”Lastensuojelun sydän on toivo”

Oona Ylösen rakkaus sosiaalityöhön syttyi 25 vuotta sitten Tampereen Hervannan sosiaalitoimistossa, jossa hän suoritti sosiaalityön opintojensa harjoittelun.

– Sosiaalityö vei sydämeni. Minua vietiin kertalaakista, sanoo Ylönen.

Hän aloitti lokakuussa työnsä Lastensuojelun Keskusliitossa johtajana, joka vastaa lastensuojelun ja lapsi- ja perhepolitiikan sisältöjen kehittämisestä ja vaikuttamistyöstä.

Tapa, jolla Hervannan sosiaalitoimistossa tehtiin työtä, vaikutti voimakkaasti nuoreen opiskelijaan. Keskiössä olivat vahvasti sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, lapsen oikeudet ja heikomman puolustaminen. Päivittäinen työ yhdistyi eriarvoistumiskehityksen estämiseen.

– Minulle se kaikki oli ihan wau!

”Lastensuojelu on ihmisoikeusammatti.”

Ensimmäisestä harjoittelupaikasta mieleen iskostunut ajattelutapa on kantanut läpi kaikkien työvuosien, joiden aikana Ylönen on toiminut muun muassa lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Jos lastensuojelusta avautunut maailma on tuntunut välillä liian raskaalta ottaa vastaan, hän palautti ajattelunsa Hervannan oppien mukaisesti siihen, mitä työtä siinä oltiin tekemässä.

– Se on auttanut aina merkittävästi. Lastensuojelu näyttäytyy minulle vahvasti ihmisoikeusammattina.

Lastensuojelun asiakkaiden kokemustieto on tärkeää

Lasten, nuorten ja vanhempien osallisuuden varmistaminen on yksi oleellinen näkökulma lastensuojelun kehittämisessä myös Lastensuojelun Keskusliitossa.

– Asiassa on menty paljon eteenpäin, mutta parantamisenkin varaa on. Asiakkaiden kokemustieto on tullut yhdeksi tiedon lajiksi tutkimukseen perustuvan, asiantuntija- ja ammattilaisten tiedon rinnalle.

Oona Ylönen on kiinnostunut lastensuojelun sosiaalityön tilasta. Hän kysyy, onko toimenpiteet lastensuojelun sosiaalityön kehittämiseksi tehty sillä tavalla, että päästään kiinni kipeimmin ja nopeimmin muutosta edellyttäviin asioihin.

Sellainen on esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus. Sen taklaamiseksi onkin jo kehitetty muun muassa erilaisia tiimirakenteita, jotka vähentävät vaihtuvuuden haitallista vaikutusta asiakkaaseen. Systeemisessä työotteessakin on Ylösestä paljon kiinnostavaa ja lupaavaa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Oona Ylönen aloitti työt Lastensuojelun Keskusliitossa viime syksynä. Hän pitää
kirkkaana mielessään ja ohjenuoranaan Keskusliiton sääntöjen toisen pykälän:
tarkoituksena on kehittää lasten suojelua ja edistää yhteistoimintaa. ”On ilahduttavaa ja merkittävää, että Keskusliitossa on niin vahva viestintä. Juuri sen avulla on mahdollisuus saada nämä asiat onnistumaan.”

Lapsivaikutusten arviointi mukaan kaikkeen päätöksentekoon

Häntä kiinnostaa myös, miten lastensuojelu ja sosiaalihuolto asettuu uomiinsa laajemminkin uusilla hyvinvointialueilla. Huoltosuhteen muuttuessa yhteiskunnassa on pohdittava tarkasti ja tietoon perustuen resurssien käyttöä. Yksi hyvä instrumentti tähän on lapsivaikutusten arviointi (lskl.fi), jonka avulla jokainen päätös käydään läpi puntaroiden sitä, mitä se tarkoittaa lasten, nuorten ja perheiden kannalta.

– Näin emme tekisi lyhytnäköisiä ratkaisuja, jotka tuottavat meille huonosti voivaa väkeä. Kenenkään ei pitäisi joutua elämään lapsuuttaan suurten riskien äärellä, kaltoinkohdeltuna tai köyhyysrajan alapuolella.

Ylönen kysyy myös, millä tavalla hyvinvointialueilla varmistetaan sosiaalihuollon tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa.

– Terveydenhuollon puolella asia hoidetaan yliopistollisten keskussairaaloiden verkostossa. Sosiaalihuollon yhteiskunnalliset tehtävät ovat vähintään yhtä kimurantteja ja vaativat yhtä vahvaa tietopohjaa.

Tulevaisuuden perhekeskukset

Kun Oona Ylönen aloitti työnsä Lastensuojelun Keskusliitossa, yksi ensimmäisistä hänelle ojennetuista työvälineistä oli muistiinpanovihko, jonka kannessa lukee ”Koska lapset ovat tärkeintä, mitä meillä on”.

– Se on meidän strategiamme ydin. Onnistumisemme edellytys on, että pelaamme vahvasti yhteen jäsenistömme ja myös muiden tahojen kanssa, jotka ovat lasten asioiden äärellä. Ääneen tulee voimaa, kun yhdessä puhutaan!

Yksi yhteisponnistus on perhekeskusverkosto, jonka järjestönäkökulmaa Lastensuojelun Keskusliitto on ollut vuosien ajan kehittämässä Perheet keskiöön -hankkeen (lskl.fi) kautta. Huhtikuussa 2021 Suomessa toimi 117 perhekeskusta, kehittämistyö oli menossa 55:ssä ja suunnitteluvaihe 25 perhekeskuksessa.

