Lahjakaskin lapsi tarvitsee opettajaa

Kahdeksasluokkalaiset istuvat neljän hengen ryhmissä ja puntaroivat todennäköisyyslaskuja ja vaihtoehtojen lukumäärää. Kuinka monta erilaista ateriakokonaisuutta saa kahdesta alkuruuasta, kolmesta pääruuasta ja kahdesta jälkiruuasta? Oppilaat pulisevat vilkkaasti keskenään. He eivät vaihda ajatuksia tuoreesta Netflix-sarjasta tai kavereiden kuulumisista vaan laskutehtävistä.

Yksi luokan oppilaista on matemaattisesti poikkeuksellisen lahjakas. Mutta kuka? Sitä ei sivusta seuraava voi päätellä.

Kaikki näyttävät ahkeroivan laskujen kanssa samaan tapaan. Opettaja on kuitenkin eriyttänyt opiskelua oppilaiden taitojen mukaan. Erityisen taitavat oppilaat istuvat yhdessä ryhmässä, hyvät toisessa ja niin edelleen. Taitavat saavat pureskeltavakseen kaikkein vaikeimmat laskut.

Lahjakkuus on kyvykkyyden ja harjoittelun tulos

Arviot erityisen lahjakkaiden oppilaiden määrästä vaihtelevat noin kymmenestä prosentista yhteen.

Lahjakkuus voi olla luonteeltaan yleistä, jolloin oppilas on poikkeuksellisen taitava useassa asiassa. Toisaalta lahjakkuus saattaa näkyä vain yhdessä asiassa, vaikkapa kuvataiteessa tai liikunnassa.

Yli kolmekymmentä vuotta luokanopettajana ja ohjaajakouluttajana Helsingin yliopiston harjoittelukoulussa Viikin normaalikoulussa työskennellyt Pekka Ranta on uransa aikana opettanut useita poikkeuksellisen lahjakkaita oppilaita. Opettajaopiskelijoille hän vetää seminaareja lahjakkaiden opettamisesta.

Rannan mukaan raja erityisen taitavan ja lahjakkaan oppilaan välillä on liukuva. Sekä taitavat että lahjakkaat voivat kehittyä taidoissaan huiman pitkälle.

– Selkein erottava tekijä on oppimisen nopeus: lahjakas oppii uuden vaikean asian ehkä jopa ensiyrittämällä, taitavan pitää harjoitella enemmän.

Tutkijat ovat esittäneet lahjakkuudesta lukuisia erilaisia teorioita.

Laajasti siteerattu Joseph Renzulli on määritellyt lahjakkuuden kolmijakoisesti: lahjakkaan kyvyt ylittävät reilusti keskiverron, hän on hyvin motivoitunut ja sekä kehittelee että soveltaa oppimaansa luovasti.

Klassikkotutkija Francoise Gagné katsoo lapsuuden lahjakkuuden olevan ennen muuta potentiaalia. Lapsen lahjakkuus on kyky, joka kehittyy vasta järjestelmällisen harjoittelun avulla erityislahjakkuudeksi eli poikkeukselliseksi taitavuudeksi jossain asiassa.

– Tällaisesta kehityksellisestä ajattelusta vallitsee tutkimuksessa nykyisin laaja yhteisymmärrys. Lahjakkaan lapsen kannalta se on hyvä, sillä lahjakkuuden ymmärtäminen kehitykselliseksi korostaa oppilaan tukemisen tärkeyttä, sanoo Viikin normaalikoulussa luokanopettajana työskentelevä Sonja Laine.

Hän tutki vuonna 2016 valmistuneessa väitöskirjassaan suomalaisten opettajien näkemyksiä lahjakkaiden kasvatuksesta.

Lahjakkuus tunnetaan huonosti

Aina opettaja ei huomaa, että hänen parikymmenpäisessä luokassaan istuu huippulahjakkuus.

– Joskus tunnistaminen voi olla vaikeaa. Kaikki eivät julista taitavuuttaan. Jos opetus ei motivoi eikä vastaa lahjakkaan tarpeita, voi lahjakas vaikuttaa ihan muulta kuin erityisen taitavalta, Pekka Ranta huomauttaa.

