Kun lapsi on väkivaltainen

Lapsen väkivaltainen käyttäytyminen herättää aikuisessa pelkoa, hämmennystä, häpeää – ja ehkä vihankin tunteita. Useimmiten raju käytös on reaktio kestämättömään tilanteeseen. Psykoterapeutti Antti Joensuun mukaan lasten ja nuorten väkivaltaisuuden hoitaminen on Suomessa lapsenkengissä.

Väkivalta viimeisenä keinona

Joensuu on kotoisin Lahdesta, jossa jengikulttuuri oli voimissaan vielä 1990-luvulla, ja hän teki vapaaehtoistyötä huumausaineiden käyttäjien parissa kadulla jo nuorena.

Työssään hän oli jatkuvasti tekemisissä väkivallan kanssa ja huomasi, että aikuisia väkivallantekijöitä oli vaikea enää auttaa. Siksi hän ryhtyi auttamaan lapsia.

Nurkkaan ajettu eläinkin käyttää hampaitaan.

Joensuu on ollut pitkään lastensuojelutyön ohella myös sijaisvanhempi. Hän on perehtynyt etenkin väkivaltaisesti oireilevien lasten hoitamiseen sekä kehittänyt avomuotoista perhekuntoutusta.

– Jokainen lapsi käyttäytyy jossakin vaiheessa huonosti, muksii sisaruksiaan tai rikkoo tavaroita, mutta väkivaltainen käytös poikkeaa tästä. Se ei ole mitenkään yleistä, mutta on jonkin verran yleisempää kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten piirissä. Se on usein selviytymismekanismi tilanteessa, joka on liikaa lapsen käsityskyvylle.

Kuten sen nelivuotiaan kohdalla, joka kärsi pallottelusta sijaisperheen ja biologisen perheen välillä niin paljon, että raastoi hiuksiaan ja uhkasi tappaa. Joensuun mukaan väkivaltaisuutta olisi tällaisessa tilanteessa helppo hoitaa.

– Väkivalta on usein sitä, ettei nähdä muita vaihtoehtoja. Nurkkaan ajettu eläinkin käyttää hampaitaan. 95-prosenttisesti väkivalta on viimeinen keino, johon lapsi turvautuu vasta, kun ei ole muita keinoja. Aikuisen vastuulla on opettaa muut keinot.

Aivokemiaa

Antti Joensuu on kohdannut työuransa aikana tuhansia lapsia ja nuoria.

– Tekisi mieli sanoa, että kaikki ihmiset ovat hyviä, mutta näin ei ole. On olemassa myös pahoja ihmisiä. Hyvät ihmiset pystyvät tekemään kamalia asioita ja pahat ihmiset pystyvät tekemään joskus hyviä asioita. Suurin osa väkivaltaisesti käyttäytyvistä lapsista ei ole pahoja.

Valtaosa lasten ja nuorten väkivaltaisesta käyttäytymisestä on joko ”nurkkaan ajetun eläimen” reaktiota tai psyykkisistä pulmista johtuvia oireita. Vain hyvin harva heistä kärsii vakavasta persoonallisuushäiriöstä, jota on vaikea hoitaa.

Väkivallan kulttuuri

Väkivalta voi olla myös opittu käyttäytymismalli, ja Joensuu pitää suomalaista kulttuuria väkivaltaisena.

– Nykypäivän 10-vuotias lapsi on nähnyt eri medioista moninkertaisesti sen määrän väkivaltaa, mitä oma sukupolveni näki. Väkivalta on arkipäiväistynyt. Osa lapsista oppii väkivaltaisen käyttäytymismallin kotoa, kaveripiiristä tai peleistä. Jos lapsi kokee, että väkivalta voi ratkaista ongelmia, hän alkaa käyttää sitä. Se on puhdasta aivokemiaa. Tietyt synapsit ja ratkaisumallit vahvistuvat.

Suurin osa väkivaltaisesti käyttäytyvistä lapsista ei ole pahoja.

Tärkeintä olisikin hänen mielestään ensin tunnistaa, mistä väkivaltainen käyttäytyminen johtuu. Vasta sitten voidaan terapian avulla vahvistaa itsetuntoa ja etsiä vaihtoehtoisia käyttäytymismalleja.

– Väkivaltaisesti käyttäytynyt lapsi tai nuori leimataan helposti, vaikka syytä käyttäytymiseen ei ole selvitetty. Pitäisi aina mennä syvälle henkilön väkivaltahistoriaan, myös yli sukupolvien.

