Jokainen perhe on omanlaisensa
Kaikilla meillä on perhe – jokaisella omanlaisensa. Perhe-käsitteen voi määritellä eri tavoin; Tilastokeskuksella on yksi määritelmä, Wikipedialla toinen ja jokaisella perheellä omansa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan noin kolmasosa perheistä ei vastaa perinteistä käsitystä ydinperheestä. Suomalaiset perheet ovat siis hyvin monimuotoisia.
Perheiden moninaisuuteen kuuluvat esimerkiksi uusperheet, monikkoperheet, sateenkaariperheet, adoptioperheet, sijaisperheet, eri kulttuuritaustoista tulevat perheet, vammaisten lasten tai vanhempien perheet, yksinhuoltajien perheet, ydinperhettä laajemmat perhekokonaisuudet sekä usean kulttuurin perheet.
Kirjo on tätäkin laajempi arkitodellisuudessa. Joissakin perheissä perheen toinen vanhempi työskentelee osa-aikaisesti tai kokonaan toisella paikkakunnalla tai toisessa maassa, jotkut huolehtivat lapsiperheen arjen lisäksi ikääntyvistä isovanhemmista, joidenkin perheiden arkea varjostaa vakava sairaus, päihteiden käyttö tai taloudelliset vaikeudet, joihinkin perheisiin ei toiveista huolimatta tule ensimmäistä, toista tai kolmatta lasta ja niin edelleen.
Lisäksi perheiden tilanteet muuttuvat ajassa. Tänään ydinperheeksi katsottava perhe voi huomenna lukeutua monimuotoisten perheiden joukkoon.
Moninaisuus voi olla haaste lapsellekin, mutta hänelle se on tutumpaa ja jokapäiväisempää. Lapsen ei omassa arjessaan tarvitse useinkaan lokeroida kavereidensa vanhempia tai perheitä ydinperheen tai moninaisuuden lokeroihin. Lapsesta on ihan tavallista, että perheet ovat erilaisia, ja hän suhtautuu erilaisuuteen neutraalisti tai sopivan uteliaasti.
Meille aikuisille perheiden lokerointi on tuttua. Lokerointia tapahtuu omassa lähipiirissä ja työelämässä, lasten ja perheiden palveluissa sekä tukijärjestelmissä, päätöksenteossa ja tiedonkulussa. Lokerointia tapahtuu tahallisesti mutta myös vahingossa. Aina emme tajua ajattelevamme kapeasti tai jättävämme huomiotta erilaisuutta ja moninaisuutta.
Lapsen tulee olla keskiössä lasten ja perheiden palveluita, tukijärjestelmiä tai vaikkapa asiakasjärjestelmiä rakennettaessa, ja perhe lapsen ympärillä on tietenkin pidettävä mielessä. Perheiden moninaisuuden huomioon ottaminen ei saa olla mikään poikkeus, vaan pohja, jolta palveluita, tukia ja järjestelmiä tarkastellaan ja jonka päälle ne rakennetaan.
Arjessakin perheiden moninaisuuden tunnistaminen on tärkeää.
Voisimmeko oppia jotain siitä tavasta, jolla lapsi tarkastelee uusia ilmiöitä? Voisimmeko tarkastella erilaisuutta ja moninaisuutta uteliaasti ja kiinnostuneena, arvostaen ja hyväksyen? Voisimmeko olla himpun verran herkempiä ja ajatella, etteivät toisten perheiden arki ja tilanteet välttämättä ole samanlaisia kuin omamme? Ja muistaa, että jokainen perhe on juuri sellaisenaan tärkeä ja merkityksellinen.
Ulla Siimes on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.
Kommentit (0)