Lastensuojelu on vajavaista ilman taiteellista ulottuvuutta
”Arvostan Ojamon perhetukikeskuksen työntekijöitä suuresti, kun näin millaista rauhallisuutta, osaamista ja sydäntä heillä on työssään. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että he ottivat minut työyhteisöönsä mukaan”, sanoo Pekka Kainulainen.
Pekka Kainulaiseen otti kuusi vuotta sitten yhteyttä erikoissairaanhoitaja Erja Kivistö, joka työskentelee Ojamon perhetukikeskuksessa Lohjalla (luvn.fi). Hän oli vuorotteluvapaalta palattuaan huomannut, että uusi, siisti lastensuojeluyksikkö kaipaa tiloihinsa kauneutta.
– Kauneus – se ohitetaan usein vähän sellaisena heppoisena asiana, sanoo Kainulainen.
Kivistön silmään olivat pistäneet erityisesti talon valkoiset sisäseinät, ja työkaverin kanssa oli kauhisteltu ulkotilan harmaata betoniseinää.
– Kun Erja esitteli minulle taloa, silmäni poimi heti paljon tyhjää seinää, jolle olisi taiteen keinoin helppoa tehdä jotakin. Vaikken vielä silloin paljon lastensuojelutyöstä tiennytkään, arvasin, että näissä katsastuskonttorin näköisissä tiloissa tehdään dramaattista ihmissuhdetyötä.
”Näissä katsastuskonttorin näköisissä tiloissa tehdään dramaattista ihmissuhdetyötä.”
Taiteen edistämiskeskuksella (Taike, taike.fi) oli sopivasti haettavissa yhteisöjen erityisavustus kulttuurin hyvinvointivaikutuksiin. Avustusta haettiin ja saatiin kaikkiaan vuosiksi 2018–2020, ja sen turvin Lohjan kaupunki palkkasi Kainulaisen tukikeskukseen osa-aikaiseksi taiteilijaksi.
Jostain taiteilijasta lastensuojeluyksikkö voi olla liian rankka ympäristö
Ensimmäinen vuosi meni tutustuessa toimintaan.
– Kävin työntekijöiden viikkopalavereissa ja aloin tutustua työyhteisöön, työnkuviin, lapsiin ja nuoriin sekä tiloihin. Tutustuin lastensuojelulakiin ja seurasin mediasta lastensuojeluaiheita, kertoo Pekka Kainulainen.
Hän pakkasi alusta lähtien Ojamoon mukaansa vihreän matkalaukun, jossa on piirustusvälineet.
– Lasten kanssa ei kauaa ihmetelty, kun alettiin piirtää ja viettää aikaa yhdessä. Samalla aloin tehdä luonnoksia tiloihin valmistettavista teoksista.
Kainulaisella on taideopettajan pedagoginen pätevyys ja pitkä kokemus lasten ja nuorten parissa toimimisesta.
– Lisäksi tällaisessa työssä on hyvä olla elämänkokemusta. Taiteilijan on tosin pitänyt selvittää välit omien varjojensa kanssa, jotta on etäisyyttä, mutta näkemystä.
Kainulaisen mukaan lastensuojelun piirissä toimivalla taitelijalla pitää olla myös kiinnostus ja halu toimia juuri lastensuojelun yhteydessä.
– Tämä on niin herkkää ja tarkkaa hommaa, että vielä rekrytoinnin jälkeenkin on tärkeää olla koeaika ja soveltuvuutta kannattaa tarkkailla puolin ja toisin. Joku taiteilija voi huomata, että lastensuojeluyksikkö on liian rankka ympäristö itselle.
YouTubeen tehtiin video, joka karkottaa lastensuojelun mörköä
Toisena vuonna päätettiin tehdä lyhytelokuva. Sen arveltiin olevan yksi tapa välittää tietoa kiireellisestä sijoituksesta tilanteissa, jotka ovat kaikkien asianosaisten kannalta yllättäviä ja jotka aiheuttavat miltei aina kriisin perheissä. Elokuvan myötä kiireellisten sijoitusten parissa työskentelevät pystyvät tarjoamaan perheille oman persoonansa lisäksi konkreettista materiaalia.
Syntyi YouTubessakin nähtävillä oleva video Kohti rantaa (youtube.com), joka on erään nuoren kertomus kiireelliseen sijoitukseen johtaneista syistä ja seurauksista.
– Samalla halusimme antaa vastapainoa sille mörölle, jollaisena lastensuojelu joskus nähdään. Tahdoimme näyttää myönteisen valon. Vaikka on vaikeuksia ja myrskyjä, niistä voi selvitä, sanoo Pekka Kainulainen.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
”Lasten, nuorten, perheiden sekä työntekijöiden ongelmat alkoivat mielessäni muistuttaa myrskyävää merta, jossa ihmiset yrittävät tehdä parhaansa”, Kainulainen kuvaa.
