Lapsen tunteiden arkku on pohjaton ja siellä riittää jaettavaa
Hanna Heinonen toiminnajohtaja LSKL
Jos joulukuussa on aikaa lukea vain yksi kirja, kannattaa tarttua lastensuojelusta kokemusta omaavien nuorten teksteihin. Minä jaksan tämän päivän -kirjassa nuoret kertovat elämästään. He toivovat lisäävänsä ymmärrystä siitä arjesta ja niistä lähtökohdista, jotka ovat monelle lapselle ja nuorelle todellisuutta.
Nuorten arkea saattaa sävyttää epävarmuus nykyisyydestä ja tulevaisuudesta, ehkä myös väkivalta ja päihteet. Siitä löytyy kuitenkin myös paljon positiivisia sävyjä ja tulevaisuuden uskoa.
Nuorten mielestä on epäreilua, että lastensuojelussa asiakkaina oleviin lapsiin ja nuoriin kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja leimaamista. Jokainen meistä vaikuttaa näihin mielikuviin ja asenteisiin keskustellessaan asioista, ei vain oman lähipiirin lapsien, vaan myös aikuisten kanssa.
Tietämys lastensuojelusta on edelleen yksipuolinen ja ohut. Minä jaksan tämän päivän -teos avaa lastensuojelua konkreettisesti ja koskettavasti.
Osa kirjoittajanuorista toimii lastensuojelun kokemusasiantuntijoina. He antavat oman kokemuksensa kehittämistyön käyttöön asiantuntijatiedon rinnalle. Sitä totisesti tarvitaan, kun rakennetaan parempaa ja toimivampaa lastensuojelua.
Meidän aikuisten on kunnioitettava ja kuultava nuorten ääntä. Kenenkään kokemusta ei voi sivuuttaa, eikä missään nimessä mitätöidä. Aikuisuus ja ammattilaisuus punnitaan siinä, miten pysähdymme ja herkistymme kuuntelemaan lasten ja nuorten kertomaa.
Lapset oppivat aikuisilta, mutta aikuiset saavat lapsilta takaisin moninkertaisesti oppia ja iloa. Lapset tutkivat ja tulkitsevat asioita raikkaalla ja ainutlaatuisella tavalla. Heidän seuransa ravistelee meidän aikuisten luutuneita käsityksiä tai rutiineja.
Tiedän olevani etuoikeutettu, kun saan läheltä isovanhempana seurata lasten kehitystä. Omat kiireet jäävät taka-alalle, kun kolmivuotias halaa ja kertoo, kuinka rakastaa − tai kuinka hänellä on ollut kova ikävä. Näitä tunteita hän jakaa auliisti kaikille isovanhemmilleen, joita uusperhekuvioiden myötä on useita.
Lapsen tunteiden arkku on pohjaton ja siellä riittää jaettavaa, kunhan me aikuiset emme tietoisesti tai huomaamatta anna omien asenteidemme vaikuttaa siihen. Lapselle on rikkaus, jos hän saa pitää lähellään monta itselleen tärkeää aikuista.
PS. Tänä vuonna lahjoitimme Lastensuojelun Keskusliiton joulukortti- ja henkilökunnan joululahjarahat Pakolaisneuvonnalle, joka on ulkomaalaisoikeuteen erikoistunut lakitoimisto sekä vaikuttamis- ja asiantuntijatyötä tekevä kansalaisjärjestö. Lue lisää os. www.pakolaisneuvonta.fi.
