Muutaman askeleen työmatka

Nätti, Lulla, Orvokki, Nepal ja Hilima… Tapiolan tilan jokaisella 75 lehmällä on nimi, ja tilan emäntä Ida-Maria Pietiläinen, 27, muistaa ne kaikki. Eläimet ovat puolison lisäksi hänen lähimmät työtoverinsa.

Lehmät syövät navetassa rehua ja märehtivät rauhallisesti. Ne kurkistavat uteliaasti vieraita ja työntäytyvät rapsuteltaviksi. Vähän taaempana näkyy iso, pyöreä harja, johon lehmät voivat käydä kyhnyttelemässä itseään.

Työpäivä maitotilalla alkaa varhain. Kuuden maissa Ida-Maria nousee ylös ja katsoo tietokoneelta lehmien ja navetan kuulumiset, minkä jälkeen hän harppoo aamutöihin. Tuomas, 34, ja Alisa, 2, jäävät vielä hetkeksi nukkumaan.

Tuomas ja Ida-Maria jakavat tilan työt. Silloin, kun Alisa on kotona, he ovat vuorotellen lapsen kanssa. Kun Ida-Maria palaa tuvalle aamutöiltä, Tuomas lähtee sekoittamaan apetta eli rehuseosta lehmille myöhemmin jaettavaksi. Hän vastaa myös peltojen viljelystä.

Alisan päiväunien aikaan Ida-Maria tekee usein paperitöitä ja kirjanpitoa sekä edistää agrologiopintojaan, joita voi tehdä pitkälti verkko-opintoina ja kirjoittamalla raportteja omalla tilalla työskentelystä.

– Käyn Seinäjoella lähinnä tenttimässä. Se on omaa aikaa, kun muuten tulee oltua kotona niin paljon.

Rakkaus syttyi navetassa

Pihattonavetassa lehmät kulkevat vapaina syöttöpöydän rajaamalla alueella. Ne syövät, juovat, nukkuvat ja käyvät lypsyllä omaan tahtiinsa. Lypsyrobotti tunnistaa lehmät niiden kaulassa roikkuvasta pannasta. Jos lehmä on jo käynyt lypsettävänä, robotti ei anna sille täysrehua, joka on lehmien herkkuruokaa, eikä kiinnitä lypsintä paikalleen.

Jokainen lypsy kirjautuu tietokoneelle. Lisäksi päivän ja yön mittaan eläinten terveydestä ja aktiivisuudesta kertyy tietoja, joiden avulla tarkkaillaan niiden hyvinvointia ja kiima-aikoja.

Ida-Maria Pietiläinen näyttää Alisalle, miten vasikoiden tuttipulloa pidetään. Perheeseen syntyi toinen lapsi elokuussa, eli kohta vasikoita ruokitaan kolmisin.

Tässä navetassa Ida-Maria ja Tuomas tutustuivat toisiinsa paremmin seitsemisen vuotta sitten. Vaikka molemmat ovat kotoisin Hankasalmelta, eivät he tunteneet toisiaan entuudestaan.

Yhteiset kaverit olivat esitelleet heidät toisilleen paikallisessa viihdekeskuksessa. Illan aikana soittaneen bändin nimi ei jäänyt Ida-Marian mieleen, eikä se muutenkaan ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Jokin jäi silti kutkuttamaan molempien mieltä, ja Ida-Maria alkoi viettää aikaa Tuomaksen kotitilalla. Hän oli itsekin kotoisin maitotilalta, jota hänen vanhempansa pyörittävät edelleen.

Lehmiä ruokkiessa ja parsia puhdistaessa nuorista alkoi tuntua, että juttu luistaa ja asiat rullaavat muutenkin yksiin. Lähihoitajaksi lukion jälkeen opiskellut Ida-Maria muutti Tapiolaan ja ryhtyi tilan toiseksi yrittäjäksi vuonna 2013.

Tilan jatkaminen mietitytti

Tuomaksesta ei alun perin pitänyt tulla maanviljelijää. Lapsuus maitotilalla takasi, ettei hänellä ollut alasta ruusuisia kuvitelmia.

– Ei meiltä lapsena varsinaisesti mitään puuttunut, mutta ei se ollut vaurasta elämää. Isällä oli paljon työtä ja vähän vapaa-aikaa, Tuomas muistelee.