Lasten ja taitelijan välille syntyi luottamus
Kolmantena vuonna Pekka Kainulainen työsti seinille kuvia lasten piirroksista ja maalauksista.
– Laitoin vielä uudenvuodenyönä viimeisiä kuvia paikoilleen ja tapasin muutaman nuoren, jotka olin kohdannut vuosien varrella aikaisemminkin. Se oli hieno hetki.
Kainulaisen ja lasten ja nuorten välille oli syntynyt luottamus.
– Oli upeaa kohdata nuoria myöhemmin vaikkapa Lohjan kaduilla: se tietyllä tavalla sanottu ”moi”.
Lapsille ja nuorille taitelijan mukanaolo arjessa antoi monenlaisia asioita. Kainulaisen mukaan yhdelle oli tärkeää tulla nähdyksi ja kohdatuksi, toinen tarvitsi hyväksytyksi tulemisen tunnetta, kolmannessa taidehetket saattoivat sytyttää kipinän harrastaa jatkossakin piirtämistä tai maalaamista.
Viivan vetäminen on syvä ihmisyyden osoitus
Vaikeitakin hetkiä lasten ja nuorten kanssa syntyi. Tuolloin Kainulaista auttoi valtavasti se, että hänen ammatikseen työsopimukseen oli kirjattu taiteilija.
–Minun ei tarvinnut yrittää olla ohjaaja tai terapeutti, sain olla taiteilija. Pääsin kohtaamaan lapset, nuoret tai heidän vanhempansa – ihmiset – siinä hetkessä ilman, että minulla oli heistä mitään ennakkokäsityksiä tai suunnitelmia heidän tulevaisuudestaan.
Ojamon perhetukikeskus on kiireellisesti sijoitettavien lasten ja nuorten yksikkö, jossa ammattilaiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta. Kainulaisen mukaan se, ettei hänen tarvinnut millään tavalla arvioida lapsia tai nuoria, sai aikaan sen, että he tekivät taidetta spontaanisti.
– Heillä oli lupa olla sellaisia kuin ovat. Heidän sielunsa rentoutuivat ja hengittivät vapaasti. Ne olivat ilon ja vapautuneisuuden hetkiä.
Lapset ja nuoret tiesivät saavansa piirtää niin kuin haluavat ja mitä haluavat. Kainulaisen mukaan taiteilijasta on mielenkiintoista nähdä, millä tavalla toinen ihminen ilmaisee jotakin kuvallisesti.
– Mikä tahansa piirretty on hyvin tärkeää. Se on sydämen asia juuri sillä hetkellä sille ihmisille. Mikään, mitä ihminen ilmaisee, ei ole sattumaa.
Kainulainen muistelee erästäkin nuorta, joka sanoi, ettei osaa ollenkaan piirtää, mutta teki kuitenkin meritähden.
– Se on huonolla kynällä huonolle paperille kömpelösti toteutettu meritähti, mutta se on yhä minulla tallessa. Muistan yhä, kuinka valtavan vapautumisen tunteen nuori koki saatuaan työn tehtyä.
Viivan vetäminen on niin syvä ihmisyyden osoitus – jo käden paino viivaa piirtäessä kertoo jotakin.
Taiteellisen työskentelyn tulisi olla osa lastensuojelulaitosten toimintaa
Pekka Kainulainen soisi, että jokaisessa lastensuojeluyksiössä työskentelisi taiteilija.
– Minusta lastensuojelu on vajavaista ilman taiteellista ulottuvuutta.
Pekka Kainulainen ja Erja Kivistö ovat omalta osaltaan edistäneet tuota tavoitetta tuottamalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL) arvioitavaksi toimintamallin, jossa he kuvaavat Ojamon taideprojektia. THL kokoaa palvelua erilaisista hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden toimintamalleista.
Lastensuojeluyksiköt, ottakaa rohkeasti yhteyttä taiteilijoihin!
Kainulainen kirjoitti kokemuksistaan Ojamossa kirjan Taiteilija lastensuojelussa, jonka Taike julkaisi (taike.fi). Jotta yhä useampi lastensuojeluyksikkö ottaisi taiteilijan osaksi arkeaan, Kainulainen on postittanut kirjaa Suomen taiteilijaseuroille, joiden puheenjohtajilla on käsitys oman alueensa jäsenistöstä.
Katso myös video, jossa Pekka Kainulainen kertoo työskentelystään (youtube.com)!
