Nuortenkirja tukee mielenterveyttä

Mielenterveyden ongelmat kuuluvat nuortenkirjallisuuden raskaisiin aiheisiin. Niistä on uskallettu kirjoittaa 1960-luvulta saakka, mitä ennen ongelmia käsiteltiin häivytetysti ja häveliäästi – mieluiten tyystin vaikenemalla. Sairaalloisen julman opettajan käytöksellekin kehiteltiin jos jonkinlaisia pehmentäviä selityksiä.

Rohkeimpia ja varhaisimpia teeman tulkintoja on Margareta Keskitalon Tyttö Kuunarilaiturilla (WSOY, 1968). Hannamarin äiti katoaa omiin maailmoihinsa ja isä lähtee työn perässä muualle.

Sydämeen sattuu, kun lukee tytön kotihuolista. Hän haluaa aikuisena jonnekin kauas, ”vaikka Ruotsiin asti. Siellä eivät ihmiset ainakaan tiedä, että äiti on erilainen”.

Keskitalo uskalsi kirjoittaa niin köyhyydestä kuin henkisestä sairastumisesta. Tabuja rikkovaa on sekin, että lastenkoti, johon Hannamari joutuu, ei osoittaudu musertavaksi kokemukseksi.

Intomielisellä 1970-luvulla näkökulma vaihtui. Silloin tiirailtiin kriittisesti instituutiota, olipa se sitten koulu, armeija, työpaikka tai sairaala. Yksilöä ei unohdettu, mutta ihminen nähtiin rakenteiden rattaissa, vähän kuin uhrin asemassa.

Sellainen kirja on Tuula Kallioniemen Toivoton tapaus? (Otava, 1978). Psykiatrisen sairaalan nuoriso-osaston potilaista, terapiamuodoista ja ilmapiiristä kertova teos on dokumentaarinen ja tummasävyinen. Paranemiseen se silti uskoo.

Pääosassa äidin mielenterveys

Ongelmalliset äidit nousivat vahvasti näkyviin 1990-luvun nuortenkirjallisuudessa. Perheitä kurittavasta talouslamasta ei kirjoitettu niin paljon kuin voisi kuvitella, vaan kirjailijat kiinnostuivat henkisesti oireilevista äideistä ja lasten tuntemasta hädästä ja häpeästä.

Kaarina Helakisan nuortenromaanin Lumikki Valkosen (Otava, 1992) päähenkilö Miljaa kiukuttaa, kun hänelle ei kunnolla kerrota henkisesti sairastuneen äidin tilanteesta, hyvä kun mainitaan edes ”sijoituspaikka”. Mutta sen hän tietää, että hänen oma elämänsä ”oli uutta ja omituista, paskamaisen yksinäistäkin”.

Sirpa Kähkösen nuortenkirja

Sirpa Kähkösen Lukittu lähde (Otava, 1994) paljastaa, millaisia selviytymiskeinoja sisarussarja omaksuu selviytyäkseen alkoholisoituneen ja poukkoilevasti käyttäytyvän äidin kanssa. Riitta Jalosen Enkeliyöt (Tammi, 1990) on siinä mielessä karumpaa luettavaa, että perheen ainoa lapsi sulkee tuskallisella tavalla henkisesti sairaan äidin yksityiseksi salaisuudeksi.

Englantilaisen Jacqueline Wilsonin Tatuoitu äiti (Otava 1999, suom. 2001) on toista maata: siinä äidin vakava sairastuminen ja sairaalaan joutuminen käynnistää hyvien käänteiden sarjan. Onnellisiin asioihin kuuluu se, että sisarukset säilyttävät äitiinsä sekä puhevälit että solidaarisuuden.

Äitien mielenterveysongelmista kertovat nuortenkirjat korostavat asioiden jakamisen tärkeyttä.

Kuka minä olen?

Mika Wickströmin varhaistuotantoon kuuluva nuortenkirja Sebastian (WSOY, 1996) keskittyy ylioppilaskirjoituksiin kuumeisesti valmistautuvaan Johaniin, joka luhistuu kylmäkiskoisen perheen paineissa. Pojan oma persoonallisuus katoaa, ja hän alkaa käydä tuhoisia keskusteluja mielikuvitusystävänsä Sebastianin kanssa, jonka äänen kuulee vain hän.

Romaanin päähenkilö on nuori Johan, mutta kirja avautuu myös äidin sairauskertomuksena. Teennäinen ja tunteita kaihteleva äiti kaipaa lopulta itselleen kuuntelijaa, puhekumppania, terapeuttia, ”jonkun joka ymmärtää”.

Vanhentuneinta ja ontointa Wickströmin kirjassa on rispaantunut kuva perheen suomenruotsalaisuudesta. Kliseiset raamit eivät kuitenkaan pilaa kertomuksen psykologista viestiä: kylmyys ja lapsiin kohdistuva kohtuuton kunnianhimo on vaarallinen yhdistelmä.

Irti katkeruudesta

Kirsti Kurosen nuortenromaani Seelanti (Karisto) on houkuttelevan ajankohtainen: julkisuudesta unelmoivat nuoret kokoontuvat autiolle saarelle tehdäkseen tosi-tv-ohjelmaa. Alkuasetelma osoittautuu petolliseksi, ja pikkuhiljaa nuoret joutuvat miettimään, miksi heidät oikeastaan on kutsuttu saarelle, ja kuka on pelottavien yllätysten takana.

