Kurillinen maa
Aina jonkun muun pitäisi hoitaa hommansa tai käytöksensä paremmin, ja jollakulla muulla on tuo ojentamisen oikeus. Mitä itse voisin tehdä tai ajatella, näyttää unohtuneen.
Elämä on osoittanut, että väljyys tai vaihtoehdot voivat myös tuottaa tulosta ja niin mielikin on parempi. Ainakin nuorison suhteen sopu olisi parempi kuin komento. Siis vapaa kasvatusko? Eipä tietenkään, mutta sodanjulistuksessa me häviämme.
Pikkuisen pitää painia ja laittaa vastaankin, mutta tulevaa mestaria ei pidä tyrmätä. Eihän se ole sparraajan tehtävä.
Viisauksia on monia, mutta yksi on se, ettei kaikkeen näkemäänsä pidä puuttua. Kyllä aika hoitaa.
Leikkien oppiva lapsi
Maassa, jossa koulutuksen puute on yksi suurimmista esteistä kehitykselle, ei kannata myydä leikkiä varhaiskasvatuksen keskeisenä sisältönä. Ei vaikka viimeinen tietämys kuinka vahvasti korostaa leikin ja oppimisen kiinteää yhteyttä.
”Hyvinvoivien, rikkaiden maiden kotkotusta tuo leikki”, sanotaan noissa maissa, joissa koetetaan selättää lukutaidottomuus.
”Mutta jos osaamme kytkeä nämä yhteen, ajatella että leikki on oppimista ja oppiminen leikkiä, saamme tuloksia,” muotoili professori Ingrid Pramling Samuelsson Zagrebissa toukokuussa varhaiskasvatuksen kansainvälisessä kongressissa, jonka järjesti varhaiskasvatuksen maailmanjärjestön OMEP:in Kroatian toimikunta.
