Turvasatamassa nuoret saavat tukea aikuisilta ja toisiltaan

Kokkilive, verkkopelihetki, iltapäivächat. Virtuaaliset pikkujoulut ja keskusteluhetki nuorten toivoman vieraan kanssa. Muun muassa tällaisten tapahtumien kautta Turvasatama kohtaa 13–29-vuotiaita nuoria, joilla on kokemusta lastensuojelusta.

Pesäpuun, Auta Lasta Veturoinnin ja Osallisuuden ajan luoma verkkoyhteisö sai alkunsa koronarajoitusten aikaan vuonna 2020. Sen jälkeen palvelu on tavoittanut tuhansia nuoria, ja sen sosiaalisen median alustalla Discordissa on tällä hetkellä yli 400 jäsentä. Vuonna 2025 siellä vaihdettiin lähes 100 000 viestiä ja käytiin yli 700 yksityistä keskustelua, vaikka ne eivät varsinaisesti kuulu palveluvalikoimaan.

Nuorten Turvasatama tekee jalkautuvaa verkkonuorisotyötä myös TikTokissa ja Instagramissa.

Lastensuojelun Keskusliitto ja Huoltaja-säätiö palkitsivat Nuorten Turvasataman tiistaina Lastensuojelun arjen sankari 2026 -tunnustuksella. Raatiin teki vaikutuksen yhteisön luoma turvallinen tila, jossa nuoret voivat jakaa, pohtia ja ratkaista arjen iloja ja suruja.

Palvelun vahvuuksia ovat valtakunnallisuus ja yhteisö, jossa nuoret saavat tukea toisiltaan lähes vuorokauden ympäri.

– Harvoin on edes viikonlopun tai loman jälkeen tilannetta, että joku ei olisi vastannut nuorelta tulleeseen viestiin. Se vahvistaa nuorten kokemusta siitä, että he eivät ole ajatuksineen yksin, kehittämispäällikkö Tiia Laine Pesäpuusta kertoo.

”Nuoret kokevat tärkeänä, että voivat omien haastavien kokemuksiensa avulla auttaa toisia.”

Nuorten Turvasatamassa on kolme kokopäiväistä työntekijää sekä vapaaehtoisia aikuisia.

Nuorilta kerätään toiminnasta systemaattisesti palautetta ja yhteisöä kehitetään yhdessä heidän kanssaan. Esimerkiksi kokkilivet ovat kävijöiden keskuudessa suosittuja. Nuoret voivat osallistua niihin hankkimalla kuittia vastaan raaka-aineita, joista kokataan yhdessä. Työntekijät ovat esillä kasvoillaan ja nuoret ääniyhteyksin, jotta heidän anonymiteettinsä säilyy, viestintäasiantuntija Iida Säynäjäkangas Osallisuuden ajasta kuvailee.

Nuoret osallistuvat innokkaasti myös vapaamuotoisiin keskusteluihin ja työpajoihin, joissa etsitään ratkaisuja esimerkiksi lastensuojelun kehittämiseen.

– Nuoret kokevat tärkeänä, että voivat omien haastavien kokemuksiensa avulla auttaa toisia.

Vaikka nuoret ja aikuiset eivät kohtaa kasvokkain, toiminta on henkilökohtaista ja merkityksellistä, Säynäjäkangas sanoo.

– Välitämme aidosti siitä, miten nuorilla menee ja ohjaamme heitä eteenpäin silloin, kun meidän resurssimme eivät riitä heidän auttamiseensa. Nuorilta tulee paljon kiitosta siitä, että kuuntelemme ja otamme heidät tosissaan. Anonyymilla alustalla nuorten on ehkä helpompi ottaa puheeksi asioita, kun ei tarvitse pelätä kasvojensa menettämistä.

Turvasatamaa ei olisi ilman nuoria ja heidän sitoutumistaan yhteiseen hyvään ja toistensa tukemiseen.

Digitaaliset palvelut eivät sovi kaikkialle, eikä niitä toisaalta tunnisteta vaikuttavana toimintamuotona, Laine arvioi. Nuorten Turvasataman kohdalla verkossa toimiminen on mahdollistanut nuorten toiveiden mukaisen yhteisön rakentamisen.

