Jalkapallo tavoittaa, yhdistää ja kasvattaa

Maanantaisin Mohammad Al-Emara suuntaa Itä-Helsinkiin, jossa hän valmentaa FC Meltsin (meltsi.fi) B-junioreiden eli alle 17-vuotiaiden joukkuetta.

Seura on poikkeuksellinen, sillä siinä pelaaminen on harrastajille ilmaista. Kesällä 2023 Euroopan jalkapalloliitto Uefan lastensäätiö Uefa Foundation for Children palkitsi sen vaikuttavasta jalkapallotoiminnasta (palloliitto.fi)

– Jalkapallo kuuluu kaikille, Al-Emara linjaa.

Meltsin B-junioreiden oma tai vanhempien synnyinmaa on hänen laskujensa mukaan kahdeksassa maassa. Tänään treeneihin on tullut kaverin mukana uusi pelaaja, joka on ollut Suomessa vasta kuukauden.

– Tervetuloa, mikä sun nimi on? You don’t speak Finnish at all? What’s your name? Mohammad? Ok, you’re Mohammad and I’m Mohammad, then there are two Mohammads in the team, Al-Emara naurahtaa kätellessään uutta pelaajaa.

Al-Emaran omat juuret ovat Irakissa. Hän syntyi pakolaisleirillä Saudi-Arabiassa vuonna 1992 ja muutti sieltä kaksivuotiaana perheensä kanssa Kuopioon. Maahanmuuttajataustainen perhe oli Kuopiossa harvinainen näky. Olo oli usein turvaton, sillä ihmiset tuijottivat. Koulussa, lähikaupassa tai oman kodin pihalla.

Jalkapalloyhteisö kannattelee

Jalkapallon Mohammad Al-Emara löysi jo viisivuotiaana. Futishullun isän innoittamana, hän sanoo.

– Kentällä sain olla vapaa, toteuttaa itseäni ja olla samalla viivalla muiden kanssa.

Kun Al-Emara oli 11-vuotias, perhe muutti Turkuun. Siellä hän alkoi pelata tavoitteellisesti ja oli FC Interin riveissä voittamassa A-nuorten eli alle 20-vuotiaiden Suomen mestaruutta vuonna 2011.

”Kentällä sain olla samalla viivalla muiden kanssa.”

Sitten mielekkäät tulevaisuuden mahdollisuudet jalkapallossa tuntuivat loppuvan. Samaan aikaan hän oli tulossa isäksi.

Al-Emara osti vanhemmilleen kukkia ja kiitti heitä patistuksesta koulunkäyntiin silloinkin, kun olisi mieluummin vain potkinut palloa. Nyt oli tullut aika jättää viheriö taakse ja panostaa tietotekniikan opintoihin Turun ammattikorkeakoulussa.

Elämä ilman jalkapalloa oli kuitenkin vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin hän oli kuvitellut.

– Jalkapallon tilalle syntyi tyhjiö, jota ei täyttänyt mikään muu.

Opintojen ohessa Al-Emara osallistui erotuomarikurssille. Hän eteni tuomarina nopeasti, ja opinnot jäivät.

Al-Emarasta alettiin puhua jalkapallopiireissä ja urheilumediassa, kun hän puuttui rasistiseen huuteluun jalkapallokatsomossa (amnesty.fi) ja passitti Valkeakoskella joukkueet pukukoppiin kesken Ykkösliigan pelin heinäkuussa 2018. Se oli Suomessa ennennäkemätöntä, eikä sääntökirjastakaan löytynyt rasismiin puuttumiselle protokollaa.

Päätös pelin keskeyttämiseen oli harkittu.

– Rasistinen huutelu aiheuttaa levottomuutta ja turvattomuutta kentällä ja valitettavasti käytösmallit katsomossa siirtyvät vanhemmilta lapsille. En halunnut olla se tuomari, joka ummistaa silmät ja korvat.

”Katsomon käytösmallit siirtyvät vanhemmilta lapsille.”

Vuonna 2018 Al-Emara äänestettiin Veikkausliigan vuoden erotuomariksi ensimmäistä kertaa (suomifutis.com). Hänen esimerkkinsä puuttumisesta rasismiin on nykyään osa erotuomareiden koulutusta, ja rasismin kitkemiseen on sitoutunut koko lajiyhteisö.

