Kuka puolustaa tulevia sukupolvia?

Meille syntyi hiljattain neljäs lapsenlapsi.

Isoisäksi tulemisessa on jotain samaa kuin isäksi tulemisessa. Miehenä sikiön kasvua ei voi tuntea omassa ruumiissaan. Sitä vain ulkopuolelta hämmästelee, että jotain ihmeellistä on tapahtumassa. Omat ajatukset pyörivät vauvan ulkoisissa olosuhteissa: mihin sänky laitetaan, millaiset vaunut tarvitaan, miten päästään liikkumaan. Ennen vauvan tuloa minuun iski aina autokuume.

Isoisänä huomaan myös ajattelevani vauvan elinolosuhteita, mutta perspektiivi on pidempi. En ole samalla tavalla läsnä vauvan arjen ympyröissä. Sen sijaan mietin, millaisessa maailmassa hän saa elää elämäänsä.

Pidemmässä perspektiivissä itsestään selvyydet muuttuvat kyseenalaisiksi. Kuinka pitkään muutama sata vuotta kestänyt fossiilikapitalistinen talousjärjestelmä voi selviytyä – ja jos se ei selviydy, mitä tulee tilalle?

Kun hiiltä ja öljyä alettiin hyödyntää teollisessa mittakaavassa, ei osattu ennakoida, mitä siitä seuraa. Nyt tiedämme asian, mutta suuntaa on tavattoman vaikea muuttaa.

Ennen lastenlasten syntymää en paljon vaivautunut ajattelemaan 2100-lukua. Nyt toivon, että he ovat tuolloin vielä hyvissä voimissa. Jos kaikki nykyiset tunnetut öljyvarat hyödynnetään, maapallon keskilämpötila voi esiteolliseen aikaan verrattuna nousta jopa yli kahdeksalla asteella vuoteen 2100 mennessä. Seuraukset olisivat katastrofaalisia.

Ilmastoisovanhemmat ovat arjen sankareita.

Mitä lapsenlapsemme ajattelevat poliitikoista, jotka 2020-luvulla kalastelivat ääniä alhaisella bensan hinnalla? Bensanhan pitäisi olla kallista, jotta sitä kulutettaisiin vähemmän. Mitä he ajattelevat öljy-yhtiöiden johtajista, jotka lobbaavat löysempien ilmastonormien puolesta? Ja mitä he ajattelevat valtioista, jotka edelleen rikastuvat öljyteollisuudella?

Olemme tottuneet ajattelemaan, että kaikki Pohjoismaat ovat vastuullisia ja hyväntahtoisia kansainvälisen yhteisön jäseniä. Norja on rikastunut valtavasti öljyteollisuudella pääosin sellaisena aikana, jolloin teollisuuden ympäristövaikutukset ovat olleet tiedossa. Viime vuonna Norjan valtio sai öljystä enemmän tuloja kuin Suomen valtio käytti kaikkiin menoihinsa.

Tulevat sukupolvet saattavat suhtautua öljyvaltioihin samalla tavalla kuin me suhtaudumme kolonialisteihin, jotka riistivät siirtomaista rikkauksia itselleen. Tulevien sukupolvien hyvinvoinnin nimissä meidän pitäisi vedota Norjan valtioon, jotta se ajaisi alas öljyteollisuutensa ja jättäisit loput öljystä meren pohjaan.

Tarvitsemme politiikkaan isovanhempien pitkänäköisyyttä! Jo nyt Suomessa toimii Ilmastoisovanhemmat-yhdistys (ilmastoisovanhemmat.fi), joka tukee lapsia ja nuoria planeetan elämän puolesta. Nämä aktivistit ovat arjen sankareita.

Walesissa on toiminut vuodesta 2015 tulevien sukupolvien valtuutettu (futuregenerations.wales). Tätä harkitaan Skotlannissa – ja miksei voisi harkita myös Suomessa?

Meillä lapsiasiavaltuutettu on täysin työllistetty jo syntyneiden lasten ja nuorten tämän hetken ongelmien parissa. Tulevien sukupolvien valtuutetun tehtävänä on tarkastella päätösten pitkäaikaisia vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön.

Heikki Hiilamo on viiden lapsen isä, neljän lapsen isoisä ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori.