Ihana siirtolapuutarhamökki vuokrattiin kesäksi päiväkodille
Kaisla Kantosalmi (oik.) ja Nea Nguyen nauttivat kesästä ja kukkien tuoksuista.
Soma valkoinen portti avautuu palstalle, joka pursuaa hedelmäpuita, marjapensaita, kukkia, vihanneksia ja yrttejä. Mökissä kuin nukkekodissa on pitsiverhot.
Pikkupuutarhurit istuvat pihakeinussa mökin kulmalla pitämässä lepohetkeä.
– Prinsessasadut eivät nyt kiinnosta. Tutkimme lintukirjoja, sillä olemme nähneet tänään monta lintua, lastentarhanopettaja Pauliina Banauliker kertoo lapsia sylissä ja kainalossa.
Eilen bongattiin upea perhonen. Aventa Chichkahmad, 4, etsii käsiinsä paksun perhoskirjan.
Innokas tutkija Yueqian Luo keksi ryhtyä vertailemaan vesikannujen painoja.
– Oliko se tämä? hän kysyy ympäristösuunnittelija Jenni Tuokolta.
Perhoset ja pörriäiset tykkäävät hyönteisbaareista, joita on askarreltu ja ripustettu puihin.
Lapset tietävät, että kompostikin auttaa luontoa. Kun sinne vie lehtiä ja naatteja, lierot, madot sekä siirat saavat ruokaa.
Samalla syntyy hyvää matomultaa, mitä onkin palstalla aimo kasa. Sitäkin saa tonkia.
Pihasta löytyy myös muurahaisia, hämähäkkejä ja muita ötököitä.
– Kasvit tykkää mullan lisäksi vedestä, jota ne syövät, pojat kertovat.
Yueqian Luo, 4, suunnistaa määrätietoisesti vesipisteelle täyttämään kastelukannuja.
– Kastelu on viljelyssä hauskinta, Kaisla Kantosalmi, 7, tuumii.
Keväällä palstalle istutettiin yhdessä perunaa, porkkanaa, punajuurta, kurpitsaa, salaatteja, sipulia, ruohosipulia, basilikaa, korianteria ja paljon muuta.
– Olemme onnekkaita, sillä saimme siirtolapuutarhan tädeiltä paljon lahjoituksia, Jenni kertoo.
Luonnontieteitä leikkien
Emma Nurmi tietää, että kasvit tarvitsevat vettä kasvaakseen.
Idea siirtolapuutarhamökistä välähti Pauliinalle ja Jennille Sateenkaari Koto -päiväkotien yhteispalaverissa. Yhdistyspohjaisella toimijalla on useita päiväkoteja Turussa.
Jenni oli vetänyt aiemmin Koto-päiväkotien Multaa ja mukuloita -hanketta, joka tutustutti lapsia kiertotalouteen, siis esimerkiksi ravinteiden kiertoon.
– Keksimme, että siirtolapuutarhassa voidaan syventää luontoteemaa, ja se olisi ihana paikka kaupunkilaislapsille, Jenni kertoo.
Päiväkoti toivotettiin Kupittaan siirtolapuutarhassa heti tervetulleeksi. Kumppaniksi löytyi vielä kestävän kehityksen asiantuntijaorganisaatio Valonia sekä Natur och Miljö -järjestö. Vuokrasopimus tehtiin viime keväänä saman tien kolmeksi kesäksi.
Pauliinan luotsaama pieni lapsiryhmä kävelee joka aamu viidentoista minuutin matkan Koto päiväkoti Pääskynpesästä mökille, ja ulkona vietetään koko päivä. Palstalla käy päivittäin myös opintoretkeläisiä muista Koto-päiväkodeista.
– Tällainen pikkupalsta on lapsen kokoinen. He ottavat tämän täydellisesti haltuunsa, Pauliina sanoo.
Lapset toimivat paitsi viljelijöinä myös tutkijoina.
– Tiedekasvatus on tärkeä teema. Tämä on monipuolinen luonnontieteellinen oppimisympäristö, täynnä oikeita luonnonilmiöitä. Tutkimme niitä matematiikan, fysiikan ja biologian näkökulmista, Jenni kertoo.
Tänään on testattu omenien kellumisominaisuuksia upotuskokeilla. Aamulla rakennettiin pikkuvaaka, jolla vertailtiin vesiastioiden painoja. Siitä innostuneena Yueqian ideoi ja rakensi ykskaks oman vaa’an!
– Täällä lasten luovuus ja omatoimisuus kukkii! Ei meinata pysyä perässä.
Teknologiaakin hyödynnetään. Perennoja on dokumentoitu kasvioksi tablettitietokoneilla ja kännykkäkameroilla. Kohta koulunsa aloittava Kaisla on ryhmän innokkain valokuvaaja:
– Kaunein kukka on pioni. Se on jo kukkinut.
