kunnolla ja jossa jokaisella olisi oma selvä roolinsa ja tehtävänsä. Itse työ tuntuisi merkitykselliseltä ja tärkeältä.”

Näin työuraansa aloittelevat nuoret kuvailevat unelmiensa työpaikkaa terapeutti Ruusa Hentilän mukaan.

– Minusta unelma on varsin kohtuullinen, ei ollenkaan liikaa vaadittu.

Hentilä työskentelee asiantuntijana Väestöliiton Hyvinvoinnissa (vaestoliitonkotipalvelut.fi) ja on mukana Mielihyvin duunissa -hankkeessa (mielihyvinduunissa.fi), joka pyrkii helpottamaan nuorten siirtymää työelämään.

Suomessa on suuri joukko nuoria, joiden mielestä hyppy työelämään on vaikea, pelottava, jopa ylivoimainen. Kovin monen nuoren mielikuvissa tosimaailman työelämä ei vastaa unelmaa, vaan on jotain aivan päinvastaista. Uuvuttavaa ja liian vaativaa, yksinäistä ja hierarkkista.

Osa näin ajattelevista nuorista ei rohkene hakea työtä lainkaan. Osa hakee ja aloittaakin työt, mutta lannistuu ja lopettaa työnteon lyhyen kokeilun jälkeen.

Samaan aikaan moni ala kipuilee työvoimapulan kanssa.

Negatiivisen puheen suuri merkitys

”Onko työ minulle liian hektistä ja vaativaa? Jäänkö yksin? Uskallanko kysyä, jos en osaa? Jaksanko, kestääkö terveyteni?”

Tällaisia pelkoja ja kysymyksiä nuorilla on nyt paljon, tietää erityisasiantuntija Reija Paananen Diakonia-ammattikorkeakoulusta (diak.fi).

Hän on tutkinut nuorten hyvinvointia ja siirtymää työelämään.

Pelot voivat kummuta niin negatiivisesta työelämäuutisoinnista, vanhempien ikävistä kertomuksista kuin omista tai kavereiden kokemuksista. Ikävästi sujunut Työelämään tutustumisjakso eli TET-harjoittelu (peda.net) tai ahdistava kokemus kesätyöpaikasta voi jäädä kummittelemaan mieleen. Sosiaalisessa mediassakin leviää kauhutarinoita työelämästä.

Epävarmuutta lietsovat myös epärealistisen vaativat työpaikkailmoitukset. Verrattain yksinkertaiseenkin työtehtävään pitäisi usein hallita monenmoisia taitoja, olla sosiaalinen, kielitaitoinen ja monipuolisesti kokenut.

Mutta vastaako ikävä mielikuva totuutta? Siihen ei Paanasen mukaan ole yksiselitteistä vastausta.

– Se, mikä nelikymppisen mielestä on normaalia työelämää, voi 18-vuotiaasta tuntua ylivoimaiselta. Nuorilla resilienssi eli kyky selviytyä vastoinkäymisistä ei ole vielä kehittynyt. Ongelma, joka on keski-ikäisen silmissä pieni, voi nuoresta tuntua ylitsepääsemättömältä. Työkaverin tiuskaisu saa etsimään vikaa itsestä, Paananen huomauttaa.

Toisaalta nuorilla on vain vähän omakohtaista kokemusta työelämästä, ja mielikuva voi olla harhaanjohtavan yksipuolinen. Harvoinpa media kirjoittaa työelämän positiivisista ilmiöistä, tai vanhemmat kehuvat kotiin tullessaan työpäivän olleen mukava.

Ruusa Hentilä huomauttaa, että pelkojen taustalla voi olla myös sosiaalisen tartunnan ilmiö. Kun kaverit ja somen vaikuttajat kertovat työuupumuksestaan ja ahdistuksestaan, voi huomata itsessäänkin samanlaisia tuntemuksia.

– Toki monessa tapauksessa huoli omasta pärjäämisestä on ihan perusteltuakin. Nuori ei ole saanut työssä tarvitsemaansa tukea.

Opojen rinnalle elämänohjaajia

Jännittäminen työuraa aloitellessa on aivan normaalia. Kenelläpä eivät kämmenet hieman hikoilisi ensimmäisenä työpäivänä? Pelko sen sijaan ei kuulu asiaan.

– Pelolta pitää katkoa siivet ja polkua koulusta työelämään tasoittaa. Konstit tähän ovat aika yksinkertaisia, Reija Paananen sanoo.

Jännittäminen työuraa aloitellessa on aivan normaalia.

Pelkojen hälventäminen pitäisi aloittaa jo opiskeluaikana. Itsetunnon vahvistaminen ja omien vahvuuksien hahmottaminen tekee hyvää jokaiselle.

Paananen kaipaisi oppilaitoksiin opinto-ohjaajien rinnalle jonkinlaisia elämänohjaajia, jotka auttaisivat arkisten pulmien ratkomisessa: pankkiasioiden hoitamisessa tai vaikkapa nettiyhteyden hankkimisessa.

