”Media kertoo lapsista ja nuorista tavoilla, joilla aikuisista olisi törkeää puhua”
Vanhemmat ovat pilalla, ääliöitä, kykenemättömiä ja vastuuttomia.
Lapset ovat pumpulissa kasvatettuja lumihiutaleita.
Voi hyvä luoja. Mikä vanhempia vaivaa!
Miten me pärjättiin 80-luvulla?
Tämä on ote uutismedian somekeskustelusta. Sama media kertoo arvoikseen antaa realistisen kuvan yhteiskunnasta ja journalismissa äänen myös lapsille ja että lapsia kuullaan heitä koskevassa uutisoinnissa.
Mutta niin ei tehdä. Sen sijaan lasten ja nuorten elämäntapaa, osaamista, harrastuksia ja käyttäytymistä sekä vanhemmuutta käsitellään usein siten, että joku muu kertoo niistä mielipiteensä. Usein media valitsee näkökulmakseen sen, miten eri tavoin huonoja lapset, nuoret ja vanhemmat ovat.
Sitten media antaa äänen sosiaalisen median vihaisille aikuisille. Alussa lainattu keskustelu liittyy uutiseen, joka käsittelee koulujen kännykkäkieltoa.
”Media yleistää yksittäisiä tapahtumia koskemaan isoa osaa lapsista ja perheistä.”
Maan suurimmat mediat kertovat vanhemmuudesta tavalla, jossa asiantuntijapuheesta valitaan kriittinen, paheksuva kärki. Otsikot kertovat, että nykyvanhemmat tekevät kohtalokkaita virheitä ja lapsilleen karhunpalveluksia, menevät täydellisesti pieleen ja kasvattavat lapsista tyranneja. Vanhemmat ylineuvottelevat mutta eivät keskustele, eivät ole läsnä mutta silti liikaa paikalla. Asiantuntija arvioi, että vanhemmat pelkäävät kohdata lapsensa ja toinen muistuttaa, että etenkin äitien on katsottava peiliin.
Useimpien digitaalisten medioiden liiketoiminta perustuu mahdollisimman suureen yleisöön. Sitä tuovat ilmiöjutut, jotka saavat aikaan tunteita. Median aloittaman pöyristymisen ja suuttumuksen kohteena ovat myös lapset ja vanhemmat.
Halutessaan luoda ilmiöitä media yleistää yksittäisiä tapahtumia koskemaan isoa osaa lapsista ja perheistä. Näin tehtiin uutisissa koulujen kännykkäkiellosta sekä esimerkiksi Helsingin Sanomien jutussa, jossa yhden pienen yrityksen edustaja kertoi, miten huonoja työhakemuksia nuoret tekevät. Hakemuksista myös julkaistiin katkelmia.
Omituinen katse lapsiin jatkuu, kun mediat kertovat lapsiperheiden kulutusmenoista. Silloin otsikot kertovat ”paljonko lapsesi sinulle maksaa” ja että ”suomalainen lapsi on halpa” sekä ”vauvan hinta on 1,03 euroa grammalta”.
On vaikea kuvitella, että media julkaisisi katkelmia aikuisten työhakemuksista ja kysyisi, voiko niitä edes kutsua hakemuksiksi – tai laskisi vaikkapa puolison kilohinnan. Mediat kutsuvat itseään vastuullisiksi, mutta eivät pysähdy miettimään, onko lapsi- ja perhekielteisyys vastuullista. Onko vastuullista kertoa lapsista ja nuorista tavalla, jolla aikuisista ei ole hyväksyttyä puhua?
”Vanhemmat on nykyään niin tajuttoman hyviä. Hyvin te vedätte!”
Totuudenmukaiseen kuvaan kuuluu muuta. Joka toinen vuosi lähes 300 000 koululaista, ammattikoululaista ja lukiolaista vastaa kouluterveyskyselyyn. Sen toteuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ja tulokset kertovat pitkältä ajalta siitä, mitä lapset ja nuoret itse ajattelevat hyvinvoinnistaan.
Vuosien 2023 ja 2025 tulokset kertovat esimerkiksi, että melkein kaikki lapset ja nuoret harrastavat jotakin viikoittain ja viettävät aikaa luonnossa. He kokevat saavansa luottamusta ja tuntevat, että vanhemmat tukevat ja kannustavat.
Tutkimuksessa lapset ja nuoret kertovat, että he voivat keskustella asioistaan vanhempiensa kanssa. Tunne siitä, että omien vanhempien kanssa voi puhua on yleistynyt 15 vuodessa noin 50 prosentista noin 80 prosenttiin. Tämä ei kuulosta vanhempien virheeltä, karhunpalvelukselta, kasvatuksen pieleenmenolta tai siltä, etteivät vanhemmat uskaltaisi kohdata lapsiaan.
Mikä tahansa media voisi yhtä hyvin tehdä jutun tällaisista asioista ja avata sitten somekeskustelun. Kuvitellaan se:
Vanhemmat on nykyään niin tajuttoman hyviä. Hyvin te vedätte!
Ei tällaista välittämistä ja läsnäoloa ollut, kun mä olin nuori.
Onneksi nykyään on paremmin, ei tarvitse teinienkään pärjätä yksin.
Ihania uutisia. Voi rakkaus <3
Hetkiä elämästä on Lapsen Maailman kolumnisarja, jossa vaihtuvat kirjoittajat pohtivat lapsuuden, kasvun ja kasvattamisen iloja ja haasteita. Tekstin esimerkit ovat Iltasanomista, Iltalehdestä, Helsingin Sanomista sekä Ylen uutisista. Kirjoittaja on media-alan ammattilainen ja työskennellyt toimittajana, päätoimittajana ja mediajohtajana.
Kuuntele kolumni