Tervetuloa mehutalkoisiin!
Sadonkorjuu alkoi musta- ja punaherukoista sekä raparperista. Karviaiset punertavat lupaavasti, joten niitä poimitaan luultavasti seuraavana päivänä. Lapset saavat syödä marjoja suoraan pensaista, mikä on heistä erityisen hauskaa.
Kaisla Kantosalmi rentoutuu keinussa omenapuun varjossa.
Osa sadosta jalostetaan hilloiksi, piirakoiksi tai mehuiksi. Siirtolapuutarhan päärakennuksessa on keittiö, jonne päästään touhuamaan. Tänään jatketaan raparperimehun valmistusta. Kuka kantaakaan kannua? Kuka ämpäriä?
Matalien pensasaitojen reunustamalla polulta ylettyy kurkkimaan naapuripalstoille. Nea Nguyen, 5, ja Kaisla nuuhkivat kukkia. Paraikaa rehottaa valtoimenaan violetti malva, jota kasvaa Kupittaalla lähes joka palstalla.
Keittiössä Pauliina noutaa jääkaapista astian, jossa pilkotut raparperit ovat lionneet muutamia päiviä. On aika siivilöidä mehu reikäkauhalla, minkä jälkeen lisätään sokeri ja sitruuna.
– Jokainen pääsee vuorollaan!
Innokkaita kokkeja pitää hiukan rauhoitella.
Kerran viikossa järjestetään toimintatorstai, johon kutsutaan Koto-päiväkotien lapsiryhmiä sekä mummoja ja pappoja ja muuta siirtolapuutarhan väkeä.
– Meidän kanssa pääsee kokkailemaan tai maistelemaan valmiita herkkuja. Ne ovat olleet täällä siirtolapuutarhassa ja päiväkodissa iso hitti, Jenni kertoo.
Vanhemmat fiiliksissä
Lierot ja madot ovat puutarhurin kavereita.
– Nälkä! Su eli Tue Nghi Le, 4, huudahtaa.
Onneksi lounas on saapunut laatikoissa päärakennuksen ulkoterassin pöydälle. Opiskelija Marina Chverkaliuk avaa pakkaukset ja jakaa kasvisvuokaa ja punajuuriomenasalaattia lautasille.
– Tässä on punajuurta. Kohta saadaan maistaa omia punajuuria, Jenni muistuttaa lapsia.
Siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtaja Anna-Maija Tiilikainen istahtaa ohi kulkiessaan seuraksi. Lounasta riittää hänellekin:
– Päiväkodin tulo oli ihana yllätys! Se on tuonut kivaa vipinää. Olin viime torstaina pilkkomassa raparperia lasten kanssa.
Ruoan jälkeen palataan kipin kapin omalle palstalle päiväunille. Pihalaatoitukselle on levitetty patjoja, mutta neljä onnekasta mahtuu riippukeinuihin omenapuiden alle.
– Näissä voi keinuakin, Kaisla näyttää.
Yueqian kietoutuu riippukeinuunsa niin syvälle, että näkyviin jää vain nenännipukka.
– Palaamme päiväkotiin takaisin kolmen aikoihin, jolloin lapset haetaan. Vanhemmat ovat ihan fiiliksissä, kun lapset saavat mökkeillä, vaikka ovat päiväkodissa. Meille paras palkinto on, että lapset ovat niin iloisia täällä, Jenni ja Pauliina sanovat.
Virallinen tavoite on lasten luontosuhteen ja kestävän kehityksen mukaisten arvojen vahvistaminen ilmiöoppimisen keinoin.
– Suunnittelemme yhteistyötä myös Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön kanssa. Toinen tavoite on, että pääsemme mukaan Luma-keskuksen projekteihin.
Niiden tavoitteena on kannustaa lapsia ja nuoria matematiikan, ympäristöopin, luonnontieteiden ja teknologian opiskeluun ja harrastamiseen.
Juttu tehtiin viime elokuussa.
Nyt, kun olet lukenut jutun, haluaisimme kertoa Sinulle,
että julkaisemme aina joitakin lehden juttuja verkossa ilmaiseksi. Näin siksi, että tärkeä ja asiantunteva tieto lapsista ja perheistä olisi mahdollisimman monen saatavilla.
Lehtitilauksista saatavilla tuloilla pystymme kuitenkin tekemään laadukkaampaa ja monipuolisempaa lehteä. Haluaisitko auttaa meitä siinä? Tilaamalla Lapsen Maailman printti- tai digilehden tuet samalla Lastensuojelun Keskusliiton työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi.
Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.
