”Maineen ja rahan sijaan on tärkeää korostaa arvokkaita luonteenpiirteitä”
Ilmassa oli todella suuren juhlan tuntua. Viidennen ja viimeisen lapsen ylioppilasjuhlat olivat juuri alkaneet. Koputin lasia lusikalla ja avasin ääntä. Huone oli niin täynnä, että puolet vieraista joutui kuuntelemaan terassilta.
Olin jo viikon ajan valmistellut puhetta mielessäni.
Olimme juuri viettäneet 36-vuotishääpäivää. Muistelin häitä ja sitä mitä tapahtui pari päivää häiden jälkeen. Siperiassa sattui järkyttävä junaonnettomuus, Iran kertoi ajatollah Khomeinin kuolemasta, paavi vieraili Helsingissä, Kiinan kansanarmeija kukisti mielenosoittajat taivaallisen rauhan aukiolla ja – kaikkein tärkeimpänä – me saimme tietää, että odotamme ensimmäistä lastamme.
Nyt, 36 vuotta myöhemmin, kuopuksen yo-juhlissa kyse ei ollut vain symbolisesta vaan myös ihan konkreettisesta muutoksesta — kasvatusvastuun loppumisesta — sillä poikamme oli juuri muuttanut pois kotoa.
Samaan aikaan maailma ympärillämme kuohuu jälleen.
Halusin puheessa jakaa sekä arkisia että yleviä ajatuksia. Halusin puhua vuosikymmenien aikana valloitetusta pyykkivuoresta, rekkalastillisesta ruokaostoksia, satojen tuhansien kilometrien koulu-, harrastus- ja lomamatkoista. Halusin myös — kuten tapaan kuuluu — antaa pojalle matkaevääksi viisauden sanoja epävarmojen aikojen keskelle.
Mieleeni oli jostain tarttunut sanat: Emme ole syntyneet elääksemme kuin mielettömät luontokappaleet, vaan etsiäksemme hyvettä ja tietoa. Se kuulosti ja yhä kuulostaa hyvältä elämänviisaudelta eritoten suuria elämänvalintoja tekevälle nuorelle.
Maineen (laudatureiden) ja rahan (hyvin palkattuihin ammatteihin johtavien opiskelupaikkojen) sijaan on tärkeää korostaa arvokkaita luonteenpiirteitä, muun muassa uskollisuutta, rohkeutta ja tarmokkuutta. Yhtä tarpeellista on häpeilemättömien julkisten valheiden maailmassa etsiä oikeaa tietoa, totuutta.
Yritin selvittää, mistä sitaatti oli peräisin ja ilahduin, kun lopulta sain tietää sen olevan Odysseuksen suusta. Onhan Homeroksen Odysseia yksi länsimaisen kirjallisuuden kulmakivistä ja Odysseus neuvokkaan sankarin arkkityyppi.
Danten mukaan moraalin on ohjattava älyn lahjojen käyttöä. Muutoin ihminen ylpistyy ja tuhoutuu.
Sanat hyveiden ja viisauden etsimisestä eivät ole kuitenkaan Homerokselta vaan Dante Alighieriltä (1265-1321), joka ihaili kreikkalaisen mytologian hahmoja ja otti heitä mukaan Jumalaiseen näytelmään, toiseen länsimaisen kirjallisuuden merkkiteokseen.
Dante sijoitti Odysseuksen helvetin kahdeksanteen piiriin. En voinut ymmärtää tätä: vastustiko Dante hyveiden ja tiedon etsimistä?
Ei vastustanut, mutta tämä ei ollut Danten mielestä riittävä edellytys sielun pelastumiselle. Danten mukaan moraalin on ohjattava älyn lahjojen käyttöä. Muutoin ihminen ylpistyy ja tuhoutuu.
Näin tapahtui liiallisen kunnianhimon sokaisemalle Odysseukselle, joka muistamani sitaatin sanoin yllytti ikääntynyttä miehistöään purjehtimaan Herkuleksen pilareiden (Gibralttarin salmen) eli tunnetun maailman toiselle puolelle, missä myrsky surmasi kaikki miehet.
Sommittelin näistä ajatuksia mielessäni aloittaessani puhetta juhlavieraille. Tunsin heti tilaisuuden lipuvan sormieni välitse. Sanat tarttuivat kurkkuun. Hetki oli liian suuri. Viisaudet katosivat päästäni. Vain yksi sana jäi mieleen: kiitos.
Tämä on viimeinen kolumnini Lapsen maailmaan. Aikaisemmista kolumneista on ilmestynyt kirja isän kirjeitä tyttärelle (Into 2012). Yksi päätyi äidinkielen yo-kirjoitusten materiaaliksi ja yksi perhepolitiikan valmisteluaineistoksi. Kiitän teitä lukijoita vuosikymmenten matkakumppanuudesta lasten kasvatuksen, arkisen odysseian, äärellä. Olen kirjoittanut vuosien varrella moneen paikkaan, mutta en mihinkään niin mielelläni ja aina innostuneena kuin Lapsen Maailmaan.
Heikki Hiilamo on viiden lapsen isä, neljän lapsen isoisä ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori.