Lukion jälkeen Tuomas lähti opiskelemaan maataloutta Hämeen ammattikorkeakouluun Mustialaan. Vielä silloin hän ajatteli, ettei ryhdy ainakaan maidontuottajaksi, vaikka jatkaisikin kotitilansa peltojen viljelyä.

Mieli muuttui ensimmäisen pidemmän eläintilaharjoittelun aikana. Tuomas tutustui tilaan, jossa robotit hoitivat lypsyn. Harjoittelu avasi silmät, ja Tuomas huomasi, miten monella tavalla maataloutta voi harjoittaa:

– Päätin, etten kyyki lypsyllä joka aamu ja ilta.

Tilakaupat tehtiin vuonna 2009, ja Tuomas ryhtyi luotsaamaan sukutilaa. Uusi navetta lypsyrobotteineen valmistui kolme vuotta myöhemmin. Enää alanvaihtoa ei tarvitse miettiä. Navettarakennuksesta ja työn alla olevasta laajennuksesta on niin paljon velkaa, ettei lopettaminen ole edes vaihtoehto.

Puuhamaa omalla pihalla

Vaalean päärakennuksen takaa siintää Kuuhankavesi. Nuoret lehmät laiduntavat sen ja talon väliin jäävällä pellolla.

Pihapiiriä hallitsevat navettarakennukset. Aikuiset lehmät asuvat uudessa pihattonavetassa, ja vanhaan navettaan on rakennettu vasikoille omat karsinat.

”Alisan ensimmäiset sanat olivat isi, lehmä ja traktori.”

Alisalla on päässä navettahuivi ja jaloissa navettatöihin tarkoitetut lenkkarit. Hän nauraa kihertää, kun lehmä nuolaisee häntä. Vähän myöhemmin hän tarttuu tottuneesti pieneen lattiaharjaan ja alkaa siivota olkia vasikkanavetan lattialta.

– Alisan ensimmäiset sanat olivat isi, lehmä ja traktori, Ida-Maria kertoo.

Alisa kapuaa vasikoiden syöttöpöydälle, ja pieni vasikka pukkaa häntä turvallaan. Tilanne on tytölle selvästi tuttu.

– Me ei olla vielä käyty Hoplopissa, kun täällä tekemistä riittää lapselle aina, kun lähdetään ovesta ulos.

Alisa lähtee mielellään mukaan juottamaan vasikoita, ja Ida-Maria ottaa hänet mukaan aina, kun se on mahdollista. Vasikat juovat emonsa täysmaitoa kaksi viikkoa ensin suoraan utareista ja sitten tuttipullosta ja tuttiämpäristä. Sen jälkeen niitä aletaan ruokkia maitojauheesta tehdyllä juomalla.

Alan muutos on ollut nopeaa

20 vuotta sitten Suomessa oli lähes 30 000 maitotilaa, ja lehmiä näki kesäisin usein laiduntamassa tienvarsipelloilla. Enää maitotiloja on noin 6 000. Niistä toimintansa lopettaa vuosittain kymmenisen prosenttia.

Maidon tai eläinten määrä ei ole silti vähentynyt. Tilakoot ovat suurentuneet, ja lehmät antavat maitoa enemmän kuin ennen.

Suomalaisella maitotilalla märehtii keskimäärin 39 lehmää, joista jokainen tuottaa noin 8 700 litraa maitoa vuodessa. Pietiläisillä lehmiä on keskiarvoa enemmän eli 75. Ne ovat hyviä lypsäjiä: tilan vuosittainen keskituotos on 11 000 litraa maitoa lypsävää lehmää kohti.

– Se kertoo, että meillä kohdellaan eläimiä hyvin. Jos lehmä ei voi hyvin, ei se myöskään tuota maitoa, Tuomas sanoo.

Navettarakennukset hallitsevat pihapiiriä Tapiolan tilalla Keski-Suomessa. Vasemmalla näkyvää pihattonavettaa laajennetaan parhaillaan uusien lehmien asuinpaikaksi.

Kun navetan lisäosa valmistuu myöhemmin tänä vuonna, lehmiä mahtuu rakennukseen 120. Jos mukaan lasketa lasketaan hiehot ja vasikat, saadaan eläinluvuksi yli 200.

Tilojen kasvun myötä työn luonne on muuttunut. Lypsyrobotit uurastavat vuorokaudenajasta riippumatta ja muutkin navettatyöt voi jakaa tasaisemmin pitkin päivää. Enää ei ole pakko huhkia navetassa aikaisin aamulla ja illalla joka päivä.