Nuoret tekevät tosi-tv:tä

Psykologinen trilleri tarkentuu katkeroituneen ja kostonhalussa kiehuvan Annen lähikuvaksi. Kirjassa kysytään, millaisia seurauksia pahoilla teoilla ja kiusaamisella on, ja miten niiden aiheuttamista raatelujäljistä pääsee eroon. Anne kokee, että kurjat kokemukset oikeuttavat muhkeaan kostoon, mutta epäröinnin hetkellä hän ei enää tiedä mihin pyrkii kostollaan. Ainakin hän haluaisi olla ”kaunis ja kokonainen”.

Kirjan jännittävä juoni ei tähtää moraaliopetukseen, mutta yhden tärkeän neuvon se antaa: ”Tärkeintä on se, mitä tekee seuraavaksi”. Tämän armahtavan ajatuksen varassa epävakaa tyttö uskaltautuu suunnittelemaan tulevaisuutta.

Toipumisen vaikeus

Kirsti Kurosen kirjan päähenkilö pyristelee ilman ystävyyden tukea, mieli täpösen täynnä raskaita muistoja. Englantilaisen Alice Osemanin pienoisromaani Charlien joulu (Tammi, suom. Johanna Auranheimo) kertoo ystävyyden voimasta ja lujasta lojaalisuudesta. Niiden avulla Charlie selviää ongelmistaan.

Syömishäiriön takia osastohoidossa ollut Charlie altistuu jouluna sukulaisten kömpelöiden kysymysten ja asenteiden kohteeksi. Charlien pikkusiskokin kärsii kireästä ilmapiiristä: ”Vihaan sitä, miten ihmiset reagoivat, kun he kuulevat, että Charlie oli muutaman viikon osastopotilaana. Ihan kuin se olisi maailman kamalin asia”. Hän luottaa siihen, että sairaalassa saadaan hoitoa, toivutaan ja opitaan pärjäämään syömishäiriön kanssa.

Charlien vanhemmat eivät ymmärrä toipumisen raskautta eivätkä liioin mielenterveysongelmia. Nuorukaisen vankin ja läheisin tukija on poikaystävä Nick. Pienimuotoinen kirja esittelee erilaisia suhtautumistapoja hiukan kärjistetysti, mutta toiveikkuus säilyy sittenkin vahvimpana tunteena Charlien tarinassa.

Apua on tarjolla

”Miksi minusta tuli jotain, mitä toisista ei?”, parikymppinen Tuulikki ihmettelee Emma Sofianna Söderholmin nuortenromaanissa Toisinaan valo hiipuu (Otava). Sitäkin tyttö miettii, miksei hän ole sellainen mitä hänestä toivottiin.

Tuulikki on päässyt asumaan omilleen, mutta kovin vakaalta ja onnelliselta elämä ei tunnu. Terapiajakso on päättynyt ja seuraavaksi sitä voi saada vasta vuosien päästä. Kirjan aikana Tuulikki tapaa terapeutin, ammatinvalintapsykologin, terveysohjaajan sekä työkkärin virkailijan, jonka äänestä ei yhtään tykkää.

Söderholmin kirjassa asennoidutaan lähes myötämielisesti moniin auttamistavoista, mikä ei suinkaan ole tavallista nuortenkirjallisuudessa. Varsinkin sosiaalityö näytetään yleensä puhdittomana ja leipääntyneenä. Perusteltua kritiikkiä tosin tälläkin kertaa kuullaan.

Valoisalta kirjassa tuntuu jo se, että tyttö tuntuu pääsevän eroon itsensä viiltelystä, ja ainakin parhaimpina hetkinä hän jaksaa ajatella tulevaisuutta ja työn tekoa.

Terhi Rannelan ketjuuntuvista tarinoista koostuvassa Vaarallisessa kelissä (Otava) välähtää sitä vastoin melko apea kuva sosiaalityöstä – tai pikemminkin sen resursseista. ”Kukaan niistä ei muistanut ikinä mitään, joskus lunttasivat nimenkin papereista. Häkää raivostutti kertoa joka kerta uudestaan samat asiat.”

Liian kunnianhimoinen tyttö

Pinja Sanaksenahon ja Sari Luhtasen nuortenromaani Aurora (Otava) vie lukijan piinallisen lähelle tytön harhaista maailmaa. Aurora pyrkii täydellisyyteen niin koulussa kuin ulkoasuaan viimeistelevänä somevaikuttajana. Nostetta hän hakee lääkkeistä. Vauraat vanhemmat eivät jaksa tyttärensä hyvinvoinnista kiinnostua. Vähän syvemmin olisi vanhemmista voinut kirjoittaa, sillä nyt heilahdetaan nuortenkirjallisuuden kliseiden puolelle.

Pinkku Pinskun kirja!

Auroran luhistuminen kuvataan vaihe vaiheelta tehokkaasti. Harhainen ja kunnianhimoinen tyttö manipuloi ja venkoilee, ja loppunäytös on kamalaa luettavaa. Kirja kommentoi viiltävästi somekulttuurin hurjimpia ilmiöitä. Trendikkäänä influensserina itseään pitävän tytön tarinassa on kiinnostava yhteiskunnallinen pohjavire.

Hyvä lukija,  

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin. 

Tue Lastensuojelun Keskusliittoa (lskl.fi) sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä. 

Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja  

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi