Ääniä museossa
Koirien kanssa kotipihalla. Taidemaalari Akseli Gallen-Kallela Tarvaspäässä.
Akselin pihalla
Tarvaspäässä taiteilija Akseli Gallen-Kallelan kotimäellä voi kuulla koiran haukkuvan. Susikoirat Kova ja Kiivas siellä metelöivät, karkottavat ehkä oravaa pihan suuresta männystä? Akselin askeleet kaikuvat talon kivisen tornin portaikossa. Sieltä hän tulee, on istunut ylhäällä mietiskelykammiossaan ja kuunnellut öisiä kuovin kirahduksia merenlahdelta.
Alakerrassa Mary-vaimo musisoi flyygelin ääressä ja Kirsti-tyttären sello soi sähäkästi seurana. Kun naapurin, Vallgrenin Villen lemmikkipossut saapuvat visiitille, yltyy Kovan ja Kiivaan haukku. Possut törisevät tyytyväisinä, sillä metelöivät susikoirat on sentään kytketty koppiinsa.
Koiran kanssa
Kuunnellaanko koiria vähän lisää? Mitä sanoo oma rakas murre, isän lapsuuden lemmikki tai vaarin hirvijahtikaveri? Haukkuu kumeasti, kimeästi, kutsuvasti, käskevästi. Urisee, ulvoo, rouskii luuta. Nyt jahdataan, vahdataan ja leikitään! Nuuskitaan ja etsitään!
Onko koira kotona? Ei, se on pappilassa luita syömässä
Ihmisen parhaalla ystävällä on paljon töitä ja tehtäviä. Riihimäen metsästysmuseossa tutustutaan koiran ja ihmisen yhteiseen historiaan näyttelyssä Haukkua halki historian. 125-vuotiasta suomalaista kenneltoimintaa esitellään Hyvää elämää koiran kanssa -näyttelyssä.
Suomenpystykorva on kansalliskoiramme. Suomen Kennelklubin rotukirjassa vuonna 1892 se tunnettiin suomalaisena haukkuvana lintukoirana.
Kuuletko, kuinka vastaan juoksevan seurakoirasi kynnet rapisevat parketilla, kun astut kotiovesta? Entä kuinka lampaat määkivät, kun paimenkoira kokoaa laitumella poukkoilevaa laumaa? Tai miten jalakset narisevat ja pakkasviima viuhuu korvissa? Vetokoiravaljakko siellä mennä ryskyää pitkin hankia ahkiollinen kyytiläisiä perässään.
Onko koira kotona? Ei, se on miesten kanssa metsällä.
Metsästysretkellä laukaus kajahtaa ja sitten kuuluu rannassa lintukoiran polskahdus. Ruovikko rahisee, kun koira noutaa saaliin.
Hirvimetsällä koira rapisee riistanhaju kuonossaan halki syksynkostean metsäkankaan.
Onko koira kotona? Ei, se on naisten kanssa niityllä. Onko koira kotona? Hau, hau, hau!
Metsän ääniä
Metsässä ritisee ja ratisee. Haavanlehdet havisevat. Päästäinen pujahtelee varvikossa, kun retkeilijän kumisaapas ryskää risukkoon. Ylhäältä puusta kuuluu tikan koputus.
Linnut vaikenevat, kun metsään jyrrää monitoimikone Ponsse. Sen rinnalla metsurin kirves kalpenee, eikä pärisevän moottorisahankaan meteli ylitä koneen jylyä. Tämä metsän äänekäs hirviö on näytillä Rovaniemen tiedekeskus Pilkkeessä. Kiipeä kyytiin, jos uskallat!
Merellä tuuli ujeltaa
Toiseen maailmansotaan osallistunut sukellusvene Vesikko on Suomenlinnan suosituimpia nähtävyyksiä.
Metsästä jatketaan meren rantaan ja lautalla Suomenlinnan linnoitussaarille. Nyt ovat äänessä vesi ja tuuli. Lauttarannassa aallot loiskahtelevat laiturinpylväisiin, lokit tervehtivät tulijoita. Tuuli pyörii muureilla ja bastioneissa. Se viheltää rantakallioilla ja ulisee tykinpiipuissa. Telakalta kuuluu kilkutusta ja rapsutusta, ja hiekkarannalla uimarien molskintaa Sukellusvene Vesikko makaa rannassa ihan hiljaa, kuin nukkuva valas.
Tove Jansson vesiretkellä veljensä Per Olovin kanssa.
Takaisin kaupunkiin voisi kellua kaarnaveneen kyydissä, jos tuuli sopivasti työntäisi. Muumipeikon äidin Tove Janssonin äiti Ham oli kaarnavenemestari. Kyllähän muumitkin niillä leikkivät ja rakastivat seikkailuja ja merta. Tove 100 vuotta -näyttelyssä Ateneumissa on valokuvia taiteilijan mielimaisemasta merestä ja rakkaasta kesämökistä Pellingin edustalla. Videolla meri kimmeltää ja onnellinen Tove tanssii karun luodon kallioilla.
Ilonpitoa häissä – ja sirkuksessa
Espoolaispari leikkaa hääkakkua vuonna 1957.
Kesäjuhlissakin iloitaan, talomuseo Glimsissä Espoossa häiden merkeissä Jo vanhan talon pihamaalla voi aavistaa vihkijakkaran narinan ja kahvikuppien kilinän. Kärrynpyörät ratisevat, kun hiekkatieltä kääntyy pihaan lisää väkeä. Vierasjoukon ääntensorina yltyy. Ehkä joku heistä laulaa? Kun pelimanni virittää viulunsa, tanssin töminä täyttää tuvan.
Kyllikki-mummun kesähäistä vuonna 1948 muistetaan, kuinka Amerikan huntu kahisi ja sulhasen serkkutytöt lauloivat hempeän laulun Nyt soudamme siniseen saareen.
Vaan mitä ihmettä, nyt laukkaavat pihaan sirkushevoset! Taitavat viedä morsiusparin mennessään Keravalle. Sieltä on lähtöisin kuuluisan Sariolan sirkussuvun toiminta jo 126 vuotta sitten.
Hopoti hoi! Tällä taideteoksella saa leikkiä. Sirkusmuistomerkki Keravalla.
Kukapa ei muistaisi kiertävän tivolin karusellin ääniä, posetiivin soittoa tai taitavien ratsujen pärskettä ja puhinaa maneesissa? Eivät ainakaan keravalaiset! Sirkusmuistomerkin hevosilla – Komeetalla, Nepo-Sepolla, Blancolla, Pena llaja Browniella – ovat myös lapset saaneet leikkiä Vuosikymmenien saatossa riutuneet hevosparat hirnahtelivat jo huonoa kuntoaan. Onneksi ne ovat päässeet konservaattorien ja kummiluokan hoitoon ja palaavat sen jälkeen paikalleen entistä ehompina.
Avaruuden äänettömyydessä
Sarjavalmisteinen muovinen Futuro-talo nro 001 on vuodelta 1968. Näitä arkkitehti Matti Suurosen suunnittelemia taloja tunnetaan maailmalta noin 65.
Nyt kun lasikuituinen sirkushevonen on saanut takaisin häntänsä ja murtuneen jalkansa, kiipeä sen selkään, sulje silmät ja ratsasta uuteen ulottuvuuteen. Kiinnostaisiko vaikkapa avaruus?
Espoon WeeGee-talon takapihalla odottaa muovinen keltainen Futuro. Sitä sanotaan taloksi, mutta kyllä se näyttää ihan ufolta. Nouse portaat ja asetu pitkäksesi muoviselle lavitsalle. Muistele ensimmäisiä kuulentoja. Miltä avaruus kuulostaa?
