Apua, lapsestani tehtiin lastensuojeluilmoitus!

Huoliviesti lapsesta lastensuojeluviranomaisille. Näin voisi tiivistää sen, mikä lastensuojeluilmoitus on.

Viime vuonna huolen viesti kulki viranomaisille noin 110 000:sta eli joka kymmenennestä lapsesta (julkari.fi, pdf). Eniten ilmoituksia tehtiin teini-ikäisistä.

Lastensuojelulaissa on lueteltu, kenellä on työnsä puolesta velvollisuus ilmoittaa viranomaisille lapseen liittyvistä huolista. Rimpsu on pitkä. Listaan kuuluu ammattilaisia poliiseista ja terveydenhuollosta koulujen ja päiväkotien henkilökuntaan sekä seurakuntien työntekijöihin.

– Eniten ilmoituksia tulee kouluista, opetushenkilöstöltä ja oppilashuollosta. Ilmoitukset liittyvät usein runsaisiin poissaoloihin, oppilaan väkivaltaiseen käytökseen tai ongelmiin sosiaalisissa suhteissa. Lapsi tai nuori voi myös itse kertoa koulun aikuisille vaikeista kotioloista, johtava sosiaalityöntekijä Hanna Holmberg-Soto Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta kertoo.

Sosiaalihuolto saa paljon ilmoituksia myös poliisilta, varhaiskasvatuksesta ja terveydenhuollosta.

Poliisin tekemien ilmoitusten syyt ovat moninaiset lapsen tekemästä näpistyksestä lapseen kohdistuneeseen vakavaan rikokseen. Päiväkodissa ilmoituksen voi aiheuttaa jokin lapsen kertoma asia tai vaikkapa se, että lapsi tuodaan päiväkotiin toistuvasti nälkäisenä tai säähän sopimattomissa vaatteissa.

Hammashuolto voi tehdä ilmoituksen hoitamatta jääneistä hampaista.

Suurin osa ilmoituksista tulee viranomaisilta, mutta niitä tekevät myös aivan tavalliset ihmiset: sukulaiset, naapurit, satunnaiset ohikulkijat. Heitä laki ei velvoita tekemään ilmoitusta samalla tavalla kuin ammattilaisia.

– Ohikulkija voi ilmoittaa lapsen pahoinpitelystä julkisella paikalla tai siitä, että lapsen vanhempi on päihtynyt. Naapurit ovat olleet monen lapsen pelastus, Holmberg-Soto kertoo.

Joskus vanhempi tekee ilmoituksen omista lapsistaan tai lapsi itsestään.

Vanhemmilla voi olla huoli lapsen käytöksestä tai omasta elämäntilanteestaan. Joskus huoli liittyy erotilanteeseen ja siihen, mitä toisen vanhemman luona tapahtuu.

Turhia lastensuojeluilmoituksia ei ole

Kynnys lastensuojeluilmoituksen tekemiseen on madaltunut, mutta se on osittain edelleen korkea.

– Siinä joutuu miettimään, mikä on normaalia. Onko kerrostalossa kaikuva lapsen itku tavallinen kiukkukohtaus vai onko se jotain muuta? Olenko liian ankara, jos teen lastensuojeluilmoituksen? sosiaalityön vanhempi yliopistonlehtori Aino Kääriäinen Helsingin yliopistosta avaa tavallisen ihmisen aatoksia.

Holmberg-Soton mukaan ammattilaiset ovat aiempaa tietoisempia siitä, että laki velvoittaa ilmoittamaan, jos huoli herää. Ilmoittamisen kynnys on madaltanut, vaikka edelleen osa tapauksista jää todennäköisesti piiloon.

Kääriäinen tähdentää, että turhia lastensuojeluilmoituksia ei ole. Huolen herätessä viranomaisen tehtävä on ottaa ilmoitus vastaan, tehdä lisäkysymyksiä ja arvioida, onko jatkotoimenpiteille tarvetta. Tavallisen kansalaisen ei tarvitse sitä punnintaa tehdä.

