Näin lapsiperheen arki rauhoittuu

Psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin käyttää päivittäin maadoittamista työssään.

– Jos huomaan, että terapia-asiakkaani tai ryhmä, jota koulutan, on levoton ja jännittynyt, ehdotan, että istutaan hetki hiljaa jalat tukevasti maassa. Jonkin ajan päästä kysyn, huomaako ihminen eron.

Eron tulisi syntyä siitä, että lattian aistiessaan ihminen tuntee painon tunteen ja päästää vähitellen irti lihasjännityksestä. Hengitys muuttuu rauhallisemmaksi, ja tuntuu, että on turvassa.

– Maadoittumisessa on tärkeintä se, että pitäessäni itseni kiinni alustassa voin luoda sanattomasti perusturvallisuutta vuorovaikutustilanteessa.

Kun vastapuoli aistii, että keskustelukumppani on turvassa itsensä kanssa, hän ymmärtää, ettei hänelläkään ole mitään hätää. Olonsa turvalliseksi tunteva ihminen pystyy oppimaan tai saamaan oivalluksia.

Pyysimme Martinilta apua erilaisiin perheen vuorovaikutustilanteisiin. Seuraavassa hän kertoo, miten maadoittamista voi käyttää apuna alakouluikäisten lasten huushollissa.

Kun töistä palaavaa vanhempaa odottaa kotona kaaos

Tulen kotiin töistä. Pleikan eteen on kokoontunut lauma lapsia. Peliäänet täyttävät koko olohuoneen.

Pikkuveljen huoneessa soitetaan musiikkia täysillä.

Välipala-aineet ovat jääneet keittiön pöydälle lämpiämään, vaikka asiasta on muistutettu monta kertaa.

Kolmas lapsi saapuu kohta nälkäisenä harrastuksestaan, ja minun pitäisi alkaa valmistaa ruokaa, mutta tuntuu, että kaikkea on liikaa: ääniä, ihmisiä, sotkua. Haluaisin vain hiljentää koko talon ja sanoa, että tarvitsen rauhaa…

Mutta eihän sellaista voi tehdä? Lapsillakin on oikeus kotiinsa ja kavereihinsa.

Vanhemman tulee osata säädellä tunteitaan.

– Tässä ollaan vanhemmuuden ytimessä eli tunteiden säätelyn haasteessa, Minna Martin aloittaa.

Yksi vanhemman tärkeimmistä tehtävistä on, että hän osaa toistuvasti rauhoittaa itseään erilaisissa arkitilanteissa. Samalla hän tulee mallintaneeksi lapselle, että ihminen voi pysyä voimakkaiden tunteiden ja kuohuntojen keskellä kohtalaisen rauhoittuneena.

Toisaalta vanhemman tehtävä on auttaa lasta säätelemään tunne- ja vireystilaansa.

– Kuvaamassasi tilanteessa oma sisäinen lapsesi on hätääntynyt ja ajattelee, ettei pysty ja eikö kukaan auta. Sotku ja voimakkaat äänet näyttäytyvät vaaranmerkkeinä, ja mielesi kiihtyy kierroksille.

Rauhoita maadoitusharjoituksella oma sisäinen lapsesi

Ensimmäinen tehtävä olisikin saada oma sisäinen lapsesi rauhoittumaan. Siihen auttaa maadoitusharjoitus.

Käy pitkällesi tai istumaan. Aisti kehollasi painon tunnetta. Juttele itsellesi rauhallisesti: ”Nyt mä vähän huokaisen ja mietin, mistä aloittaisin. Tarvitsen hetken palautumisen, jotta jaksan olla aikuinen”. Vähitellen kehosi alkaa antaa periksi. Huomaat, että voit laskea koko painosi alustan kannateltavaksi ja antautua sille. Tunnet rauhoittumista ja turvaa.

– Aikuisena kukaan ei nosta sinua enää käsivarsille lepäämään, mutta tunnekokemuksen voi saada, kun antaa lattian kannatella.

Harjoituksen jälkeen kaaos ei näytäkään enää yhtä pahalta kuin aiemmin. Aivot jaksavat prosessoida, minkä ansiosta pystyy taas ajattelemaan loogisesti ja päättämään, mitä tehdä.

