Hyppää sisältöön

Joona Korpinen oli jo keväällä 2010 varsinainen ennakkoluulojen romuttaja, sillä vanhemmat eivät halunneet laittaa häntä erityiskouluun

Monet kehitysvammaisten vanhemmat pitävät erityiskoulua luontevana valintana lapselleen. Downin syndroomaa sairastavan Joona Korpisen vanhemmat tekivät toisenlaisen ratkaisun. Lue juttu, joka julkaistiin Lapsen Maailman numerossa 5/2010!
Julkaistu
Teksti Iita Kettunen
Kuvat Laura Vesa
Joona Korpinen oli jo keväällä 2010 varsinainen ennakkoluulojen romuttaja, sillä vanhemmat eivät halunneet laittaa häntä erityiskouluun

Joona kulkee koulumatkansa itsenäisesti bussilla.

Tampereen Sammon koulun nelosluokkalainen Joona Korpinen, 11, esittelee ylpeänä matematiikan tehtäväkirjaansa.

Hän on ratkaissut kaikki tehtävät oikein, vaikka suurimmassa osassa laskuista on jo kolminumeroisia lukuja. Matematiikka on Joonan lempiaine: kahdesta viime kokeesta hän sai 9−.

− Erään psykologin mukaan kehitysvammaiset alkavat yleensä tarvita helpotusta matematiikan tehtäviin, kun luvut alkavat mennä yli kymmenen, mutta se ei pitänyt Joonan kohdalla paikkaansa, kertoo Joonan äiti Johanna Korpinen.

Joona on ensimmäinen yleisopetukseen täysin integroitu down-lapsi Tampereella. Hän on käynyt Sammon koulua samassa ryhmässä ekaluokasta lähtien.

Miksi kehitysvammaiset eristetään omiin kouluihinsa?

Joonan vanhemmat Johanna ja Tapio Korpinen suunnittelivat jo pojan ollessa eskarissa, että tämä saa mennä samaan lähikouluun kuin kaverit sekä isoveli Roope, 12, ja pikkuveli Tuukka, 9.

− Ajattelimme, että Joona saa elää osana normaalia yhteiskuntaa eikä sivussa marginaalissa. Yhteiskunnan on aika hyväksyä erilaisuutta − ei vain juhlapuheissa vaan myös tässä arjessa, Tapio sanoo.

− Jo eskarissa Joona pärjäsi niin hyvin, ettei tarvinnut lähteä erityiseskariin. Ihmiset luovat usein uhkakuvia, jotka eivät toteudukaan, Johanna sanoo.

Koulutie yleisopetukseen ei avautunut kovin helposti. Lukuisat keskustelut ja yhteydenotot lähikoulun opettajiin ja rehtoriin sekä koulutoimenjohtajaan eivät auttaneet.

− Loppujen lopuksi rehtori vetosi siihen, ettei koulussa ole opettajia, jotka osaisivat opettaa Joonaa, kertoo Tapio, joka liikuttuu kyyneliin muistellessaan toivottomalta tuntunutta taistelua.

Kehitysvammaisten lasten integrointi on edelleen lapsenkengissä Suomessa, sanovat Korhoset.

Joona Korpinen

Matematiikka on Joonan lempiaine.

Joona olisi perinteisesti kuulunut Kalevanpuiston erityiskouluun, jossa oli tehty pitkään yhteistyötä silloisen Pellervon eli nykyisen Sammon koulun kanssa.

Erityiskoulun rehtori tarjoutui auttamaan ja tukemaan integraatiokokeilua. Sammon koulun rehtorikin oli valmis siihen, koska tuona vuonna koulussa oli riittävän pieni ensimmäinen luokka Joonalle. Joonalla on pidennetty oppivelvollisuus, jolloin luokka ei saa olla lain mukaan 20 oppilasta suurempi.

− Kouluissa oli kokeiltu luokkien kesken integraatiota, joten Sammon koulu ei pelännyt kehitysvammaisia, vaan heitä pidettiin normaaleina ihmisinä siinä missä muitakin, Tapio kertoo.

Ekaluokan opettaja oli ensin ollut vähän huolissaan, kuinka asiat Joonan kanssa sujuisivat. Alussa hän kiinnitti erityistä huomiota Joonaan, mutta kaikki alkoikin mennä oikein hyvin ilman erityisjärjestelyjä.

Ilman koulunkäyntiavustajaa integraation toteuttaminen olisi ollut vaikeampaa.

− Päätimme yhdessä opettajan ja rehtorin kanssa, että katsomme vuoden kerrallaan, kuinka koulunkäynti sujuu. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin, ja olemme sopineet, että Joona saa jatkaa saman luokan kanssa myös viidennellä, Johanna iloitsee.

Joonan luokan koulunkäyntiavustaja on auttanut Joonaa enemmän kuin muita. Jatkossa kokeillaan koulunkäyntiavustajan käytön asteittaista vähentämistä ja Joonan itsenäisen työskentelyn lisäämistä.

Johannan mukaan palaverissa todettiin taas kerran, kuinka ihmeen hyvin asiat ovat menneet.

Kokemus on ollut opettavainen niin Joonalle kuin muillekin oppilaille.

− Eihän lapsen oppimiskykyä voi tietää etukäteen. Pitää lähteä siitä, pystyykö lapsi olemaan 45 minuuttia paikoillaan pulpetissaan. Joonaa on saanut koko ikänsä hyvää kuntoutusta ja puheterapiaa, tehnyt tehtäviään hiljaa, eikä hänellä ole ongelmia paikallaan pysymisessä, Tapio sanoo.