Liian helppoihin tehtäviin tai samanlaisena toistuvaan opetukseen turhautunut oppilas voi alkaa häiriköidä tai vetäytyä omiin oloihinsa. Pahimmillaan oppilas voi masentua, ja koulutyö saattaa näyttää hänestä näköalattomalta.

Ranta kertoo esimerkin takavuosien suomalaisesta NHL-kiekkoilijasta, joka käveli kouluvuosinaan Cooperin testit ja veti liikuntatunnit aina lekkeriksi. Opettajalla ei ollut tarjota hänelle riittävän vaativaa tekemistä.

Sonja Laineen mukaan suomalaisilla opettajilla ei ole nykyisin riittävästi tietoa lahjakkuudesta:

– Suomessa ei ole rakennettu mitään järjestelmää lahjakkaiden tunnistamiseksi, vaan se on lähes täysin yksittäisten opettajien varassa. Valitettavasti lahjakkaita oppilaita jää tunnistamatta.

Rannan mukaan lahjakkuuksien tunnistamista vaikeuttaa myös se, että opettajilla on virheellisiä käsityksiä lahjakkaista:

– Hyvin tavanomaista on ajatella, että lahjakkaat tekisivät virheetöntä työtä ja saisivat pelkkiä kymppejä. Lahjakkaat luovat innolla uutta ja uutta luodessa virheitä tulee. Lahjakas alakouluikäinen kirjoittaja voi esimerkiksi kynäillä kymmenien sivujen pituisen vetävän tarinan, mutta pilkut puuttuvat.

Miten tunnistaa lahjakkuus?

Lahjakkuuden merkit voivat näkyä jo ennen kouluikää.

– Selvin lahjakkuuden ilmaus pienillä lapsilla on jonkin taidon oppiminen selvästi ikätovereitaan aiemmin. Samoin syvä poikkeuksellinen kiinnostus ja uppoutuminen johonkin tiettyyn asiaan voi kieliä lahjakkuudesta, Sonja Laine listaa.

Niin pikkulasten kuin koululaistenkin esittämät kysymykset kertovat paljon lapsen ajattelusta. Lahjakas voi inttää peräänantamattomasti vastauksia hankaliin kysymyksiin. Viisivuotias voi penätä vaikkapa selitystä painovoimalle. Alakoululainen voi kysellä vaikkapa eduskunnan valiokuntien työskentelyn kiemuroista.

Pekka Ranta on listannut tunnusmerkkejä, joista hän on huomannut oppilaan lahjakkuuden: syvällinen keskittyminen yhteen asiaan, oman työn hiominen aina vain paremmaksi, deadlinejen huomiotta jättäminen työhön uppoutumisen vuoksi, halu tehdä omalla tavalla, kiitettävä koemenestys sekä jo Laineenkin mainitsema jatkuva kyseleminen.

Joissakin oppiaineissa lahjakkuus on helpompi huomata kuin toisissa. Esimerkiksi matematiikassa, kuvataiteessa tai liikunnassa lahjat nousevat usein helposti esiin. Sen sijaan reaaliaineissa, kuten historiassa tai biologiassa, lahjakkuuden tunnistaminen on hankalampaa.

Laine huomauttaa, että etenkin pienten koululaisten lahjakkuus voi olla aluksi piilossa:

– Lapset tulevat hyvin erilaisista taustoista. Yksi on voinut saada jo ennen kouluikää paljon tukea vaikkapa lukemiseen tai laskemiseen ja toinen ei juuri lainkaan. Aina lahjakkuus ei näykään siinä, miten hyvin lapsi suoriutuu, vaan enemminkin siinä, miten nopeasti hän oppii uutta. Jos lähtee nollasta ja kipuaa nopeasti kärkipisteille, saattaa hyvinkin olla kyse suuresta potentiaalista.

Lahjakas ei pärjää omillaan

Taikasana lahjakkaiden lasten koulutyössä on eriyttäminen.

Lahjakkuudesta on puhuttu viime vuosina yhä enemmän. Silti lahjakkaat jäävät vieläkin Pekka Rannan mukaan koulussa usein liian vähälle huomiolle, vaikka heidän kykynsä tunnistettaisiinkin.