– Ilmoittaminen on kansalaisvelvollisuus. Ilmoituksen tekijät ovat rohkeita lapsen oikeuksien puolustajia, joskus suoranainen pelastus, Kääriäinen sanoo.

Ilmoituksen voi tehdä nimettömänä. Perättömät lastensuojeluilmoitukset ovat harvinaisia.

Tavallinen kansalainen voi halutessaan tehdä ilmoituksen nimettömänä. Ilmoituksen voi tehdä puhelimitse sosiaalihuoltoon ja useimmilla hyvinvointialueilla myös netissä.

Sekä Holmberg-Soto että Kääriäinen pitävät tärkeänä, että ilmoittamisen voi tehdä nimettömästi. Ilman anonymiteettiä moni ilmoitus voisi jäädä tekemättä seuraamusten pelossa. Naapuristaan ilmoittava voisi pelätä, seuraako yhteydenotosta kosto itselle tai omalle perheelle.

Nimettömyyttä on käytetty väärin vain vähän. Esimerkiksi perättömien lastensuojeluilmoitusten avulla kiusaaminen on ollut vähäistä.

Somessa liikkuu tarinoita perusteettomista huostaanotoista

Lastensuojeluilmoitus on tehty – mikä häpeä! Olenko nyt epäonnistunut vanhempana? Tällaiset ajatukset ovat hyvin tyypillisiä, jos omasta lapsesta tehdään ilmoitus.

– Lastensuojelu on monille outo ja tuntematon, suorastaan pelottava. Somessa liikkuu tarinoita perusteettomista huostaanotoista. Myös oman vanhemmuuden arviointi voi saada varuilleen, Aino Kääriäinen pohtii.

Hanna Holmberg-Soto huomauttaa, että joissakin yhteisöissä lastensuojelusta saattaa liikkua hurjia paikkansapitämättömiä huhuja. Moni pelkää, että lastensuojelu tarkoittaa automaattisesti sitä, että lapset vietäisiin vanhemmilta.

Lapsi on vain harvoin välittömässä vaarassa ja kiireellisen sijoituksen tarpeessa. Tavallinen tarina on yleensä paljon arkisempi, vähemmän dramaattinen.

Sosiaalityöntekijä on aluksi yhteydessä vanhempiin ja mahdollisesti lapseen ja toteaa usein alkuselvittelyn jälkeen, ettei jatkotoimenpiteisiin ole tarvetta.

Alkuselvittelyn jälkeen osa tapauksista etenee yksityiskohtaisempaan palvelutarpeen arviointiin. Joskus pelkkä palvelutarpeen arviointi riittää ratkomaan pulmia, joskus siitä avautuu pidempi sosiaalityön asiakkuus.

Missä tahansa selvittelyn vaiheessa sosiaalityöntekijä voi myös todeta, että sijoitus on tarpeen. Sijoittaminen on pitkä prosessi, jota valmistellaan yleensä yhdessä perheen kanssa. Suurin osa niistä tehdään yhteisymmärryksessä lapsen ja perheen kanssa.

Ilmoituskynnys on madaltunut

Koskaan ennen ei lastensuojeluilmoituksia ole tehty yhtä paljon kuin viime vuonna. Tosin niiden määrä on kasvanut jo vuosia.

Tutkimusta lisääntymisen syistä ei juurikaan ole.

– Mututuntuman perusteella osa kasvusta selittyy sillä, että ilmoituskynnys on madaltanut. Ymmärrys ilmoitusvelvollisuudesta on lisääntynyt ja ilmoituksen tekeminen on sekä ammattilaisille että tavallisille kansalaisille entistä helpompaa. Kaikkea tämä ei silti selitä, Holmberg-Soto arvioi.

Hänestä kasvun takana on myös lasten ja nuorten aito hätä ja tarve.

Hyvä lukija,

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.

Tue Lastensuojelun Keskusliittoa (lskl.fi) sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.

Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi