Moni nuori pohtii, onko hän hetero, homo, bi vai muu

Nykyisin entistä useampi nuori pohtii seksuaalista suuntautumistaan. Ja se on hyvä asia, ajattelee Maria Nikunlaakso, joka työskentelee Väestöliitossa nuorten seksuaalisen hyvinvoinnin asiantuntijana.

– Tällaiselle pohdinnalle pitäisi antaa tilaa ja siihen pitäisi myös kannustaa. Mitään seksuaalista suuntautumista ei pitäisi ottaa itsestäänselvyytenä. Tällainen pohdinta olisi hyvä ihan jokaisen ihmisen käydä, hän sanoo.

Asian pohtiminen ei sinänsä muuta seksuaalista suuntautumista, sillä se, mikä saa hormonit hyrräämään, on sisäsyntyistä.

– Suuntautumista ei voi manipuloida. Asian pohtiminen ei ole identiteettishoppailua tai trendien mukaan menemistä, vaan hyvää itsetutkiskelua, tutustumista itseen. Millainen olen ja mistä tykkään? seksuaalineuvoja ja Sinuiksi-palvelun toiminnanjohtaja Mikko Ala-Kapee tähdentää.

Sinuiksi on Pirkanmaan Setan vetämä valtakunnallinen tuki- ja neuvontapalvelu.

Ala-Kapee arvioi, että vaikka seksuaalinen suuntautuminen mietityttää nuoria nyt enemmän kuin ennen, ei sateenkaarinuorten määrä ole sen suurempi kuin aiemmin.

Aiheen pohtiminen on vain nyt entistä hyväksytympää. Aivan viime vuosina seksuaalisesta moninaisuudesta on tullut entistä arkipäiväisempää. Moni vähemmistöihin kuuluva julkisuuden henkilö on tullut kaapista. Koulun terveystiedon kirjoissa käsitellään erilaisia seksuaalisia suuntautumisia.

Omaa seksuaalista lokeroa ei ole kiire löytää

Sekä Väestöliiton Maria Nikunlaakso että Sinuiksi-palvelun Mikko Ala-Kapee tuntevat nuoria mietityttävät kysymykset hyvin, sillä molempien järjestöillä on nuorille tarkoitettua neuvontaa.

Nikunlaaksolta on kysytty muun muassa sitä, mistä tietää olevansa homo tai hetero tai onko normaalia, ettei tiedä, tykkääkö tytöistä vai pojista.

Ala-Kapeen mukaan nuoret haluavat keskustella tyypillisesti kaapista tulemisesta eli omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan kertomisesta. Varsin tavallista on sekin, että nuori pohtii aidosti, mikä oma suuntaus on ja mikä oikea luokittelu hänelle itselleen on. Nuori pohtii, onko hetero-, homo-, bi-, pan- tai aseksuaali vai joku muu?

– Monille oikean termin löytäminen itseään tutkiskelemalla voi olla ahaa-elämys, toisaalta itseään ei tarvitse määritellä. Jokaisen seksuaalisuus on omanlaista. Olennaista on, että asiaa saa pohtia kiireettä ja ilman ulkoista painetta, Ala-Kapee sanoo.

Joillekin oman kiinnostuksen kohde on ihan selvä asia jo varhain, joillekin se saattaa selvitä vasta aikuisiässä. Deadlinea ei ole.

Jo päiväkoti-ikäinen lapsi voi kiinnittää huomiota siihen, että romanttinen rakkaus voi olla monenlaista. Lapsen oma ympäristö voi ruokkia uteliaisuutta ja ihmettelyä. Päiväkotikaverilla voi olla kaksi isää, toisen kaverin vanhempi ei edes halua seurustella.

Pieni lapsi voi pohtia erilaisia perheitä ja sitä, keneen voi rakastua – tai millaiseksi aikuiseksi itse kasvaa.

Asialliselle tiedolle seksuaalisuudesta on kysyntää

Usein oma seksuaalinen suuntautuminen alkaa mietityttää toden teolla vasta murrosiässä.

Koska seksi on yhä tabu, neuvoja ja tukea saa järjestöiltä. Kuvitus: Maria Vilja.

Seksuaalisuuttaan pohtivat nuoret janoavat ennen muuta tietoa. Asiallista, neutraalia, nuorille suunnattua tietoa erilaisista seksuaalisuuksista on ollut tarjolla vasta vähän aikaa, ja se on pääsääntöisesti tarkoitettu heteronuorille.