Lahjakkailla on kuitenkin ihan sama oikeus tarvitsemaansa opetukseen kuin muillakin lapsilla.

– Jos lapsella on oppimisvaikeuksia tai käyttäytymisen ongelmia, hänelle tarjotaan erityistä tukea, mutta lahjakasta ei monesti huomioida mitenkään erityisesti. Ajatellaan, että hän pärjää, kun on niin lahjakas. Kaikki oppilaat taitoihin katsomatta haluavat kuitenkin näyttää sen piirustuksensa opettajalle, Ranta sanoo.

Ilman opettajan tukea ja opetuksen eriyttämistä taitojen mukaiseksi, lahjakas ei pääse kasvamaan täyteen mittaansa. Lahjakkuus kuihtuu eikä kanna aikuisuuteen.

– Lahjakkaat ovat tärkeitä koko yhteiskunnalle. Heidän joukostaan nousevat ne uutta keksivät insinöörit ja huippupianistit. Tällaisia kykyjä ei pitäisi hukata, Ranta huomauttaa.

Taikasana lahjakkaiden koulutyössä on eriyttäminen. Matemaattisesti lahjakas voi aloittaa uuden asian opiskelun aloittamalla laskut sieltä vaikeimmasta. Jos ne sujuvat, pitää opettajalla olla varalla vielä vaikeampia tehtäviä. Joissakin aineissa, kuten kuvataiteessa, avoimet tehtävänannot suovat kaikenlaisille oppilaille mahdollisuuden kiriä parhaimpaansa.

– Ryhmätöitä tehdessä kannattaa ainakin välillä jakaa oppilaat taitojen mukaan. Taitavat usein nauttivat, kun pääsevät tekemään yhdessä samanmielisten kanssa. Ja jos perinteinen ryhmätyö ei suju, voi lahjakkaalle antaa tehtäväksi yhden osasen ryhmätyöstä. Ryhmä tekee esitelmän planeetoista ja yksi työn osa käsittelee kaukoputkia, Ranta antaa esimerkin.

Joskus opettajat ottavat lahjakkaat jonkinlaisiksi apuopettajiksi. Tätä keinoa Ranta ei suosittele kuin satunnaiseen käyttöön. Opettaminen voi joskus olla hyvää vaihtelua, mutta lahjakkaallakin on oikeus oppia.

– Oppilaat eivät ole pedagogeja eivätkä he ole koulussa töissä.

Harrastuksista samanmielistä seuraa

Aina erityisen kyvykkäät eivät itsekään hoksaa olevansa tavallista lahjakkaampia, vaan saattavat ajatella olevansa vain outoja. Moni tuntee olonsa yksinäiseksi.

– Opettajan ammattitaitoa on saada kaikki osaksi porukkaa, Pekka Ranta sanoo.

Hän tähdentää, että lahjakas voi saada elämäänsä myös paljon koulun ulkopuolelta. Samalla tavalla ajattelevia ikätovereita voi löytyä vaikkapa harrastusten kautta.

Etenkin musikaalisesti tai liikunnallisesti lahjakkaille on tarjolla paljon vaihtoehtoja. Sen sijaan taitavalle kirjoittajalle tai politiikasta innostuneelle lapselle voi olla hankalampi löytää harrastusta.

Nykyisin lisähaastetta voi hakea myös maksullista lisäopetusta tarjoavista yrityksistä.

– Miksei. Se voisi olla hyvä lisä, jos koulusta ei saa tarpeeksi. Kannattaa kuitenkin ottaa selvää, millaista opetus on, ja varoa, etteivät lisäopinnot mene prässäämisen puolelle. Tällaisen ylimääräisen puuhan pitää aina lähteä lapsen omasta halusta, Ranta muistuttaa.

Tilaa Lapsen Maailma – tue Lastensuojelun Keskusliiton työtä – vain 29 e!

Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.

Voit tukea Lastensuojelun Keskusliiton toimintaa tilaamalla lehden itsellesi, työyhteisöllesi tai lahjaksi. Näppärän digitilauksen saat puoleksi vuodeksi vain 29 eurolla, ja kestotilaus maksaa 69 € vuodessa.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.