Mitä megatrendit ovat, Elina Kiiski-Kataja?

Megatrendit ovat laajoja, hitaasti muuttuvia kehityskulkuja, joilla on ­globaaleja vaikutuksia. Eduskunnan alaisuudessa toimiva tulevaisuusrahasto Sitra on ­julkaissut megatrendinanalyyseja vuodesta 2016 alkaen. Kolmas ­päivitys ilmestyi tänä vuonna.

Sitran parinkymmenen hengen tiimimme koostuu esimerkiksi tulevaisuudentutkijoista, yhteiskuntatieteilijöistä ja ekonomisteista.

Millaisia megatrendejä on nyt nähtävissä?

Neljä megatrendiä on erityisen tärkeitä Suomen kannalta. Ensimmäinen on pitkäikäisten yhteiskunta. Suomessa ollaan tilanteessa, jossa nyt ­syntyvät saattavat elää satavuotiaiksi. yhteiskunta. Se on saavutus, josta ihmiset ovat aiemmin unelmoineet.

Globaalisti olemme murroskohdassa, jossa demokratiaa mitataan ja haastetaan monella tavalla. Konfliktien täyteinen aika tarjoaa myös mahdollisuuden demokratian uudistamiselle. Meillä on Suomessa tosi vahvat rakenteet, mutta ehkä demokratia ei ole ollut kovin elävää. Lisää ihmisiä voitaisiin saada kertomaan mielipiteensä ja mukaan päätöksentekoon.

Myös ympäristökriisi pakottaa sopeutumaan ja uudistumaan. Esimerkiksi kiertotalous tarjoaa meille kokonaan uudenlaisia mahdollisuuksia muokata taloutta niin, että se tukee luonnon elinvoimaa sen sijaan että syö sitä.

Neljäntenä on vielä jättimäinen teknologinen ­murros. Se haastaa miettimään, miten käytämme tekoälyä eettisesti ja vastuullisesti ihmiskunnan hyväksi.

Mitkä kehityskulut ovat ­erityisen olennaisia lasten ja nuorten näkökulmasta?

Oppimisen ja työn murros on iso kysymys. Kukaan ei tiedä, miten tekoäly niitä lopulta muuttaa. Siksi olisi tärkeää, että esimerkiksi kouluissa tuetaan inhimillisiä ominaisuuksia, kuten luovuutta, vuorovaikutusta ja kykyä esittää ­kysymyksiä. Lasten ja ­nuorten olisi hienoa kasvaa yhteiskuntaan, jossa vaalitaan uteliaisuutta ja oppimiskykyä.

Miten asioita pitäisi muuttaa?

Megatrendikatsauksessa kuulutamme tarvetta uudelle yhteiskuntasopimukselle eli rakenteita, jotka palvelevat eri sukupolvia ­oikeudenmukaisesti ja reilusti. Huolena on, että isoon ikääntyneiden joukkoon suunnataan niin paljon resursseja, että lapset ja nuoret jäävät vaille joitakin tärkeitä asioita. Yhteiskuntamme elinvoima riippuu siitä, pystymmekö antamaan nuorille lupauksen hyvästä tulevaisuudesta. Nuorten ei pitäisi joutua kantamaan taloudellista ja sosiaalista vastuuta huoltosuhteen heikkenemisestä.

Meidän pitäisi miettiä, miten elämme paremmin rinta rinnan tässä yhteiskunnassa. Tällä hetkellä sukupolvet elävät aika eriytynyttä elämää. Voisimme oppia paljon toisiltamme. Nykyistä ­vahvempi sosiaalinen kudos sukupolvien välillä ­palvelisi sekä lapsia ja nuoria että ­ikääntyneitä.

Tässä ajassa olisi minusta tärkeää, että yhdessä mietittäisiin, millaisessa Suomessa haluamme elää. Toivon, että myös lapset ja nuoret pääsisivät mukaan keskusteluun ja kertomaan, millainen lupaus tai näkymä tulevaisuudesta heitä kannattelisi.

Onko epävarmassa maailmantilanteessa jotakin hyvää?

Rauhaton aika avaa monenlaisia uusia ikkunoita ja rakoja, joista voi versoa jotakin uutta. Kun vanha ympäriltä katoaa, meillä on mahdollisuus miettiä asioita uudella tavalla.