Kainulainen kehottaa lastensuojeluyksiköitä, päiväkoteja ja kouluja ottamaan rohkeasti yhteyttä taiteilijoihin ja taiteilijaseuroihin.
– Lähtökohta voi olla vaikka niinkin liikuttavan pieni asia kuin tyhjä betoniseinä. Taiteilijan työnkuvaan kuuluu lähteä aina edes katsomaan, kun pyydetään.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Taiteilija Pekka Kainulainen oli Erja Kivistölle entuudestaan tuttu toisesta yhteistyökuviosta, joten hän tunsi Kainulaisen myötätuntoisen ja rakentavan tavan olla ihmisten kanssa.
Työyhteisö käyttää taideteoksia osana työtään
Taiteilija Pekka Kainulaisen työskentely Ojamon perhetukikeskuksessa antoi erikoissairaanhoitaja Erja Kivistölle syvällisiä ilon, jopa liikutuksen hetkiä. Hän koki, että Kainulaisen työskentelyn avulla lapset saivat elämäänsä juuri sitä, mitä olivat tarvinneet.
– Pekan läsnäolo synnytti lapsille aikuislähtöisistä toiveista vapaita mahdollisuuksien tiloja.
Myös työntekijöille taidetyöskentely antoi paljon. Kolmivuotinen taidehanke sai Kivistön jatkamaan töitä Ojamossa.
– Taideteokset talon sisällä ja ulkopuolella antavat mahdollisuuden irrottautua välillä hetkeksi vaikeista työtilanteista omaa mieltä elvyttävään mielikuvamaailmaan. Taideteokset synnyttävät myös spontaaneja voimaannuttavia keskusteluja esimerkiksi lasten vanhempien kanssa. Niitä ei olisi muuten syntynyt.
Tällä hetkellä Ojamoon sijoitetaan lapsia ja nuoria vain kiireellisesti. Siellä on seitsemän paikkaa sekä lasten että nuorten asuinyksikössä.
Työyhteisö käyttää taideteoksia tietoisesti osana työtään. Esimerkiksi Kohti rantaa -lyhytelokuva on jatkuvasti kaikkien katsottavissa.
Taideteokset ovat säilyneet hyvässä kunnossa.
– Vain kerran lapsi on vahingoittanut teosta. Senkin hän korjasi Pekan kanssa.
Jos teoksille sattuu jotain, Kainulainen juttelee niiden kanssa, jotka ovat vahingoittaneet teosta.
– Näin lapset yritetään saada ymmärtämään, että teoksen on tehnyt aina joku ihminen. He oppivat myös arvostamaan taidetta ja ottamaan vastuun aiheuttamastaan vahingosta.
Kivistön mielestä taiteellisen työskentelyn tulisi olla jatkuvasti osa lastensuojelulaitosten toimintaa.
– On tärkeää, että ammattitaiteilija on osana työyhteisöä. Se osoittaa kunnioitusta lapsia ja taidetta kohtaan.
Kulttuuri tekee tuloaan sosiaalialallekin
– Tilausta taiteen käytölle on kokemusten mukaan esimerkiksi perhepalveluissa ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa, sanoo Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) erityisasiantuntija, tanssitaiteen tohtori Isto Turpeinen.
Hänen mukaansa on arvokasta, että taiteellinen toiminta ja taiteilija kohtaavat lapsen ja nuoren sellaisenaan ihmisenä, ei potilaan tai asiakkaan näkökulmasta. Mukana ovat myös ilmaisun, näkyväksi tulemisen ja kehittymisen näkökulmat.
– Lapsille ja nuorille taide voi olla leikin, sadun ja ilon maailma, seikkailu, jossa itse on tekijänä.
Hyvinvointialueilla on meneillään sosiaali- ja terveysministeriön koordinoima pilottihanke, jossa läpikäydään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattinimikkeitä. Uusina nimikkeitä olisivat kulttuurikoulutetut ja sosiokulttuurisen työn tekijät. Turpeisen mukaan pilotin yhteydessä on tarkoitus perehdyttää myös kulttuurihyvinvointiin orientoituneita taiteilijoita.
Myös joitakin paikallisia hankkeita on meneillään. Esim. Seinäjoella on käynnissä kaupungin kulttuuripalveluiden Lastenkulttuurikeskus Louhimon ja lapsiperheiden sosiaalipalveluiden alaisen perhetyön Tupasvillan taide- ja kulttuuritoiminnan kehittämishanke. Tavoitteena on vakiinnuttaa kulttuurin ja taiteen käyttö perhetyössä, ja kohderyhmänä ovat Seinäjoen kaupungin lapsiperheiden sosiaalipalveluiden asiakasperheet.
Kommentit (0)