Kuukauden kirjat: Lapsille kirjoitetaan sankaritarinoita, joissa he ovat rohkeita ja kapinallisia sekä selättävät koulukiusaajat

Kirjatulvaan on epäilemättä vaikuttanut Greta Thunbergin talttumaton aktiivisuus. Gretasta on tehty monta kirjaa, muutama jo suomennettukin, mutta hänen vaikutuksensa ulottuu vielä laajemmalle: lastenkirjailijat uskaltavat nyt esitellä monenlaisia sankareita ja sellaisia oman tiensä kulkijoita, joista ei hevin ole lastenkirjoissa puhuttu.

Vaikka ylitse pursuavat muodit tuntuvat uuvuttavilta ja tuntuvat tukahduttavan hiljaisempia ilmiöitä, nykyaikaisissa sankaritarinoissa on lyömättömät puolensa. Kertomuskokoelmissa nostetaan näkösälle itsestään selvien valintojen rinnalla epäsovinnaisia tapauksia. Joskus rohkeaksi teoksi riittää, että on vain oma itsensä.

Hienoa on myös se, että sankarilapsista ei pelkästään käännetä ulkomaalaisia kirjoja, vaan niitä tehdään myös kotimaassa.

Ida Salmisen ja Riikka Salmisen Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa (S & S) virittää hienoista sadun tunnelmaa, kertomisen iloa, kun kertomuksissa palataan lapsuusvuosiin.

”Olipa kerran tyttö”, alkaa moni sen tarinoista.

Sadun loistoa on sakeimmin Aurora Karamzinin vaiheissa, ja teoksen nuorin maailmanmuuttaja on vuonna 1989 syntynyt jääkiekkomaalivahti Noora Räty.

Sankaritarinoita tytöille (Into) muistaa Armi Ratian ja Helene Schjerfbeckin, mutta Taru Anttosen ja Milla Karppisen toimittaman kokoomateoksen suola on sittenkin toisaalla.

Kulttuuriteolta tuntuu esim. rauhankasvattaja Helena Kekkosen mukaan ottaminen. Milloin viimeksi lastenkirjallisuudessa on puhuttu rauhantyöstä?

Kirjan rohkeuden selittää joukkovoima: mukana on kymmeniä kirjoittajia, kuvittajia ja taloudellisia tukijoita.

Yleissivistystä kartuttaa myös Kay Woodwardin teos Mitä hän tekisi? (read.me, suom. Jade Haapasalo). Erityisen arvokkailta tuntuvat ihmisoikeusaktivistien kokemukset.

Sen sijaan vahvojen naisten kuvitteelliset neuvot tämän päivän nuorille jäävät hiukan hatariksi. Vaikka mitäpä vikaa on Frida Kahlon suuhun laitetulla viisaudella epävarmoille tytöille:

”Ja ihan vain tiedoksi, että olet IHANA!”

Pojatkin taistelevat ennakkoluuloja vastaan

Rohkeuden ja sankaritarinoiden välittäminen pojille ei ole vallan mutkaton juttu, sillä helposti sorrutaan perinteisen roolimallin korostamiseen. Miten säilyttää sankaruus sellaisissa mittasuhteissa, että se sallii yksilöllisen identiteetin?

Poikien rohkeuskirjoissa tasapaino säilyy ilahduttavan hyvin, mistä todistavat Ben Brooksin ja kuvittaja Quinton Winterin kirjat rohkeille pojille. Rohkeiden poikien kirja 2:n (readme.fi, suom. Mika Oksanen) alaotsikko Lisää tositarinoita hämmästyttävistä pojista, jotka muuttivat maailmaa surmaamatta lohikäärmeitä kertoo tarinoiden hengestä. Kannatettava aate!

Kirjojen suomennoksissa kiusaa hiukan englannin kielen kouraisu: tuo- ja nuo-sanoja käytetään tuskallisen tiuhaan.

Sankaritarinoita pojille (Into, toim. Emmi Jäkkö ja Aleksis Salusjärvi, useita kuvittajia) toimii samanlaisen yhteisöllisyyden varassa kuin tytöille suunnattu sankaritarinoiden kokoelma.

Into-kustantamon kirjoissa keskitytään suomalaisiin sankareihin, niinpä pojat saavat lukea Mikael Agricolasta ja Aleksis Kivestä alkaen – eikä se tunnu hitustakaan kuivakkaalta. Agricola-artikkeli kommentoi sopivasti nykypäivää: ”Mikaelilla oli ongelma: hän tykkäsi koulusta”.

Totunnaisuuksia uhmataan kaikissa tarinoissa, mutta ei vähiten Vesilahden kirkkoherra Harri Henttisen elämäntarinassa. Meikkaavaksi johtajapapiksikin kutsuttu Henttinen näyttää kirjan mukaan ”esimerkillään mallia sukupuolen moninaisuudesta ja itsensä hyväksymisestä”. Oman minuuden ja sukupuolisuuden määritteleminen on ollut 50 vuotta kestänyt rohkea matka.