Samaa turvallista ja hyväksyvää ilmapiiriä Al-Emara haluaa luoda myös FC Meltsissä. Hänestä kaikilla ihmisillä on tarve kuulua johonkin porukkaan. Tai pukukoppiin, kuten hän sen itse muotoilee. Jos nuorella ei ole mahdollisuutta turvalliseen pukukoppiin, pukukoppi viedään kaduille, hän sanoo.

– Ulossulkemisen kokemus lapsuudessa on vaikuttanut joihinkin omiin tuttuihini niin vahvasti, etteivät he ole löytäneet paikkaansa yhteiskunnassa. Tai eivät välttämättä ole enää edes elossa.

Al-Emaran mukaan esimerkiksi katurikollisuudesta puhumisen sijaan Suomessa pitäisi alkaa nähdä keinoja ja ratkaisuja. Hänelle tärkein niistä on jalkapallo, joka näyttää saavuttavan nekin nuoret, jotka eivät ole omaa paikkaansa muualta löytäneet.

Paikallisvaikutusta Itä-Helsingin lähiössä

FC Meltsissä on 140 pelaajaa, ja tulijoita olisi jonoksi asti. Kaikki sen joukkueet pelaavat Suomen Palloliiton (palloliitto.fi) sarjoissa. Seuran toimintaa pyörittää Me-säätiö (mesaatio.fi), joka tekee työtä lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden parantamiseksi sekä syrjäytymisen ja eriarvoistumisen ehkäisemiseksi datan avulla. Säätiön perustivat vuonna 2015 Supercell-yrittäjät Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja.

– Meillä on ollut yhteiskuntana kuvitelma, että Suomessa kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet. Eri arvioiden mukaan Suomessa on kuitenkin 45 000–130 000 lasta ja nuorta, joilla on korkeampi riski jäädä syrjään, sanoo Me-säätiön toimitusjohtaja Tiina-Maija Toivola.

Säätiö pyörittää Mellunmäessä Lasten ja perheiden talo Meltsiä (meltsi.fi). Sieltä on peräisin myös jalkapalloseura ja sen nimi.

Noin 10 000 asukkaan lähiössä Meltsi tarjoaa jalkapallon lisäksi tekemistä kokkailusta taiteeseen, läksykerhoihin ja vauva-aamuihin. Tavoite on, että toimintaan osallistuminen lisää yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia sekä paikallisyhteisössä että toimintaan osallistuvien lasten, nuorten ja perheiden elämässä.

Säätiö kohtaa vuosittain noin 3 500 ihmistä ja sen toimintaan on osallistuttu 23 000 kertaa. Jossain vaiheessa arvioitiin, että Meltsi – joko jalkapalloseura tai talo – on tavoittanut puolet Mellunmäen alueen lapsista. Lähikouluista on kerrottu, että levottomuus on vähentynyt ja turvallisuus parantunut.

Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.

FC Meltsin B-juniorit treenaavat Jakomäessä, noin viiden kilometrin päässä seuransa kotipaikasta Mellunmäestä. Li pallossa taustallaan Abdirisaaq.

Minh (vas.) ja Yonis pelaavat seuran B-junnuissa.

Hyvinvointivaikutusta voidaan mitata

Sitä, kuinka hyvin Meltsi tehtävässään onnistuu, mitataan säätiön kehittämän Melvio-datatyökalun (mesaatio.fi) avulla. Se sai alkunsa oivalluksesta, ettei lasten ja nuorten kanssa tekemisissä olevilla kolmannen sektorin toimijoilla ole luotettavia työkaluja vaikuttavuuden mittaamiseen.

Melviossa osallistujat kertovat itse taustoistaan ja siitä, miten toiminta on vaikuttanut heidän hyvinvointiinsa ja elämäänsä. Melviota on alusta saakka tarjottu myös muille toimijoille, ja se on käytössä 80 organisaatiolla, joista 50 on urheiluseuroja ja loput sote-puolen toimijoita.