– Meidän supervoimamme on se, että kuljemme aina nuoren taskussa mukana. Olemme oikeasti tavoitettavissa juuri silloin, kun nuori haluaa laittaa viestin tai saada vertaistukea toisilta nuorilta. Moniin muihin palveluihin ei voi olla yhteydessä vaikka keskellä yötä, jos paha olo iskee.

Laineen mukaan Turvasatamaa ei olisi ilman nuoria ja heidän sitoutumistaan yhteiseen hyvään ja toistensa tukemiseen.

– Välillä syntyy konflikteja, mutta vahvuus on silti siinä, että yhteisö on nuorilta nuorille ja läsnä on myös turvallisia aikuisia, Säynäjäkangas sanoo.

”Meillä kenelläkään ei ole tulevaisuutta, jos emme saa nuoria näkemään toivon pilkahduksia.”

Yksi Nuorten Turvasatamasta saatu oppi on, että nuorten kanssa työskennellessä virastotyöaika ei toimi – asiakkaat kun ovat pääasiassa koulussa päivisin. Laine ja Säynäjäkangas toivovat, että palveluita suunniteltaessa nuoria kuunneltaisiin ja palvelut rakennettaisiin alhaalta ylöspäin, nuorten ideoihin tarttuen.

Päättäjiltä he toivovat aitoa perehtymistä järjestöissä tehtävään työhön.

– Kunpa päättäjät huomaisivat, miten tärkeää nuoria kohtaava työ oikeasti on, tapahtuupa se verkossa tai kasvotusten. Että on joku, joka kuuntelee. Pitää myös ymmärtää, ettei tähän työhön pysty kuka tahansa. Digitaalisissa kanavissa kohtaaminen voi olla kustannustehokasta, mutta sillä voi saada aikaiseksi vahinkoa, jos riittävä ammattitaito puuttuu, Laine pohtii.

Tekoäly, luontokato, sodat ja muut mullistukset aiheuttavat monelle nuorelle ahdistusta ja heikentävät tulevaisuususkoa. Lainetta surettaa, ettei nuorten hätää kuunnella.

– Mitä meille jää, jos hylkäämme tämän sukupolven? Rahaa ja resursseja tarvitaan moneen, mutta jos yksi asia pitäisi valita, sen pitäisi olla lapset ja nuoret. Meillä kenelläkään ei ole tulevaisuutta, jos emme saa nuoria näkemään toivon pilkahduksia.

Laine näkee, että nuorilla on taistelutahtoa, mutta ilman aikuisten tukea se ei kanna.

– Tulevaisuususko on aika syvällä tällä hetkellä. Jos me lappaamme siihen päälle vain lisää multaa, niin ei se kaivaudu sieltä enää millään ylös. Kun sotesta ja järjestöiltä viedään rahat, meillä ei ole niitä lapioitakaan enää.

Lastensuojelun Keskusliitto on Lapsen Maailma -median kustantaja.

Arjen sankarit tekevät pitkäjänteistä työtä lasten suojelemiseksi

Lastensuojelun Keskusliitto ja Huoltaja-säätiö palkitsevat lastensuojelun arjen sankareita tunnustuksena vaikuttavasta ja pitkäjänteisestä työstä.

Tänä vuonna kilpailuun saatiin 40 ehdotusta. Palkinnon saajan valitsi Tampereen yliopiston professori emerita Tarja Pösö. Hänen mukaansa ehdotukset osoittivat, kuinka sitoutuneesti lastensuojelussa tehdään lasten ja perheiden arkea tukevaa työtä.

Valintaraadin mukaan ehdotuksista välittyi vahva yhteinen ymmärrys hyvän lastensuojelutyön periaatteista. Niissä korostuivat lapsilähtöisyys, lasten ja perheiden kunnioittaminen, ratkaisukeskeisyys sekä lasten tarpeita vastaava työskentely.

Raadin mukaan Turvasataman toiminta on esimerkki vertaisuuteen, eletyn arjen läheisyyteen ja nuorten omiin tarpeisiin ja toiveisiin perustuvasta lastensuojelutyöstä. Se toimii laajoissa yhteisverkostoissa ja tuottaa moniäänistä tietoa.