Äitiyskeskustelu somessa koukuttaa
Puhe sosiaalisesta mediasta on hyvin polarisoitunutta ja moraalipaniikkien sävyttämää. Kuitenkin viimeistään Donald Trumpin, brexitin ja koronapandemian myötä on käynyt selväksi, että verkkomediat ovat todella tärkeä osa sosiaalista todellisuutta.
Julkinen puhe vanhemmuudesta – erityisesti äitiydestä – on usein hyvin ongelmakeskeistä. Ei siis ihme, että someajan äitiydestä väitellyt Mari Lehto löysi somekokemusten ytimestä ristiriitaisuuden tunteen.
Vanhemmuuskeskustelujen parissa viihdytään: niistä etsitään vinkkejä ja inspiraatiota. Toisinaan keskustelut ärsyttävät, ahdistavat ja kyllästyttävät – ja toisinaan ne viihdyttävät ja raivostuttavat yhtaikaa.
Sosiaalinen median vetovoima perustuu Lehdon mukaan pitkälti juuri tähän ristiriitaan. Tunnekokemuksien kirjavuus ja äitiyden kulttuuriset normit sitouttavat äitejä verkon vanhemmuuskulttuureihin.
Lehto setvii monimenetelmällisen väitöstutkimuksensa artikkeleissa mm. äitiysblogien huonon äidin hahmoa, sosiaalisen median imetyskeskustelujen jännitteitä, somevaikuttajina toimivien äitien tunnetyötä sekä äitien kokemuksia somen vanhemmuussisällöistä.
Verkostoituneessa vanhemmuuskulttuurissa äitiyden normit kietoutuvat sosiaalisen median huomiotalouteen, joka suosii reaktioita ja jakoja keräävää tunnepitoista sisältöä. Perheelliset sosiaalisen median vaikuttajat toimivat ristiriitaisten vaatimusten keskellä.
Negatiivisten tunteiden jakaminen voi edistää myyntiä.
Somevaikuttajien työtä leimaa yksityisyyden ja julkisuuden rajan hämärtyminen. Monet vaikuttajat kokevat oman äitiytensä arvioinnin ja siihen liittyvät odotukset ahdistavina. Siksi he päätyvät usein jakamaan niitä tunteita, joita kokevat seuraajiensa heiltä odottavan.
Lehdon mukaan tämä ei tarkoita välttämättä idealisoitua äitiyttä, sillä pelkästään positiivisia tunteita ilmaisevia vaikuttajia pidetään helposti epäaitoina. Syyllisyydestä, raivosta ja ahdistuksesta kertomalla somevaikuttajat viestivät aitoutta, johon seuraajat voivat samaistua.
Vaikuttajat myyvät vuorovaikutusta, ja negatiivisten tunteiden jakaminen voi edistää myyntiä ja tuottaa näin taloudellista hyötyä. Lehdon mukaan jaetut tunteet voivat siitä huolimatta olla todellisia. Kyse on vain siitä, että valintojen takana on tietoinen taktiikka.
Lehto haastaa totutut kertomukset datakulttuurista tutkimalla kokemuksia ja tunteita. Tulokset kertovat someäitiyttä laajemminkin sosiaalisen median tavoista muovata tunnekokemuksiamme.
Esim. Instagramin kaltaiset alustat, joiden keskusteludynamiikka ruokkii tunteiden kärjistymistä, tuovat käyttäjät yhteen, mutta voivat Lehdon mukaan myös vahvistaa vastakkainasetteluja.
Lehdon väitöskirja Affective Power of Social Media – Engagements with Networked Parenting Culture (utu.fi) tarkastettiin Turun yliopistossa marraskuussa.
Hyvä lukija,
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.
Tue Lastensuojelun Keskusliittoa sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.
Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja
Kommentit (0)