Kielitietoinen opetus ei ole kotiutunut kaikkiin kouluihin
Peruskoulun opetussuunnitelmat ovat vuodesta 2016 lähtien edellyttäneet jokaiselta opettajalta kieli- ja kulttuuritietoista pedagogiikkaa. Se tarkoittaa kielen keskeisen merkityksen ymmärtämistä kaikessa opetuksessa ja oppimisessa.
Sen lisäksi opettajalta vaaditaan oppilaiden moninaisten kieli- ja kulttuuritaustojen näkemistä opetuksen resurssina ja rikkautena, ei riesana.
Opetussuunnitelmaa pidetään syystäkin edistyksellisenä – osalle opettajista ehkä liiankin. Elisa Revon väitöstutkimuksen mukaan monikielisten koulujen opettajien valmiuksissa vastata kielitietoisuuden vaatimuksiin on suuria eroja.
Pahimmillaan opettaja voi ulkoistaa itsensä täysin kielitietoisuuden tavoitteista. Opetussuunnitelman muutoksia vastustaessaan hän saattaa jakaa oppilaat ”meihin” ja ”muihin”, mikä ruokkii arjen rasismia koulussa.
Joillakin opettajilla puolestaan voi olla vaikeuksia hahmottaa, minkä tasoista kielitaitoa koulunkäynti vaatii. Tällöin heikosta koulumenestyksestä tulee helposti syytettyä oppilaan huonoa asennetta.
Yleisellä tasolla monikielisten oppilaiden tukemista hidastavat Revon mukaan toisilleen vastakkaiset puhetavat, jotka kumpuavat ympäröivästä yhteiskunnasta. Puhetavat kytkeytyvät toimijuuteen, hyväksyntään ja muutosvalmiuteen, ja ne paljastavat ristiriitaisuuksia opettajien asenteissa ja toimintatavoissa.
Opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta.
Suomen kieltä opettelevien huomioiminen kaikkien oppiaineiden tunneilla vaatii Revon mukaan muutoksia opettajankoulutukseen. Kielen keskeisyys ja kielitaidon kehittymisen tukeminen ansaitsisivat hänen mielestään yleensäkin nykyistä suuremman tilan maahanmuutto- ja integraatiokeskusteluissa.
Koulussa monikielisyyteen liittyvät kysymykset nousivat esiin lähinnä suomen kieleen ja kirjallisuuteen liittyvien kurssien yhteydessä. Keskustelun keskiössä oli suomi toisena kielenä -opetus.
Kielitietoisuuden vakiinnuttaminen käytänteiksi muillakin kuin suomen tunneilla jäi vähemmälle huomiolle. Näin siitä huolimatta, että peruskoulun opetussuunnitelmat edellyttävät kieli- ja kulttuuritietoista pedagogiikkaa kaikissa oppianeissa.
Ylhäältä päin sanelemalla asiassa ei päästä eteenpäin, sillä aidosti kielitietoinen koulu voi Revon mukaan syntyä vain koulutusjärjestelmän eri tasojen yhteistyönä. Kehittämiseen tarvitaan tukea, oppimateriaaleja ja systemaattista opettajien perus- ja täydennyskoulutusta.
Repo setvi väitöstutkimuksessaan kielellisen moninaisuuden tukea suomalaisissa kouluissa niin opettajien, oppilaiden, oppimateriaalien, opettajankoulutuksen kuin opettajaopiskelijoidenkin näkökulmasta.
Kielikasvatuksen väitös Together towards language-aware schools – Perspectives on supporting increasing linguistic diversity (utupub.fi) tarkastettiin Turun yliopistossa helmikuussa.
Antti Vanas
Hyvä lukija,
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.
Tue Lastensuojelun Keskusliittoa sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.
Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja
Kommentit (0)