Yhdenvertaisuuslakia ja tasa-arvolakia päivitettiin vuonna 2015, minkä jälkeen myös koulujen opetussuunnitelmia on muokattu niiden mukaisiksi.

Nykyisin yläkouluissa seksuaaliterveyttä opetettaessa pitäisi käsitellä seksuaalisen suuntautumisen erilaisia puolia yhdenvertaisesti. Käytännössä se ei välttämättä toteudu.

– Vieläkin osa koulun ammattilaisista voi suhtautua nurjasti erilaisiin vähemmistöihin, vaikka heidän pitäisi olla tiedostavampia kuin keskivertovanhempien, Maria Nikunlaakso sanoo.

Mikko Ala-Kapeesta tarvittaisiin lisää syvällistä tietoa ja oppimateriaaleja nuorten kanssa työskentelevien ja koulujen käyttöön.

Seksi on yhä tabu

Vaikka seksuaalinen moninaisuus on arkipäiväisempää kuin ennen, ei seksistä ja seksuaalisuudesta puhuminen ole nuorille helppoa vieläkään. Aihe on vielä tavallista hankalampi, jos oma suuntautuminen on pohdinnassa.

Väestöliittoon ja Sinuiksi-palveluihin yhteyttä ottavat nuoret esiintyvät yleensä anonyymeina.

– Ennakkoluulojen maailma elää yhä. Pahimmillaan esimerkiksi omasta homoudesta avoimesti kertominen voi olla nuorelle vaarallista. On tapauksia, joissa vanhemmat ovat hylänneet lapsensa.

Näyttävä ulostulo somessa ja taistelu Pride-barrikadeilla on yhä harvojen hyväosaisten, turvallisessa maailmassa elävien nuorten etuoikeus, Mikko Ala-Kapee sanoo.

Myös liberaaleiksi itsensä mieltäville vanhemmille voi olla yllättävän kova paikka, jos oma nuori kertoo kuuluvansa seksuaalivähemmistöön.

– Siinä voivat puskea pintaan kauhukuvat vähemmistöseksistä ja pelot siitä, miten oma lapsi pärjää tai saako hän omia lapsia. Tai osaanko puhua nuorelle luontevasti ehkäisystä, suuseksisuojasta ja ekoista kerroista? sanoo Ala-Kapee.

Viisas vanhempi ei kaada pelkojaan lapsensa niskaan, vaan keskustelee aiheesta ammattilaisten kanssa. Sinuiksi-palveluun ottavat yhteyttä myös nuorten vanhemmat.

Joskus nuori voi väistellä keskustelua vanhemman kanssa, koska olettaa tämän tuomitsevan hänet. Oletus voi olla väärä.

Ala-Kapee kannustaakin jokaista vanhempaa tekemään selväksi hyvissä ajoin, että hyväksyy ja rakastaa omaa lastaan sellaisena kuin hän on nyt ja tulevaisuudessa.

– Olen huomannut, että mitkä tahansa seksuaalisuuteen liittyvät keskustelut ovat nuorille helpompia, kun vanhempi on painottanut, että hyväksyn sinut, rakastut keneen tahansa – tai olet rakastumatta. Vanhempi voi sanoa, että rakkauteni ei ole ehdollinen. Olet täydellinen juuri noin.

Vanhempien ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntijoita – riittää, että he rakastavat lastaan.

Maria Nikunlaaksosta moninaisuuden hyväksyvän puheen voi aloittaa jo, kun lapsi on vielä pieni:

– Voi jutella lapsen kanssa, että kun olet iso, voit seurustella tytön tai pojan kanssa tai vaikka olla seurustelematta.

Neuvoton vanhempi saa apua järjestöiltä

Vanhempi voi onnitella itseään turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin luomisesta, jos lapsi haluaa keskustella hänen kanssaan seksuaalisuudesta ja mahdollisesta epävarmuudestaan.

– Toisaalta ei pidä syyllistyäkään, jos lapsi ei halua puhua aiheesta, vaan keskustelee mieluummin vaikkapa seksuaalineuvojan, koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. Vanhempien ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntijoita, Mikko Ala-Kapee tähdentää.

Jos nuori kaipaa keskustelua, muttei halua puhua oman vanhemman tai vaikkapa koulun aikuisten kanssa, voi olla yhteydessä esimerkiksi järjestöjen nuorille tarkoitettuihin neuvontapalveluihin.

Neuvoja ja juttuseuraa on tarjolla Sinuiksi-palvelun ja Väestöliiton lisäksi muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelimessa.