Hyppää sisältöön
Piirroskuva nuoresta naisesta, jonka ympärille kiertyy köysiä.

Ennakkoluulot kuormittavat huostaanotettuja: ”Ihmisiä on vaikea saada muuttamaan käsityksiään”, sanoo vauvana sijoitettu Julia

Virheelliset mielikuvat vaikuttavat haitallisesti lastensuojelun piirissä olevien nuorten elämään. Nuoret toivovat, että heidät kohdattaisiin yksilöinä ja avoimella mielellä.
Teksti: Elisa Miinin
Kuvat: iStock

Lastensuojelun piirissä olevat nuoret kohtaavat paljon ennakkoluuloja arjessaan. Koulussa opettaja saattaa sanoa, ettei laitoksessa asuvan kannata hakea lukioon. Uutisissa puhutaan lähinnä hatkaavista sijaishuollon lapsista.

– Viimeksi eilen näin tukiuudistuksesta kertovassa videossa kommentin, että lastensuojelun ongelmanuorten ei pitäisi saada erityiskohtelua. En minä ole ongelmanuori! Olin neljä kuukautta vanha, kun minut sijoitettiin. Mutta ihmisiä on tosi vaikea saada muuttamaan käsityksiään, Julia, 17, kertoo.

Julia on osa SOS-Kehittäjänuorten ryhmää, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta lastensuojelusta, kehittää sitä paremmaksi ja tuoda esiin nuorten näkökulmia aiheeseen. Kehittäjänuorten tapaamisissa moni kertoo ennakkoluulojen kuormittavan arkeaan.

– Olen tottunut siihen, että muilla on mielikuva minusta jo ennen kuin olemme ehtineet tutustua. Mutta tietyllä tapaa se on syrjäyttänyt minut toisista ihmisistä ja lisännyt yksinäisyyttä. Siksi on tosi hyvä, että meillä on oma porukka, jossa jokainen on samassa tilanteessa.

Ennakkoluulot vaikuttavat myös minäkuvaan ja valintoihin, kertoo 16-vuotias Joakim.

– Jos opettajat sanovat, että en voi vaikka hakea jotain opiskelupaikkaa, koska olen lastensuojelunuori, niin sitä alkaa miettimään, että he ovat varmaan oikeassa. Että olen oikeasti tosi paljon huonompi kuin muut. Sitten ei edes halua panostaa ja päätyy opiskelemaan jotain, mikä ei kiinnosta, koska jonkun opettajan mielestä ei pysty muuhun.

14-vuotiasta Liljaa harmittaa, että laitoksissa asuviin nuoriin ei lähtökohtaisesti luoteta.

– Ei saa edes mahdollisuutta näyttää, että olisi luottamuksen arvioinen.

”Jos opettajat sanovat, että en voi hakea opiskelupaikkaa, koska olen lastensuojelunuori, niin sitä alkaa miettimään, että he ovat varmaan oikeassa.”

Mitä lastensuojelulaitoksista ja sijaishuollosta sitten pitäisi nuorten mielestä tietää? Lilja on kyllästynyt siihen, että Tiktokissa puhutaan vain huonoista kokemuksista ja vahvistetaan negatiivista mielikuvaa.

– Kaikilla lastensuojelun piirissä olevilla lapsilla ja nuorilla on myös vahvuuksia ja hyviä puolia. Ne kehittyvät ja vahvistuvat, kun ympärillä on aikuisia, joille voi puhua. Laitoksessa saamme kasvaa turvallisessa ympäristössä.

Julia näkisi mielellään dokumentteja ja juttuja myös niistä lastensuojelun asiakkaista, joiden elämä on mennyt hyvin.

– Ei laitoksessa asuminen tarkoita, että sä vaan vedät huumeita. Me ollaan kaikesta huolimatta ihan tavallisia. Henkisesti olemme ehkä jopa vahvempia sen vuoksi, mitä olemme joutuneet kokemaan.

Joskus elämänkokemukset ja ennakkoluulot kuitenkin lannistavat niin, että omaa tulevaisuutta on vaikea nähdä. Silloin tarvitaan apua ympärillä olevilta aikuisilta.

– Olisi tosi tärkeää, että jos lapsi tai nuori kertoo jostain asiasta innostuneena, aikuiset kuuntelisivat ja olisivat kiinnostuneita. Se vaikuttaa tosi paljon lapsen itsevarmuuteen, Julia miettii.

17-vuotias Johanna kannustaa aikuisia etsimään tietoa, millaisia askeleita nuori voi ottaa kohti unelmiensa toteutumista, jos kyseessä on esimerkiksi harrastukseen liittyvä haave. Joskus unelmat voivat myös kadota kokonaan, Lilja sanoo.

– Silloin aikuisten täytyy tsempata, että kyllä sä oikeasti pystyt siihen. Varsinkin, jos aikuinen on aiemmin sanonut jotakin latistavaa, niin sitä pitää pyytää anteeksi ja auttaa eteenpäin. Jos lapsi ei oikeasti osaa enää unelmoida, niin silloin voi auttaa, jos aikuinen tai joku toinen nuori kertoo omista unelmistaan. Siitä voi saada ideoita, että mistä itsekin voisi haaveilla.

”Olisi tosi tärkeää, että jos lapsi kertoo jostain innostuneena, aikuiset kuuntelisivat ja olisivat kiinnostuneita.”

Julialla, Joakimilla, Liljalla ja Johannalla on jokaisella unelmia, joita kohti kurotella. Julia toivoo pääsevänsä erikoisjoukkoihin töihin ja saavansa oman perheen. Perhe on myös lapsirakkaan Joakimin toive.

– Tykkään tosi paljon lapsista. Aion mennä päiväkotiin töihin. Parin vuoden sisällä muutan varmaan omaan kotiin.

Liljan suurin toive on päästä cheerleadingin maajoukkueeseen.

– Se on sellainen tosi iso unelma.

Johanna tavoittelee hyväpalkkaista työtä, joka mahdollistaisi taloudellisesti vakaan elämän. Ei tarvitse olla rikas, kunhan pärjäisi. Unelmissa on oman perheen perustaminen ja pitkä ja turvallinen parisuhde.

– Kun saisi elää pelotonta elämää.

Jutussa esiintyvien nuorten nimet on muutettu. Heidän henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.

TUHANSIA LAPSIA SIJOITETAAN KODIN ULKOPUOLELLE

  • Vuonna 2024 lastensuojeluilmoitus tehtiin 115 000 lapsesta
  • Lastensuojelun avohuollon asiakkaana oli noin 34 900 lasta
  • Kiireellisesti sijoitettuna oli 4 900 lasta
  • Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä: 11 300
  • Uusia huostaanottoja tehtiin 1 800
Lähde: THL