Lapseni täyttää pian 11 vuotta. Ilahdutin häntä kertomalla uusista digiaikasuosituksista, joiden mukaan alle 13-vuotiaiden ei pidä käyttää sosiaalista mediaa. Että sori vaan rakas, pääset katsomaan lempitubettajiasi taas kahden vuoden kuluttua.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen digiaikasuositukset ovat asialliset ja tarpeelliset. Toivon, että ne ohjaavat pienten lasten vanhempia lykkäämään älylaitteiden hankintaa ja suojelevat lapsia sosiaalisen median huonoilta puolilta.

Meille isompien lasten ja nuorten vanhemmille suositukset tarjoavat erinomaisen tilaisuuden tuntea itsensä epäonnistuneeksi kasvattajaksi. Kun älylaitteiden, sosiaalisen median ja liiallisen ruutuajan vaikutukset ovat kaikkien tiedossa, miksi ihmeessä sallimme ne lapsillemme?

Synninpäästö saapuu uutisarkistoja lukemalla. Nuorempi lapseni on syntynyt vuonna 2015, jolloin Sipilän hallitus asetti yhdeksi tavoitteekseen tuoda digilaitteet oppimisen ja osallistumisen tueksi kouluihin.

Yle puolestaan julkaisi Pikku Kakkosen kyselyyn perustuvan jutun, jossa vanhemmat toivoivat suosituksia lasten ruutuajoista ja turvallisesta internetin käytöstä. Juttuun haastateltu mediasosiologi kertoi, että yleisiä ohjeita on turha odottaa ja että ”osa alan tutkijoista haistattaa pitkät koko käsitteelle.” Jutussa kerrotaan myös, että ”lapset ovat erilaisia, joten kiveen hakattua mediankäytön aikarajaa on mahdotonta säätää.”

Sellainen oli maailma 11 vuotta sitten. Ei ollut Tiktokia eikä Snapchatia. Kellopuhelinkin odotti vielä keksimistään, joten tyrkkäsimme lastemme käteen älypuhelimet, joista saatoimme seurata heidän sijaintiaan ja soittaa perään, kun ruoka-aika lähestyi.

Moni nuori menetti yhdessä yössä yhteyden ystäviinsä, vertaisryhmiinsä, maailmaan oman elinpiirinsä ulkopuolella.

Sosiaalisen median tilien sulkeminen ei ole nuorten kannalta vähäpätöinen päätös. He toivottavat toisilleen huomenta snäppäämällä kuvan aamupalastaan, tekevät läksyt videopuhelussa kavereidensa kanssa ja pitävät ystävinään ihmisiä, joita tapaavat verkon pelialustoilla, mutta eivät koskaan kasvotusten.

Tästä huolimatta Australia päätti viime vuoden lopussa sulkea alle 16-vuotiaat ulos somekanavista. Moni nuori menetti yhdessä yössä yhteyden ystäviinsä, vertaisryhmiinsä, maailmaan oman elinpiirinsä ulkopuolella.

Siten aidosta huolesta syntyneet rajoitukset voivat kääntyä myös itseään vastaan, kuten YK:n lastenjärjestö Unicef muistuttaa. Kieltämällä suosituimmat somealustat katkotaan nuorille tärkeitä sosiaalisia siteitä ja luodaan markkinat uusille, vähemmän tunnetuille ja valvotuille toimijoille.

Vanhempia on helppo syyttää lepsuiksi kasvattajiksi, joilla ei ole selkärankaa toimia suositusten mukaan. Mutta ollaanpa rehellisiä: Käsi ylös ne aikuiset, jotka olisivat valmiita parantamaan hyvinvointiaan sulkemalla kaikki somekanavansa pariksi kolmeksi vuodeksi.

Somerajoitusten yhteydessä kaipaan puhetta siirtymäajoista ja keskustelua myös nuorten kanssa siitä, miten voisimme yhdessä saada ruuduista irti mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman vähin haitoin.

Samalla toivon, että nykyisten pikkulasten sukupolvi saa kasvaa mahdollisimman pitkään ilman digitaalista hälyä ja suositusten mukaisesti ruutuajan kohtuukäyttäjiksi.

Kuuntele juttu