Aivan erityinen laitos

Sanna-Riitta Junnosella ja Pirjo Piiroisella oli visio pari vuotta sitten. He halusivat yhdistää lastensuojelun ja perusopetuksen asiantuntijat yhteen paikkaan.

Kotikallio aloitti toimintansa tämän vuoden alussa Kouvolassa. Samassa rakennuksessa toimii sekä lastensuojeluyksikkö että perusopetusryhmä.

Junnonen on Kouvolan kaupungin lastensuojelun palvelupäällikkö, ja Piiroinen toimii kaupungin erityisen tuen päällikkönä. Hänen yksikkönsä vastaa muun muassa erityisopetuksesta.

Alusta asti oli selvää, että uusi laitos rakennettaisiin erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille.

– Halusimme, että yksikkö erikoistuisi muun muassa psykiatrisiin ja neurologisiin ongelmiin sekä käytöshäiriöihin, Junnonen kertoo.

Lastensuojeluyksikön ja perusopetusryhmän yhdistäminen samaan rakennukseen Kotikallion tapaan on Suomessa harvinainen ratkaisu.

Kyseessä ei ole koulukoti; suurin osa lastensuojeluyksikössä asuvista nuorista käy omaa kouluaan Kotikallion ulkopuolella. Vain yhdellä lastensuojeluyksikön nuorella on kiintiöpaikka Kotikallion opetusryhmässä.

Kotikalliossa koulua käyvät lapset asuvat kotonaan. He pääsevät Kotikallion opetusryhmään, jos koulunkäynti omassa koulussa ei onnistu. Päätös sijoituksesta tehdään moniammatillisessa työryhmässä, johon voi osallistua esimerkiksi perusopetuksen, lastensuojelun, vammaispalvelun ja psykiatrian asiantuntijoita. Jotkut oppilaista ovat lastensuojelun avohuollon asiakkaita.

Oppilaiden ja lastensuojeluyksikössä asuvien nuorten ongelmat ovat yksilöllisiä mutta samantyyppisiä. Koulun ja lastensuojeluyksikön henkilökunta hyödyntää osaamistaan ristiin. Lastensuojeluyksikön vastaava ohjaaja Petri Laitakari puhuu arjen kumppanuudesta.

– Lastensuojeluyksikön työntekijöitä voi esimerkiksi osallistua kouluryhmän iltapäiväkerhotoimintaan.

Useamman aikuisen läsnäolo lisää turvallisuutta tilanteissa, joissa joku nuorista esimerkiksi käyttäytyy aggressiivisesti.

Kotikallion oppilaat eivät voi opiskella tavallisessa kouluympäristössä esimerkiksi häiriöherkkyyden vuoksi. Jotkut oppilaat saavat hallitsemattomia raivokohtauksia. Monilla lastensuojeluyksikön nuorilla on takanaan pitkä laitostausta.

– Monen sorttista vaille jäämistä ja laiminlyöntiä, Laitakari kuvaa.

Lastensuojeluyksikön nuoret ovat pääasiallisesti kouluikäisiä.

Kotikallion lastensuojeluyksikön vastaavan ohjaajan Petri Laitakarin mielestä kouluryhmän ja lastensuojeluyksikön sijoittaminen samaan rakennukseen on toimiva ratkaisu. Koulun ja lastensuojeluyksikön henkilökunta hyödyntää osaamistaan ristiin.

Enemmän aikuisia kuin nuoria

Lastensuojeluyksikössä työskentelee Petri Laitakarin lisäksi kymmenen ohjaajaa. Osalla on sosionomin tutkinto, osa on lähihoitajia ja osa psykiatrisia sairaanhoitajia.

Koulun puolella työskentelee yksi erityisluokanopettaja. Lisäksi jokaisella oppilaalla on oma ohjaaja.

Pirjo Piiroisen mielestä koulun puolelle voitaisiin palkata yksi lähihoitaja ohjaajaksi. Tällä hetkellä ohjaajilla on joko koulunkäynninohjaajan tai sosionomin koulutus.

Kotikalliossa on enemmän aikuisia kuin nuoria. Laitakari on tyytyväinen siihen, että ohjaajia on paljon.

– Nuorilla on hyvät mahdollisuudet yksilölliseen päivittäiseen toimintaan ja henkilökohtaiseen kontaktiin.

Lastensuojeluyksikön arki muodostuu nuorten koulupäivän ja henkilökohtaisen suunnitelman mukaan. Nuoret lähtevät aamulla kouluun ja palaavat koulun jälkeen Kotikallioon. Iltaisin saa sovitusti lähteä ulos, mutta kotiintuloaikoja on noudatettava. Monet käyvät viikonloppuisin kotilomilla.

Koulun tilat sijaitsevat Kotikallion alakerrassa. Päivä aloitetaan yhteisellä aamutuokiolla, jonka aikana katsotaan päivän ohjelma.

Kouluryhmässä opiskellaan yksin, parin kanssa tai ryhmässä. Etenkin taito- ja taideaineita pyritään opiskelemaan ryhmässä.

Henkilökohtainen ohjaaja on oppilaan kanssa koko ajan. Erityisluokanopettaja vastaa opetuksen suunnittelusta ja opettaa tilanteesta riippuen joko yksittäistä oppilasta, paria tai koko ryhmää.

– Teemme vahvaa yhteistyötä myös huoltajien kanssa, opetusryhmästä vastaava Sarkolan koulun rehtori Johanna Lindstedt sanoo.

Kotikallion tilat on jaettu kahteen osaan. Lastensuojeluyksikössä on tilaa seitsemälle nuorelle, kouluryhmä on kuusipaikkainen.

Yläkerrassa sijaitsevat lastensuojeluyksikössä asuvien nuorten huoneet ja olohuone.

Henkilökohtainen ohjaaja on koulussa oppilaan kanssa koko ajan.

Koulun tilat ovat alakerrassa. Yhteisen luokan lisäksi jokaisella oppilaalla on oma huone.

Kotikalliossa opiskelevat nuoret ja Kotikallion omat asukkaat eivät välttämättä tapaa päivän aikana.

– Meidän nuoret lähtevät omiin kouluihinsa samaan aikaan, kun oppilaat tulevat tänne, Laitakari sanoo.

Entistä huonokuntoisempia nuoria

Sekä Petri Laitakarin että Sanna-Riitta Junnosen mukaan lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt.

– Lastensuojelun asiakkaiksi tulevat nuoret ovat entistä huonokuntoisempia, yli 20 vuotta alalla työskennellyt Laitakari sanoo.

Entisaikojen tyypillisiä alkoholistivanhempia ei juuri enää tapaa, sillä alkoholin lisäksi vanhemmilla on monenlaisia päihde- ja mielenterveysongelmia. Nykyajalle tavanomaista on myös se, että lastensuojelun asiakkuus periytyy sukupolvelta toiselle.

Tilastot vahvistavat Laitakarin ja Junnosen havainnon pahoinvoinnin lisääntymisestä.

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut 1990-luvulta asti. Vuonna 2013 kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna noin 18 000 lasta ja nuorta, kun vastaava luku oli vuonna 1991 noin 9 000. Kouvolassa oli vuonna 2013 kodin ulkopuolelle sijoitettuna noin 300 lasta ja nuorta. Luvut käyvät ilmi THL:n tilastoista.

Sijoitusten määrän kasvaessa sosiaalityöntekijät kokevat, ettei henkilökuntaa ole riittävästi. Lastensuojelun Keskusliitto ja Talentia tekivät kyselyn lastensuojelun ammattilaisille vuonna 2013. Suurin osa vastanneista oli sitä mieltä, että avohuollossa on liian vähän sosiaalityöntekijöitä. Vain kolmasosa koki pystyvänsä työskentelemään tarpeeksi lasten kanssa lastensuojelutarpeen selvitysvaiheessa.

Kouluissa katsotaan ongelmia liian pitkään

Sosiaalityön resurssikysymyksiin Petri Laitakari ei halua ottaa kantaa.

– Se on laajempi valtakunnallinen asia.

Yhden ajatuksen hän sanoo ääneen.

– Suuremmilta ongelmilta vältyttäisiin, jos koulu ja lastensuojelu tekisivät yhteistyötä jo varhain.

Myös Sanna-Riitta Junnonen on huomannut, että lastensuojelu saa tiedon kouluongelmista liian myöhään. Tähänkin ollaan Kouvolassa etsimässä ratkaisua: Eskolanmäen koulussa pilotoidaan parhaillaan koulun ja lastensuojelun välistä yhteistyötä.

Kouvolassa lopullisena tavoitteena on, että eri hoitotahot saataisiin mukaan koulun ja lastensuojelun väliseen yhteistyöhön.

– Helposti käy niin, että asiakas kulkee useaa eri polkua: koulupolkua, lastensuojelupolkua, psykiatrian polkua. Se on asiakkaalle raskasta, Junnonen kuvailee.

Tulevaisuuden toimintamalli voisi olla esimerkiksi seuraavanlainen:

Nuorta ei pompoteta paikasta toiseen, palvelut on kerätty yhteen.

Psyykkisesti oireileva lapsi sijoitetaan Kotikallion lastensuojeluyksikköön, mutta hän jatkaa omassa koulussaan. Lapsi saa hoitoa psykiatrisella osastolla, jonka hoitohenkilökunta ohjeistaa sekä koulun että lastensuojeluyksikön henkilökuntaa tukemaan lapsen kuntoutumista.

Kotikalliossa yhteistyökuvioita etsitään muun muassa lasten- ja nuortenpsykiatrian asiantuntijoiden, perheneuvolan ja A-klinikan kanssa.

– Tavoitteena on tuoda mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monipuolisia palveluja Kotikallioon, eikä kuljettaa jokaista asiakasta erikseen palvelujen äärelle, Pirjo Piiroinen sanoo.

Tällä hetkellä Kotikalliossa asuvien ja opiskelevien lasten hoito järjestetään Kotikallion ulkopuolella.

Kaupunki tuottaa itse

Kotikalliossa on vielä yksi nykyaikana poikkeuksellinen piirre: se on kaupungin omistama. Suurin osa suomalaisista lastensuojelulaitoksista on yksityisiä.

Aikaisemmin Kotikallion lastensuojelutyö ja opetustoiminta ostettiin muualta. Tuottamalla palvelut itse kaupunki säästää 200 000 euroa joka vuosi.

Sanna-Riitta Junnonen uskoo, että Kotikallion perustaminen oli mahdollista, koska se ei tuonut lisäkustannuksia. Toisaalta kaupunki oli jo pitkään suunnitellut omien lastensuojelun laitospalveluiden määrän lisäämistä.

– Halusimme saada palveluiden laadun ja valvonnan omiin käsiin, Junnonen sanoo.

Kyse oli myös ajoituksesta.

– Tilanne oli oikea. Kotikalliolle oli tilausta.