Ylönen toivoo, että perheet voisivat jatkossa kävellä sisään perhekeskuksen ovesta ja vastassa olisi ihmisiä, joilta löytyy vastaus siihen, miten perhettä parhaiten autettaisiin.

– Nyt lapsen ja hänen perheensä vastuulla on aivan liikaa ymmärtää monimutkaista palvelujärjestelmäämme, hakea apua ja olla sinnikäs.

Ylönen toivoo paljon myös monialaisilta osaamis- ja tukikeskuksilta, OT-keskuksilta, joita on Suomeen suunnitteilla viisi. Ne vastaavat kaikkein vaativimmassa tilanteessa olevien lasten, nuorten ja perheiden tilanteisiin.

– Sosiaalihuollon konsultointikäytännöt ovat tällä hetkellä kehittymättömämmät kuin terveydenhuollossa. Peruspalveluissa pitäisi olla mahdollisuus konsultoida muun muassa lastensuojelun sosiaalihuoltoa. Kun esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajan eteen tulee ensimmäistä kertaa perheväkivaltatapaus, hänellä pitäisi olla mahdollisuus kysyä asiaan perehtyneemmältä henkilöltä, miten tilanteessa toimitaan.

Lastensuojelun käytäntöihin tarvitaan vankka tietopohja

Lastensuojelun lainsäädännön kokonaisuudistuksen pohjaksi luodaan lastensuojelun visiota. Oona Ylösestä kaiken auttamisen tulisi perustua toimiviin peruspalveluihin.

Toivon pilkahduksia näkyy: työskennellessään kolme vuotta työelämäprofessorina Turun yliopistossa hän havaitsi, että sosiaalialalle läheiset tieteenalat ja peruspalveluissa toimivat ammattikunnat, esimerkiksi tulevat opettajat, olivat kiinnostuneita ehkäisevästä lastensuojelusta ja lastensuojelun sosiaalityöstä.

– Tämä on hienoa, sillä ei riitä, että lastensuojelun sisällä ajatellaan lasten suojelun kuuluvan kaikille lasten ja nuorten kanssa työtä tekeville ammattikunnille. Vaikkapa opettajien ja neuvolaterveydenhoitajien itsensä pitäisi mieltää ehkäisevä työ omaksi tehtäväkseen ja saada siihen myös vankka tuki.

Ylönen iloitsee myös siitä, että sosiaalityön tutkimukseen saatiin viimein vuonna 2020 valtionavustus.

– Lastensuojelun ja muun sosiaalityön käytäntöihin tarvitaan vankka tietopohja, jotta tehtävässä voidaan onnistua.

”Lapsia tulisi sijoittaa vähemmän, ja sijoitusten tulisi olla lyhyempiä.”

Ylönen näkee avainasiaksi toiveikkuuden ylläpitämisen.

– Sosiaalityön ja lastensuojelun sydän ja ydin on toivo, toivon ylläpitäminen ja toivon synnyttäminen.

”On yhteiskunnan sivistyksen mittari, miten lastensuojeluasiat hoidetaan”

Lastensuojelua uudistettaessa pitäisi katsoa kriittisesti, missä kohdissa epäonnistutaan, uskoo Oona Ylönen.

– Ne ovat osittain asioita, joita ei voi lainsäädännöllä korjata ja jotka liittyvät pitkälti resursseihin. Onko työntekijällä käytännön mahdollisuutta sen tyyppiseen kannattelevaan kohtaamiseen, mistä lapset ja nuoret hyötyisivät?

Ylönen ei tahdo liittyä kuoroon, joka väittää, että kaikki olisi pielessä.

– Meillä tehdään lastensuojelussa paljon laadukasta työtä koko ajan.

Hän toivoo, että uudistettava lainsäädäntö tukisi monitoimijaisuutta. Lastensuojelun asiakkaiksi tulevien lasten ja nuorten tilanteet ovat näet usein sellaisia, joihin ei pelkkä sosiaalityön tieto riitä, vaan tarvitaan myös muiden tieteenalojen ja ammattien tietoa.

Ylösen mielestä me emme ponnistele tällä hetkellä riittävästi perheiden jälleenyhdistämisen eteen.

– Lastensuojelun tulisi olla nopeampaa, intensiivisempää ja räätälöidympää. Lapsia tulisi sijoittaa vähemmän, ja sijoitusten tulisi olla lyhyempiä. On yhteiskunnan sivistyksen mittari, miten lastensuojeluasiat hoidetaan.

Ulla Ojala

Oona Ylönen

– Asuu Turussa.

– Koulutukseltaan erikoissosiaalityöntekijä, valtiotieteiden lisensiaatti.

– Työskentelee Lastensuojelun Keskusliitossa vaikuttamistyön ja kehittämisen johtajana.

– Teki aiemmin töitä Pelastakaa Lapset ry:ssä, Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa, Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:ssä, Kaarinan kaupungilla, Aluehallintovirastossa, Ensi- ja turvakotien liitossa, Turun Ensi- ja turvakoti ry:ssä ja Turun yliopistolla.

– Ennen sosiaalialan työuralle siirtymistä työskenteli kokopäivätoimisesti Finnkinossa elokuvalippujen myyjänä ja toimistossa.

– Harrastaa talviuintia.

– Harrasti kuorolaulua laulutaidottomien kuorossa. ”Se on valtavan ihana naisporukka, mutta harrastus piti jättää tauolle aikataulusyistä.”