Lasagnea ja terveyden tarkastus

Espoolaisen Ullanmäen päiväkodin esikoululaiset Amanda Paukkunen, 6, ja Aada Ketomäki, 6, ovat havainneet, että elämässä tarvitaan arjen ja juhlan vuorottelua.

– Nyt on ollut hirveesti juhlia. Halloween, itsenäisyyspäivä ja joulu, luettelee Aada.

– Juhlat ovat mukavia, koska silloin saa syödä herkkuja, Amanda hymyilee.

– Vaikka kissankakkakakkua eli mutakakkua, nauraa Aada.

– Jos ei olisi juhlia, ei tapahtuisi mitään jännittävää. Elämä olisi tylsää, hän sitten lisää.

Vaihtelu virkistää, sanoo sananlaskukin.

– Se tarkoittaa sitä, että syön aina haarukka oikeassa kädessä, mutta joskus vaihdan niin, että veitsi onkin oikeassa, Aada selittää.

– Tai jos kaupasta ostetaan aina pelkkää kukkakaalia ja sitten toisena päivänä ostetaankin jotain muuta.

– Arkena syödään tavallista ruokaa, esimerkiksi lasagnea, käydään kaupassa eikä osteta leluja. Voi kyllä käydä kaverillakin vähän kyläilemässä. Sitten myös siivotaan.

– Kun me olimme Loviisan synttäreillä, sen huone meni ihan sekaisin, Amanda muistaa.

– En koskaan siivoa silloin, kun mulla on kavereita. Silloin tällöin kyllä siivoan, koska muuten äiti menee niin vihaiseksi, Aada kertoo.

Työnteko liittyy arkeen. Sananlasku Työ tekijäänsä kiittää ei kuitenkaan aukene kummallekaan.

– Tiedän kyllä, mitä sä sillä tarkotat, mutta en tiedä, miten se normaalisti sanotaan, Aada tuumii.

– Arkeen kuuluu ikäviäkin asioita, kuten hammaslääkärissä käynnit. Se on kamalaa silloin, jos on mässyttänyt karkkia.

Piikillä imetään kädestä verta ja lääkäri tutkii ja sanoo, olenko seuraavan vuoden elossa vai en, Aada pohtii.

– Karkit olisi parhaimpia herkkuja, mutta hampaat menee tosi huonoksi, Amanda toteaa.

– Pitää käydä myös terveyden tarkastajalla. Ainakin kerran vuodessa. Kun on 8 tai 10 vuotta, annetaan rokotus, että eläisi terveenä seuraavan vuoden. Piikillä imetään kädestä verta ja lääkäri tutkii ja sanoo, olenko seuraavan vuoden elossa vai en, Aada selittää.

Kaikkien ihmisten arki ei ole samanlaista. Maahanmuuttajilla on erilaisia päiviä.

– Tuohon rakennetaan isoa taloa, sanoo Amanda ja näyttää olkansa yli ikkunan suuntaan.

Maahanmuuttajat ovat ottaneet vain lompakon mukaansa ja lähteneet, Amanda sanoo.

– Siihen tulee kauppakeskus ja monta kotia ja niihin maahanmuuttajia.

– Ne ovat semmosia ihmisiä, jotka ovat karanneet kotoa, kun siellä maassa on ollut huonot olot. Ne ovat ottaneet vain lompakon mukaansa ja lähteneet. Ehkä he ovat vähän säästäneet rahaa, että voivat täällä vähäsen syödä jotakin.

– On maahanmuuttajalapsiakin. Niillä on mukanaan rakkain lelunsa. Ne ovat tarkkaan miettineet sen. Ehkä tytöt ovat ottaneet mukaan barbin ja pojat auton, Aada pohtii.

– Mä ottaisin kyllä mukaan kaikki leluni. En jättäisi edes muovailuvahaa, tuumii Amanda.

Joulun jälkeistä juhlattomasta ajasta on ennen käytetty nimitystä härkäviikot. Aadalle ja Amandalle härkä on vieras eläin.

– Pidän enemmän kissoista, Amanda tuumaa.

– Piirrän paljon istuvia kissoja. Nyt paperi on loppu.

– Mä piirrän seisovia kissoja. Sellaisia, jotka ovat tosi harvinaisia, Aada sanoo.

Niinpä sananlasku Joka härjillä ajaa, se härjistä puhuu ei ole tytöistä selvä. Vähän nykyaikaistetumpi versio auttaa ymmärtämisessä: Joka autoilla ajaa, se autoista puhuu.

– Mä en kyllä puhu kovin paljon autoista. Lelut kiinnostavat mua. Ainakin merenneitobarbi, jolta saa pyrstön irti. Se on semmonen avattava, Amanda selittää.

– Mä tykkään pet shopeista. Mulla on pieni kauris. Serkulla on iso laatikollinen, eikä se anna kenenkään katsoa niitä.

Uuden vuoden alussa voi aloittaa myös uuden harrastuksen, vaikka avantouinnin.

– Talvella, kun järvi on jäässä, otetaan saha ja tehdään siihen jäähän reikä ja mennään reikään uimaan.

Molemmat ovat käyneet uimakoulussa, mutta avantouinti ei silti innosta.

– Harrastin äidin kanssa jumppaa, mutta lopetin sen, Amanda kertoo.

– Mä olen harrastanut vesirallia, Aada sanoo.

– Touko meinasi mennä kerran kesällä vaatteet päällä uimaan. Touko on mun serkun tuntema, miten sitä nyt sanotaan, perhetuttava, Aada kertoo.

Härkäviikot eivät kuitenkaan ole pelkkää puurtamista.

– Mun synttärit on helmikuussa. Vietän sukulaissynttärit iskän luona ja kaverisynttärit äidin luona, koska iskä ja äiti ovat eronneet, Aada kertoo.

– Munkin syntymäpäivä taitaa olla talvella, Amanda miettii.

On arjessa muitakin mukavia päiviä: lelupäivä ja eskarikirjapäivä.

– Mä rakastan mun eskarikirjaa! Aada sanoo.

Oikeastaan talvella on aika paljon mukavia päiviä, kun on lunta.

– Tänä talvena on ollut hirveästi lunta! Me olemme keränneet sitä lapiolla ämpäreihin!

Tyttöjen puheista huomaa, että asenne ratkaisee.