– Sen sijaan, että alat syyttää lapsia, pystytkin kutsumaan heidät rauhallisesti ja yhteistyöhengessä viemään välipalatarvikkeet jääkaappiin.

Kun lapsi on väsynyt ja ärtyisä

Lapsi on päässyt kaverinsa perheen kanssa leffaan. Retki on mennyt hyvin, mutta kotona hänestä kaikki on huonosti. ”Ei, en jaksa tehdä läksyjä!” ”Miksi joku on lainannut mun kuulokkeita ilman lupaa.”

Lopulta lapsi makaa vain sängyllään pää tyynyyn haudattuna.

– Nyt vanhemman tulisi jarruttaa, malttaa ja rauhoittaa, sanoo Minna Martin.

Hän on huomannut, että alamme tavallisesti näissä tilanteissa ”kasvattaa” lasta, vaikkei kyse ole siitä, että lapsi olisi hankala ja kiukutteleva tai protestoisi vanhempiaan vastaan.

– Koska lapsella ei ole vielä keinoja ilmaista omaa sisäistä tunnekokemustaan, hän ilmaisee epämukavaa oloaan ”kiukuttelulla”.

Jotta lapsi voi maadoittua, hänen pitää tuntea tulleensa kuulluksi. Hänen pitää kokea, että aikuinen haluaa oikeasti selvittää, mikä lapsen mieltä painaa, ja on kiinnostunut hänen tunteestaan.

Ihan ensin vanhemman tulee auttaa lasta rauhoittumaan.

– Kutsu lapsi vaikkapa sohvalle ja ota hänet kainaloosi. Kun lapsi on rauhallisempi, lähde kyselemään, millainen päivä oli. Millaista oli leffassa? Onko jotain sattunut?

Lapsi pystyy sanoittamaan sisäisiä kokemuksiaan vasta, kun niistä kysellään. Kun lapsi kokee tulleensa ymmärretyksi, hän huojentuu, päästää irti suojautumisestaan ja tuntee maadoittumista.

Kun iltatoimet takkuavat

Havahdun tietokoneelta työasioiden ääreltä ja kello on jo kahdeksan. Suljen koneen ja alan kammeta lasten iltatoimia liikkeelle. Tavoite on, että lapset olisivat omissa sängyissään iltayhdeksään mennessä.

Huhuilen, että olisi aika alkaa valmistautua nukkumaan ja tulla iltapalalle, jonka valmistan. Kukaan ei ilmesty pöytään vielä yhdeksältäkään. Menetän malttini ja karjaisen, että nyt kaikki iltapalalle ja kaikki muut jutut seis.

Lapset ilmestyvät paikalle vaitonaisina. Tunnelma on pilalla. Nukkumaan mennään hiljaisissa tunnelmissa. Pyydän anteeksi hermostumistani, mutta se ei palauta hyvää tunnelmaa.

– On huono juttu, jos juuri ennen nukkumaan menoa tapahtuu jotain kiihdyttävää. Se hidastaa nukahtamista, sanoo Minna Martin.

Jos hermostuu itse tai hermostuttaa toiset, syntyy stressitila, josta on vaikea rauhoittua.

Ongelmaan on kuitenkin helppo ratkaisu: ennakointi. Lepoon laskeutumiseen kannattaa varata aikaa yllättävän paljon, noin pari tuntia, Martin painottaa.

– Vanhempi voisi kuvitella, että on lentohenkilökunnan jäsen, joka alkaa kertoa jo hyvissä ajoin lähestyvästä laskeutumisesta.

”Valmistautukaa yöpuulle! Olemme aloittaneet laskeutumistoimenpiteet.”

Ennakointiin kuuluu myös se, että käsikirjoitus etenee joka ilta samalla tavalla. Lapset tietävät, mikä rutiini kuuluu suorittaa: missä järjestyksessä mennään suihkuun, puetaan pyjama, syödään iltapala, kuunnellaan iltasatu…

Kaikki tähtää siihen, että voimme mennä vaakatasoon ja maadoittua. Sänky on turvallinen paikka, jossa voi olla rauhassa.