Monet kirjan miehistä ovat taistelleet ennakkoluuloja ja käpertyneitä käsityksiä vastaan, ja monipuolisen kirjan uhmakkaiden miesten joukkoon lukeutuu luontevasti Yrjö Kallisenkin kaltainen ajattelija.

Käsikirja kiusaamista vastaan

Alisa opiskelee sinnikkäästi sekä lentämistä että taistelutekniikoita kirjastosta löytämänsä supersankarikirjan avulla. Isoäitinsä luona asuva tyttö totisesti tarvitsee supersankarin voimia, sillä hän joutuu ilkeän poikajengin riepoteltavaksi.

Ruotsalaisen tekijäpari Elias ja Agnes Våhlundin Käsikirja supersankareille -lastenkirjasarja yhdistelee perinteistä romaanimuotoa, sarjakuvaa ja mangahenkistä kuvitustyyliä. Ripeäjuonisen sarjan toinen osa Punanaamio (S & S, suom. Arja Kantele) kertoo tärkeästä asiasta, koulukiusaamisesta. Kirja epäilemättä houkuttelee vähän laiskojakin lukijoita. Kiperät tilanteet ja fantasia laantuvat lopussa tyyneen hetkeen, itsensä hyväksymiseen ja kiusanhenkien taltuttamiseen. Menestyskirjassa pikkutyttökin saa supervoimia ja pystyy vaikuttamaan lähiympäristönsä hyvinvointiin.

Koronasta ennen koronaa

Vuokko Hurmeen kirjoittama ja Tiina Konttilan railakkaasti kuvittama helppolukuinen lastenkertomus Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto (WSOY) ei ole varsinainen sankaritarina, mutta näyttää leikin varjolla, miten aktiivisia ja neuvokkaita lapset voivat olla.

Lapset pitävät kerrostalon kellarissa eläinhoitolaa pehmoeläimille. Tällä kertaa he taistelevat salakavalia bakteereita vastaan ja hoitolaitoksessa vallitsee poikkeustila: tarvitaan suojavarusteita ja karanteenia. Vaaditaan rohkeutta ja kekseliäisyyttä, ettei tauti leviäisi ”koko taloyhtiöön, kaupunkiin tai MAAILMAAN!”

Ajankohtaiselta vaikuttava kirja on ilmeisesti kirjoitettu jo ennen koronan ilmaantumista, niinpä kirjailijaa voi kiittää oivaltavasta aiheesta.

Milloin saadaan lastenkirja Tove Janssonin elämästä?

Rohkelikkokirjojen muoti mahdollistaa hauskasti myös kirjailijoista kertomisen.

Leena Virtasen Eeva! Kirjailija Eeva Kilven polut, muistot ja viisaat sanat (Teos, kuv. Sanna Pelliccioni) ilmestyy Suomen supernaisia -sarjassa.

Kirjaan sisältyy ajatuksia äitiydestä, isoäitiydestä ja lapsista. Eeva Kilpi kertoo joka käänteessä varjelleensa oikeutta yksinäisyyteen. ”Väsymisessä ei ole mitään hienoa”, hän sanoo.

Lapsilukija perehtyy Kilven seurassa Karjalan evakoiden kohtaloon, ja hän kertoo olevansa ”irtileikattu kuin paperinukke”, mikä on helppo ymmärtää. Ikävän tunteen ja muistonsa hän kasvattaa kirjoiksi.

Eeva Kilpi ansaitsee hyvin paikkansa supernaisten rivistössä, mutta samalla tulee miettineeksi, milloin kirjoitetaan lastenkirja vaikkapa Tove Janssonin elämästä ja maisemista? Lastenkirjailijoistakin voi saada hauskoja tarinoita!

Karo Hämäläisen ja kuvittaja, sarjakuvataiteilija Ilpo Koskelan Tampereen Linna (Tammi) juhlistaa satavuotiasta Väinö Linnaa – ja siinä sivussa myös Tamperetta.

Sisarukset Akseli ja Elina pääsevät isovanhempien seurassa tutustumaan Tampereeseen. Retkipäivän aikana kierretään Linnan kaupunkia, ja kirjan lopussa lukija pääsee kurkistamaan kirjailijan tuotantoon. Teos on viihdyttävä ja sivistävä. Lasten retkeily on toki tuttu lähtökohta lastenkirjallisuudessa, mutta taas kerran se tepsii. Akselin ja Elinan matkassa viihtyy.

Tilaa Lapsen Maailma – tue Lastensuojelun Keskusliiton työtä – vain 29 e!

Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.

Voit tukea Lastensuojelun Keskusliiton toimintaa tilaamalla lehden itsellesi, työyhteisöllesi tai lahjaksi. Näppärän digitilauksen saat puoleksi vuodeksi vain 29 eurolla, ja kestotilaus maksaa 69 € vuodessa.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

TILAA LEHTI