Joensuu ei hoitaisi väkivaltaista lasta verkostosta irrallaan: mukaan tarvitaan aina perhe, kaikki läheiset ja auttavat tahot.

– Kun hoidetaan lasta, pitäisi hoitaa aina myös vanhempia. Jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti vanhempiaan kohtaan, kasvattaja kokee usein häpeää. Moni hakee apua vasta myöhään tai sitten käy niin, että jokin ulkopuolinen taho joutuu puuttumaan vaikkapa tekemällä lastensuojeluilmoituksen. Se on kipeä ja vaikea aihe.

Laitosten aikapommit

Antti Joensuun kokemuksen perusteella väkivaltaisestikin oireilevia lapsia voitaisiin hoitaa sijaisperheissä nykyistä useammin.

– Parhaat hoitotulokset saadaan perheissä. Jos ei omassa perheessä, niin sitten sijaisperheessä. Silloin sijaisperheet tarvitsevat paljon tukea.

Joensuusta laitos- tai osastohoito on viimeinen oljenkorsi, jota joskus tarvitaan muiden ja lapsen oman turvallisuuden vuoksi, mutta aina siellä ei saa riittävästi mielen hoitoa.

– Laitoksissa tikittää aikapommeja. Lapset saadaan turvattua siellä 18-vuotiaiksi, mutta jos heitä on vain säilytetty eikä annettu tavoitteellista hoitoa, he lähtevät siellä ulos aikamoisessa kunnossa.

Joensuu pitääkin huolestuttavana nykyistä suuntausta suosia avohuollon puolella lyhyitä hoitoja, sillä hän on nähnyt, miten hankalaa syvälle juurtuneesta väkivaltaisesta käyttäytymisestä on oppia pois.

– Tarvitaan aivokemiallisia muutoksia. Vain siten käyttäytyminen muuttuu, ja ihminen alkaa syvällä tasolla tuntea ja kokea, että asiat, jotka hän on kuvitellut toimiviksi ratkaisuiksi, eivät sitä olekaan. Tilalle pitää saada vaihtoehtoisia malleja. Tuloksellinen hoitaminen vaatii vuosia.

Joensuu on tehnyt työtä myös vankilassa olevien ja sieltä vapautuvien nuorten aikuisten parissa.

– Suurella osalla väkivaltarikoksiin aikuisiällä syyllistyneistä on lastensuojeluhistoria laitoksissa. Se kertoo siitä, että meillä on paljon tekemistä laitosmuotoisen hoidon kehittämisessä. Vankila ei ole hoitopaikka, siellä harva paranee.

Pois häpeästä

Mitä väkivaltaisesti käyttäytyvät itse ajattelevat?

– Osa heistä ei muista, mitä on tehnyt, ja osa kieltää tai löytää syyn käytökseensä ulkopuolelta. Häpeän tunne on kestämätön. Hoidossa onkin tärkeää saada se pois, olla armollinen. Toisaalta on huolestuttavaa, jos häpeän tunnetta ei ole syntynyt. Silloin terapiassa pitää vahvistaa empatiakykyä, mikä on pitkä prosessi.

Lasta saa luvan kanssa kehua.

Parhaana rokotuksena väkivaltaa vastaan Joensuu pitää lapsen itsetunnon tukemista ja myönteisten ongelmanratkaisukeinojen opettamista.

– Lasta saa luvan kanssa kehua. Rajat tarvitaan mutta myös kehuja. Tärkeintä on, että lapsen arki ja elämä ovat ennakoitavia, että rajat ovat aina samat, mikä koostuu pienistä asioista.

Väkivaltaa ehkäistään myös sillä, että haetaan apua ajoissa.

– Jos lapsi alkaa käyttäytyä aina väkivaltaisesti, aikuisten pitää katsoa peiliin ja tehdä jotakin eri tavalla. Mitä aikaisemmin apua haetaan, sen kivuttomampaa ja nopeampaa hoito on ja sitä pysyvämpiä hoitotulokset.

>Antti Joensuu ja Jussi Sutinen: Perheen suojassa – Miten onnistua sijaisperheenä? BoD 2016.

Lue myös:

Onko lapsesi aggressiivinen?
Tutkittua tietoa: Väkivallan uhka ja lumo
Koulusurmien jälkeen