Joonalle on tehty henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma eli HOJKS, ja opetussuunnitelmaa on yksilöllistetty.

Yhteiskunnan on aika hyväksyä erilaisuutta.

Matematiikka on samaa kuin muilla, mutta tänä vuonna jätettiin englanti pois, koska se on nelosluokalla jo liian vaikeaa. Opiskelu ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan, sillä lomareissuilla Joona on hyödyntänyt oppimiaan sanoja ja sanontoja.

Äidinkielessä Joona saa tukiopetusta naapurikoulun erityisopettajalta, ja tehtäväkirja on hieman helpompi.

Joona esittelee tehtäviä, jotka hän on kirjoittanut selkeästi tekstauskirjaimilla. Hän niitä takertelematta ääneen.

− Minä tykkään kirjoittaa, ja äikän open kanssa harjoitellaan kaunokirjoitusta, Joona selvittää.

Äidin mukaan Joonan puhe on kehittynyt paljon, vaikka välillä on vieläkin vähän vaikeaa saada puheesta selvää. Kaksi ensimmäistä vuotta käytettiin tukiviittomia, ja Joona kävisi edelleen puheterapeutilla, jos vain sellaisen saisi.

Joona on kulkenut jo pari vuotta koulumatkat bussilla. Hänellä olisi oikeus taksimatkoihin, mutta Tapion mielestä pojan on hyvä oppia kulkemaan itsenäisesti.

Alkuvuosina Johanna kulki työmatkansa yhtä aikaa Joonan kanssa, ja avustaja saattoi koulusta Joonan pysäkille.

Kerran Joona ajoi koulun pysäkin ohi muutaman kilometrin, mutta yksi bussimatkustajista, nuori mukava nainen, saattoi pojan kouluun. Joonasta se oli jännittävä seikkailu.

Koska Joonan koulu on kaukana kotoa, eivät luokkakaverit käy juurikaan kylässä, mutta synttäreille he tulivat.

− Kun kaverit ovat niin kaukana, ei pihoilla täällä tule luontevia kohtaamisia heidän kanssaan, mikä on sääli, Johanna sanoo.

Vaikka Joona on koulun ainoa down-lapsi, ei häntä ole Johannan mukaan kiusattu.

Toisella luokalla Joona valittiin koulunsa Hyvän Mielen Lähettilääksi. Hänen mottonsa oli, että ketään ei saa kiusata.

Joona käy partiossa samassa laumassa pikkuveljensä Tuukan ja tämän kaverin Veikon kanssa, josta on tullut myös Joonan paras kaveri. Lisäksi Joona käy KooVeen uimakoulussa ja Kehitysvammaisten tukiyhdistyksen sählyssä.

Koska Joona ei käy kehitysvammaisten erityiskoulua, jäävät kontaktit muiden kehitysvammaisten lasten kanssa vähiin. Johanna pitää kuitenkin yleisopetukseen integroimista parhaana vaihtoehtona.

Luokassa saa olla korkeintaan 20 oppilasta.

− Eikä se ole muilta lapsilta pois, jos siellä on kehitysvammainen lapsi. Se voi antaa heille lisää.

Korpisista ei ole oikein, että kehitysvammaisia tai muita erityisryhmiä eristetään omiin kouluihinsa tai työpaikkoihinsa olettaen, etteivät he suoriudu heille annetuista tehtävistä.

− Joona osaa tehdä ehkä enemmän asioita kuin mitä osasin odottaa. Kehitysvammaneuvolan lääkärikin sanoo, että tulkaa taas näyttämään mitä Joona osaa! Johnanna kertoo.

Joona on yllättänyt oppimiskyvyillään niin asiantuntijat kuin vanhempansakin.

Johanna ja Tapio Korpisen mielestä vanhempien kannattaakin luottaa siihen, että he itse tuntevat lapsensa parhaiten. Aina ei pidä uskoa sitä, mitä ulkopuoliset sanovat – olkoot vaikka kuinka asiantuntijoita.

− Kyllä tällaiset oppimistaidot voivat olla mahdollisia muillekin kehitysvammaisille lapsille, mutta monet vanhemmat eivät vain ehkä tule ajatelleeksi sitä.

Mitä Joonalle kuuluu nykyään? Lue juttu 20-vuotiaasta Joonasta!

Lue myös: Down-lasten äidit tatuoivat käteen 213-koodin
Lue myös: Kalle Niinikangas kirjoittaa runoja poikansa Downin syndroomasta

Nyt, kun olet lukenut jutun, haluaisimme kertoa Sinulle,

että julkaisemme aina joitakin printtilehden juttuja verkossa ilmaiseksi. Näin siksi, että tärkeä ja asiantunteva tieto lapsista ja perheistä olisi mahdollisimman monen saatavilla.

Lehtitilauksista saatavilla tuloilla pystymme kuitenkin tekemään laadukkaampaa ja monipuolisempaa lehteä. Haluaisitko auttaa meitä siinä? Tilaamalla Lapsen Maailman printtilehden tuet samalla Lastensuojelun Keskusliiton työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

Voit halutessasi tilata lehden lahjaksi esim. lähimmälle koululle, päiväkodille, sairaalalle tai neuvolalle. Lasten parissa työskentelevät ammattilaiset arvostavat lehtemme sisältöjä suuresti.

Tuethan työtämme tilaamalla lehden! Lämmin kiitos jo etukäteen.