Koneet ja automatiikka ovat vähentäneet raskasta fyysistä työtä, mutta maanviljelijän täytyy hallita tietotekniikkaa ja osata analysoida eläinten seurannasta tietokoneelle kertyvää hurjaa tietomäärää. Myös talous- ja yritysosaamisen merkitys on kasvanut.

Työ ja arki lomittuvat

Kun koti ja työ ovat samalla tilalla, aamulla ei tarvitse lähteä ajamaan työpaikalle. Ajokilometrejä kertyy silti: ruoka- ja rautakauppaan Hankasalmen kirkonkylälle on matkaa 15 kilometriä suuntaansa. Samanpituinen matka on Alisan perhepäivähoitoon, jossa hän käy 15 päivää kuukaudessa.

– On hyvä, että hän saa seuraa muista lapsista, Ida-Maria sanoo.

Kotona työt ovat koko ajan läsnä. Robotti saattaa soittaa keskellä yötä hälytyspuhelun, johon pitää reagoida välittömästi. Jos lehmä alkaa poikia illalla ja tarvitsee apua, suunnitellut iltamenot täytyy unohtaa.

– Parasta työssä on se, kun onnistuu. Kun tulee hyvä sato tai kun huomaa, että pystyy kehittämään tilaa eteenpäin, Tuomas kuvaa.

”Jos lehmä ei voi hyvin, se ei tuota maitoa.”

Pahinta on tunne siitä, ettei oma työpanos riitä. Koko ajan on sata keskeneräistä asiaa ja yhtä monta rikkinäistä juttua. Työ vaatiikin jatkuvaa keskeneräisyyden sietämistä.

– Aina ei voi eikä jaksa olla töissä eikä oikein haluakaan. Minä ainakin tarvitsen järkevät yöunet, Tuomas pohtii.

Heinäkuun ensimmäinen viikko on usein rauhallisempaa aikaa kiireisen kesän keskellä. Silloin perhe pyrkii suuntaamaan kesälomalle. Tänä vuonna mentiin Naantaliin Muumimaailmaan ja poikettiin samalla suunnalla järjestetyssä Okra-maatalousnäyttelyssä. Talvella pyritään viettämään viikko Lapissa. Kerran pariskunta oli etelässä viikon talvella. Sinne olisi toiveena päästä jatkossa vähän useamminkin.

– Vähän täytyy päästä välillä virkistäytymään. Kotona tekemättömät työt ovat koko ajan näkyvissä, Ida-Maria tiivistää.

Maidosta saatava hinta on pudonnut

Maidontuottaja saa maitolitrasta noin 35 senttiä. Kun Tuomas aloitti alalla, hinta oli lähes 10 senttiä korkeampi. Hinta määräytyy sen pohjalta, miten meijerien tuotteet menevät kaupaksi Suomessa ja ulkomailla, ja kuinka kannattavaa myynti on.

– Kun navetta valmistui, maitotilistä hävisi neljäsosa. Siinä sai päätä raapia useampaan kertaan, miten erotus paikataan, Tuomas muistelee.

Usein ero kurotaan umpeen omaa palkkaa laskemalla. Rehujen, tarvikkeiden, koneiden ja sähkön hinnat kun eivät ole pudonneet, ja navetoiden uusi tekniikka maksaa.

Ida-Maria Pietiläinen, Alisa ja Tuomas elävät Hankasalmella maatilan arkea.

Tuomas laskee, että jo 10 sentin korotus maitolitrasta saatavaan hintaan merkitsisi paljon. Jos tuottaja saisi maidosta 25 senttiä enemmän eli 60 senttiä litralta, maataloustuista voitaisiin luopua kokonaan. Samalla vähenisi tukien hakemiseen ja hallintaan liittyvä byrokratia.

Mutta olisivatko kuluttajat valmiit maksamaan nykyistä enemmän maitotölkistä tai juustosta ja muista maitotuotteista? Miksi kivennäisvesi tai tuoremehu ovat kalliimpia kuin maito?

– Maataloustuella varmistetaan kuluttajalle halvempi hinta kaupassa, Tuomas ja Ida-Maria painottavat.

Muutokset tukijärjestelmään eivät muutenkaan olisi helppoja. Maataloustukijärjestelmä on EU:n laajuinen. Yksittäisen maan ei olisi järkevää tai edes mahdollista poiketa yhdessä sovituista linjoista.

