Englantia voi lukea, vaikka sitä ei ymmärrä

Daniel Säilä, 7, ja Erika Korpela, 7, tietävät, että lukutaito on ihmiselle tärkeä.

Elämä olisi kurjaa, jos ei osaisi lukea.

– Elämä olisi kurjaa, jos ei osaisi lukea, Daniel sanoo.

– Silloin minä rähjäisin koko maailmalle, Erika vahvistaa.

– Jotkut eivät osaa lukea vielä vanhana mummonakaan. Sokeat eivät voi lukea, koska he eivät näe kirjaimia. Jos ei osaisi lukea, ei voisi mennä kirjastoon eikä oikein kauppaankaan.

– Silloin pitäisi mennä puheterapeutille! Daniel ehdottaa.

– Opin lukemaan kolmevuotiaana ja kirjoittamaan neljävuotiaana, Daniel kertoo.

Aloin lukea neljävuotiaana ja silloin osasin jo kirjoittaa.

– Aloin lukea neljävuotiaana ja silloin osasin jo kirjoittaa, Erika muistaa.

– Mulla ei ole kyllä kauheen hyvä käsiala. Kirjoitan isolla ja epätarkasti.

– Osaan kirjoittaa myös enkkua. Opin viisivuotiaana, koska minulla on enkun vihko, Daniel huomauttaa.

– Minä en itse asiassa lue niin paljon itse, mutta minulle lukevat äiti, isä ja isoveli Santeri. Kun kerran jouduin lääkärissä odottamaan, luin Akkareita, Erika selvittää.

Daniel on huomannut, että lukeminen on hyödyllistä.

– Siinä oppii koko ajan lisää ja lisää. Luen pääasiassa tietokirjoja. Avaruus kiinnostaa. Tähtitieteilijät muka luulee, että Saturnuksen renkaat on pieniä asteroideja, mutta oikeasti ne ovat isoja jääpaloja. Ne luulevat myös, että Pluto on pieni kuu, mutta se on kääpiöplaneetta.

– Olen löytänyt kirjasta myös laavalampun reseptin. Niitä olen tehnyt jo viisi. Tarvitaan öljyä, suolaa, epsonsuolaa, ceeoo kahta ja väriainetta. Sitten kaikki aineet laitetaan semmoseen lamppuastiaan, Daniel kuvailee.

Erika ei lue tietokirjoja.

– Luen pieniä tarinoita.

Lukemisen lisäksi hän pitää urheilusta ja temppujen tekemisestä ja kirjoittamisesta.

– Yleensä kirjoitan onnitteluja, kun menen synttäreille. Esimerkiksi näin, että ”Paljon onnea Danielille Tee Erika”.

– Minäkin kirjoitan onnitteluja ja olen kirjoittanut joskus myös kirjeen.

Daniel on lukenut Risto Räppääjiä ja Harri Pottereita.

– Pottereita olen lukenut suomeksi ja vähän englanniksi.

– Vaikka enkkua ei ymmärtäisikään, sitä voi kuitenkin lukea, Erika nyökyttelee.

– Suomessa puhutaan suomea, englantia ja ruotsia. Maahanmuuttajat puhuvat myös ukrainaa, istanbulia ja syyriaa, Daniel luettelee.

– Kaikkia niitä voi oppia lukemaan.

– Osaan sanoa japaniksi konetsiav, hyvää päivää, muistaa Erika.

– Se taitaa olla venäjää…, arvelee Daniel.

Molemmat tuntevat aapisen.

Aapinen on kirja, missä oppii lukemaan.

– Se on kirja, missä oppii lukemaan, Erika tietää.

Ensimmäisen aapisen tekijäkin on tuttu.

– Olen kuullut Mikael Agricolasta jo ainakin kahden vuoden ajan, Daniel sanoo.

Agricolalla oli hirveen harvat hampaat, mutta hän eli kauan sitten, 1500-luvulla.

– Hänellä oli hirveen harvat hampaat, mutta hän eli kauan sitten, 1500-luvulla, kertoo Daniel, joka tutkii samalla A sanoi Agricola -kirjaa.

– Siitä on pitkä aika, edes kännyköitä ei ollut vielä silloin. Ne keksittiin vasta joskus 1800-luvulla.

Nämä helsinkiläisen päiväkoti Saukon esikoululaiset aloittivat nyt syksyllä eri kouluissa, Daniel Ruoholahdessa ja Erika Jätkäsaaressa. Daniel on jo seurannut koulunkäyntiä sivusta, sillä hänellä on veli ja kaksi siskoa.

– Luulen, että matikka on lempiaineeni ja sitten äikkä.

Danielille rehtorikin on ennestään tuttu.

– Kerran Ruoholahden ala-asteella on ollut sellainen sääntö, että tytöillä ja pojilla oli eri legot! Tytöillä pinkit ja valkoiset, pojilla siniset ja mustat. Mutta nyt siellä on sairaan kiva rehtori, joka tuli Töölön yhteiskoulusta. Olen tavannut hänet 2014, 2015 ja 2016, kun olen käynyt kevätjuhlissa.

Vaikka ystävykset ahertavat eri kouluissa, ei se heitä huoleta. Erikalla on suunnitelma valmiina.

– Voimme kylästellä toistemme luona koulun jälkeen.

>Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen, Maisa Tonteri ja Pekka Rahkonen: A sanoi Agricola. (Lasten Keskus 2017).

Lue lisää teoksesta Kuukauden kirjat -artikkelista!

Kansainvälinen Lukutaitopäivä 8.9.2017