– Yhteiskuntamme vaatii nykyisin enemmän osaamista ja toisenlaisia taitoja kuin 30 vuotta sitten. Nuoren pitää aika itsenäisesti selviytyä monenlaisista arkisista asioista, mikä voi olla monelle iso stressin aihe, Paananen sanoo.

Kun arki on kunnossa, on enemmän energiaa keskittyä vaikkapa työnhakuun.

Diakonia-ammattikorkeakoulu on kehittänyt nuorille suunnatun Zekki-verkkotestin (zekki.fi), jolla voi selvittää, millaiset asiat tuovat nuorelle elämässä voimaa ja millaisissa asioissa hän saattaa tarvita tukea. Testi on käytössä esimerkiksi monissa ammatillisissa oppilaitoksissa.

Koulutusta työnantajille

Siirtymä opinnoista työelämään on tärkeä nivelkohta, johon työnantajan pitäisi satsata.

– Työnantajan olisi hyvä miettiä, miten työpaikalla pitäisi toimia, jotta nuoren juurtuminen työelämään onnistuisi hyvin, Ruusa Hentilä sanoo.

Miten virheistä ja onnistumisista työpaikalla puhutaan?

Olennaista on, että kaikki tuntevat työpaikan olevan turvallinen niin henkisesti kuin fyysisesti.

Mielihyvin duunissa -hanke tarjoaa koulutuksia ja työpajoja sosiaali- ja terveysalan sekä majoitus- ja ravintola-alan työnantajille. Kursseilla esihenkilöt pääsevät pohtimaan, millainen heidän työpaikkansa on nuorelle uraansa aloittelevalle työntekijälle. Onko perehdytys kunnossa? Miten virheet ja onnistumiset otetaan puheeksi? Miten työpaikalla puhutaan työkavereista ja asiakkaista? Saako nuori riittävästi tukea? Onko työpaikalla kirjoittamattomia sääntöjä, jotka pitäisi tehdä näkyviksi?

Koulutuksissa opitaan kohtaamaan myös nuoria, joilla on oppimisvaikeuksia tai jokin neuropsykologinen häiriö sekä nuoria, jotka ovat kuntoutumassa vaikkapa masennuksesta.

– Tällaisille koulutuksille tuntuu olevan tarvetta. Monella työnantajalla on aito huoli siitä, mitä he tekevät väärin, kun nuoret eivät jaksa työssä, Hentilä kertoo.

Kehitteillä on myös tutor-toimintamalli. Siinä tehtävään koulutettu nuori työntekijä kulkisi töihin tulevan nuoren rinnalla ensihetket ja olisi tarvittaessa tukena myöhemminkin.

Reija Paananen tähdentää, että turvallisen työpaikan rakentaminen on ensisijaisesti johtamiskysymys, mutta omalta osaltaan siihen voi vaikuttaa jokainen työyhteisön jäsen. Kukin voi valita, esittääkö kritiikkiä tiuskimalla vai rakentavasti. Ja suhtautuuko nuoriinkin tulokkaisiin ystävällisesti ja kunnioittavasti?

Avainasemassa ovat ne aikuiset, jotka kohtaavat nuoria TET-harjoittelussa, ensimmäisissä kesätöissä ja siinä ihka ekassa varsinaisessa duunipaikassa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Nuoret kaipaavat palautetta työstään

Tapahtumatuotantoyhtiö Kids Factory (kidsfactory.fi) on yksi niistä n. 160 työnantajasta, joka on osallistunut Mielihyvin duunissa -hankkeen työnantajille suunnattuihin koulutuksiin.

Yrityksessä työskentelee paljon nuoria keikkatyöläisiä. Työ voi olla vaikkapa kasvomaalausten tekemistä lapsille kauppakeskuksen perhetapahtumassa tai kiertelyä messuilla piirroshahmoksi pukeutuneena.

– Halusimme koulutukseen osallistumalla selvittää, olemmeko ymmärtäneet syvällisesti, miten työpaikan psykologinen turvallisuus syntyy ja teemmekö tarpeeksi palautumisen eteen. Tapahtumatyö voi olla aika raskasta, projektijohtaja Teemu Koho kertoo.

Perehdytykseen yritys on jo satsannut. Uudet työntekijät käyvät läpi verkkokoulutuksen tapahtumatyöntekijän työstä ja turvallisuudesta. Lisäksi erilaisiin tehtäviin on räätälöityjä koulutuksia. Jokainen keikalle tuleva saa ohjeistuksen tehtäväänsä, ja tapahtumissa työntekijöiden tukena on aina esihenkilö.

– Mielihyvin duunissa alleviivasi perehdytyksen ja ohjauksen merkitystä. Vaikka uuden työntekijän perehdytys on raskaskin prosessi, saimme vahvistuksen, että siihen kannattaa satsata. Vastaisuudessa aiomme lisätä koulutusta entisestään, Koho sanoo.

Toinen hankkeesta tarttunut oppi on kehujen merkityksen ymmärtäminen.

– Välillä itsellä on semmoinen olo, että pitääkö aina kehua, jos työ on tehty niin kuin on sovittu. Mutta nuorten maailmassa pitää. Palaute on heille hirveän tärkeää. Meillä myös kaikki moikkaavat.