Tulevaisuuteen pariskunta katsoo vaikeuksista huolimatta valoisasti.

– Vaikka kannattavuuden kanssa on ongelmia, uskon, että meitä tarvitaan. Tärkeintä on, että jaksaa pitää itsestään ja perheestään huolta ja tunnistaa omat voimavaransa, Ida-Maria sanoo.

Tiloilla kannattaa vierailla

Reilusti yli 90 prosenttia suomalaisista syö edelleen lihaa ja käyttää maitotuotteita. Tutkimusten mukaan me myös arvostamme suomalaista ruokaa.

Silti Pietiläisistä välillä tuntuu, ettei Suomessa enää arvosteta maataloutta. Sellainen tunne maitotilallisille tulee, kun he seuraavat mediaa, jossa kerrotaan ilmastonmuutoksesta, lihansyönnistä ja karjatalouden vaikutuksista ympäristöön.

– Liha koetaan nykyisin pahana ilmastonmuutoksen takia. Meidänkin tuttavia on siirtynyt kasvissyöjiksi uutisoinnin takia viime aikoina, Ida-Maria sanoo.

Myös maatilojen ravinnepäästöistä uutisointi harmittaa.

”Kun navetta valmistui, maitotilistä hävisi neljäsosa.”

– Miten voi olla, että suomalainen maatalous yksinään pilaa Itämeren? Eivätkö Venäjän merenrannalle rakennetut lannoitetehtaat ja rannikkokaupunkien jätevedet vaikuta mitenkään? Tuomas ihmettelee.

Toisaalta Pietiläisillä on kokemusta siitä, että jyrkätkin mielipiteet voivat muuttua, kun asioista päästään keskustelemaan nokitusten. Pariskunta rohkaisee miettimään, millainen tarina omalle lautaselle päätyvän ruoan takana on.

– Kannattaa ostaa kotimaisia Joutsenlippu-merkittyjä tuotteita. Monet tilat myös järjestävät avoimien ovien päiviä, jolloin voi käydä tutustumassa siihen, miten maitoa ja lihaa meillä Suomessa tuotetaan.

Artikkelia varten on haastateltu myös maitoasiamies Leena Ala-Orvolaa ja johtavaa asiantuntija Sanna Nokkaa MTK:sta sekä palvelupäällikkö Minna Pirkkalaista ProAgriasta ja tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläistä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

Tiesitkö tämän suomalaisesta maidosta?

* Maitotiloilla on keskimäärin 39 lehmää ja uusilla yli 100.

* Suomessa on n. 272 700 lypsylehmää.

* N. 49 200 maatilasta suurin osa on viljelytiloja ilman eläintuotantoa. Maidontuotantotiloja on n. 6 250.

* Suomalaisen maidontuottajan keski-ikä on 49 vuotta ja kaikkien maanviljelijöiden 53 vuotta.

* Eniten maitoa tuotetaan Pohjois-Savossa ja Pohjanmaalla.

* Maatilojen keskipeltoala oli n. 45,4 hehtaaria eli n. 65 jalkapallokentällistä.

* Maidon kulutus on vähentynyt. Vuonna 1950 suomalainen kulutti n. 360 litraa maitoa ja vuonna 2019 enää n. 107 litraa. Vastaavasti juustojen syönti on vuositasolla kasvanut reilusta 2 kilosta lähes 26:een.

* Lehmä tuottaa maitoa keskimäärin 8 650 litraa vuodessa. N. 17 % maidontuotantotiloista on käytössä automaattilypsy.

* Maidontuotanto linkittyy tiiviisti naudanlihantuotantoon. Yli 85 % suomalaisesta naudanlihasta saadaan maidontuotannon sivutuotteena: lehmien sonnivasikat kasvatetaan lihaksi ja maidon tuotantonsa päättävät lehmät käytetään lihaksi.

* Suomessa tuotetaan 99 % maitomäärästä, joka meillä kulutetaan. Maitotuotteiden kulutuksen kotimaisuusaste on kuitenkin vain 68 %, ja n. 1/3 maitotuotteista viedään ulkomaille. Maitonesteissä kulutuksen kotimaisuusaste on n. 95 %, mutta Suomessa syödyistä juustoista lähes puolet tuodaan ulkomailta.

Lähteet: Luke, MTK ja Maitohygienialiitto