– Itselleen voi muistuttaa, ettei yön aikana tarvitse kantaa huolta tai olla valppaana. Vähitellen voi rentouttaa lihaksia, antaa sängyn kannatella ja hengityksen syventyä.

Kun ei huvittaisi herätä

Keitän aamupuuroa, mutta tuntuu, etten ole tilanteessa itsenäni, vaan toimin kuin robotti automaattiohjauksella. En pidä aamuroolistani. On raskasta herätellä unisia lapsia ja motivoida heitä uuteen päivään, kun minäkin haluaisin vain jäädä lämpimän peiton alle ja unohtaa kaikki velvollisuudet.

– Kuulostaa siltä, että tässä on kyse tarpeiden yhteentörmäyksestä, Minna Martin sanoo.

Vanhemmuudessa omat aikuisen ihmisen tarpeet joutuvat usein ristiriitaan lasten tarpeiden kanssa, joista vanhemman kuuluu huolehtia. Vaikka itse haluaisi levätä, sitä tarvetta ei voi ehkä kuunnella.

– Puuronkeittäjä ei voi muuttaa sitä tosiasiaa, että hänen pitää huolehtia lasten tarpeista. Mutta olisiko jokin tapa, jolla hän voisi edes jossain määrin vastata myös omiin tarpeisiinsa? Ei ole hyvä, jos tuntuu, että vain antaa ja antaa saamatta itse koskaan mitään.

Vanhemman olisi hyvä osata tunnistaa omat tarpeensa.

Vanhemman tulisikin tunnistaa omat tarpeensa ja miettiä, mitä hän kaipaa aamuihinsa. Auttaisiko, jos ottaisi hetken omaa aikaa ennen lasten heräämistä ja käyttäisi sen itsensä maadoittamiseen?

Martin painottaa, että olisi hyvä, jos vanhempi saisi pitkin päivää omia rauhallisia hetkiä, joissa mieli lepää. Riittävä määrä tällaisia tuokioita auttaa meitä nukkumaan seuraavan yön rauhallisemmin.

Toiset pitävät kävelystä, toiset puutarha- tai kotitöistä. Rutiininomainen tekeminen rauhoittaa hengitystä ja autonomista hermostoa. Martinille pyykin viikkaus on meditatiivinen hetki.

– Voin antaa mielen liikkua vapaasti, ja päivän murheet ja stressit eivät tunnukaan enää niin kiihdyttäviltä ja saan niihin etäisyyttä. Joku asettuu itsessäni, ja syntyy rauhantunne.

Lisälukemista

Minna Martin on myös tuottelias tietokirjailija, joka sai lokakuussa Helsingin kirjamessuilla Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämän tietokirjapalkinnon. Sen perusteluissa kirjoitettiin:

”Martinin lukijaystävällisten tietokirjojen ja opaskirjojen ansiosta psykofyysiset näkökulmat, mielen ja kehon yhteys, kehotietoisuus ja hengittäminen ovat tulleet meilläkin olennaiseksi osaksi mielenterveystyötä ja ihmisten arkea.”

Mitä maadoitus tarkoittaa?

Maadoittamisella tarkoitetaan kehon rentouttamista niin, että keskitytään maan painovoiman tuntemiseen. Yksinkertaisimmillaan se on lyhyt pysähtyminen, jossa ihminen aistii lattian tai maan jalkojensa alla tai istuinluidensa painumisen tuoliin. Samalla hengitys syvenee, mikä automaattisesti rentouttaa kroppaa ja antaa aivoille viestin turvassa olosta.

---

Tee maadoitusharjoitus lapsen kanssa

Lapsi makaa vatsallaan tai selin. Aikuinen ”tassuttelee” hänen vartaloaan eli painelee kämmenillään rauhallisesti läpi lapsen kehon päästä varpaisiin. Samalla hän voi puhua: ”Tää olis tällainen karhuemo, joka tassuttaa pentuaan”.

Kosketuksen avulla lapsi voi aistia kehonsa rajat, ja pikkuhiljaa lihasjännitys hellittää. Harjoitus rauhoittaa lasta ja auttaa häntä maadoittumaan.