– Urheiluseurat mittaavat toimintaansa jo systemaattisesti, mutta heillä puuttui tieto arvioida toimintansa sosiaalista vaikuttavuutta, sanoo Tiina-Maija Toivola.

Melvion mittaristo perustuu sosioekonomisiin taustatekijöihin ja ajatukseen ylisukupolvisesta syrjäytymisestä sekä syrjäytymiseltä suojaavista tekijöistä. Syrjäytymisvaaraa on erityisesti sellaisilla lapsilla ja nuorilla, jotka tulevat perheistä, joissa on pienituloisuutta, vanhemmilla matala koulutustaso, yksinhuoltajuutta tai pitkäaikaistyöttömyyttä.

Noin 65 prosentilla FC Meltsin pelaajista yksi tai useampi riskitekijä toteutuu. Luku on merkittävästi korkeampi kuin tyypillisessä suomalaisessa urheiluseurassa.

– Huomasimme, että jalkapallo on toimintamuoto, jolla saadaan mukaan myös haastavammista lähtökohdista tulevia lapsia ja nuoria. Se on meille iso onnistuminen ja yksi syy siihen, miksi seuran toimintaa on kasvatettu, Toivola sanoo.

FC Meltsi on onnistunut vaikuttamaan myös pelaajien hyvinvointiin. Melvio-kyselyt tehdään puolivuosittain, ja viime mittauksessa 86 prosenttia pelaajista koki, että jalkapallon pelaaminen vaikuttaa hyvinvointiin positiivisesti.

Maksutonta harrastustoimintaa – myös tavoitteellisesti

Jokaisen kauden alussa FC Meltsin joukkueiden pelaajat luovat itse säännöt joukkueelleen. Mohammad Al-Emara kertoo, että yleensä ne ovat ihan samanlaisia kuin jos aikuinen olisi säännöt laatinut: ei kiusata, ei jätetä ketään ulkopuolelle, ei kiroilla, tullaan ajoissa treeneihin, kunnioitetaan kaikkia.

– Kun pelaajat tekevät säännöt itse, he kokevat, että ’tämä on meidän juttu’, ei aikuisten sanelemaa.

”Kun pelaajat tekevät säännöt itse, he kokevat, että ’tämä on meidän juttu’”.

Pitkään jalkapallo oli laji, jonka kustannukset pysyivät maltillisina. Viime vuosina laji on Al-Emaran mukaan keskiluokkaistunut ja kustannukset ovat nousseet.

– Monilla perheillä ei ole siihen enää varaa, eikä niin saisi olla.

Seuran toiminnassa palkitsevin palaute pelaajien vanhemmilta on ollut se, ettei lasta tai nuorta nähdä vain jalkapalloilijana vaan kokonaisuutena, johon kuuluu futiksen lisäksi koti, koulu ja ystävät. Al-Emara kokee onnistuneensa työssään, jos pelaaja voi puhua hänelle tai jollekin muulle seuran aikuiselle elämässä vastaan tulevista haasteista.

– Moni nuori haluaa ajatella, ettei mikään asia vaikuta häneen, että ’mä olen vahva’. Se syö kuitenkin sisältä. On vaikea ja raskas tie pärjätä yksin ilman turvallisia aikuisia ympärillä.

Me-säätiön tavoitteena ei ole enää kasvattaa FC Meltsin tai Meltsi-talon toimintaa. Tavoitteena on luoda konsepteja ja tarjota työkaluja, joita voidaan hyödyntää eriarvoistumisen torjumiseen yhteistyössä esimerkiksi kaupunkien ja muiden toimijoiden kanssa.

– Nuorten usko tulevaisuuteen on tällä hetkellä muutenkin heikko. Sellaista kuilua ei saa syntyä, että meillä on täällä tosi hyvinvoivia lapsia ja nuoria ja tosi paljon tosi huonosti voivia nuoria ja lapsia, Mohammad Al-Emara kiteyttää.

Emmanuel (vas.) on pelannut FC Meltsissä kolme vuotta. Vierellä joukkuekaverit Li, Ahmed ja Minh.

Hyvä lukija,

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.

Tue Lastensuojelun Keskusliittoa (lskl.fi) sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.

Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi