Kuukauden kirjat: Pienten poikien kirjat

Sydämellinen hyeenaperhe

Englantilainen Julian Clary kertoo lastenromaanissaan Me Ponnekkaat (kuv. David Roberts, suom. Outi Järvinen) afrikkalaisesta hyeenaperheestä, joka matkustaa löytämillään lentolipuilla Lontooseen ja asettuu mukavaan paritaloon.

Ihmisiksi tälläytyvien hyeenojen seurassa viihtyy. Huumori ei ole hiuksenhienoa sanoilla leikkimistä, vaan hauskuus perustuu tilanteiden absurdeille käänteille.

Hyeenaperheen solahtaminen suurkaupunkilaisten rooliin tuottaa hilpeitä hetkiä, mutta vauhti vain paranee, kun he päättävät pelastaa eläintarhasta vanhan hyeenaukon. Ja uteliaan naapurin kanssa syntyy omat ongelmansa… Viisasta mietittävääkin sisältyy rivien väliin: ”Itseään ei voi täysin muuttaa”. Taas kerran saa olla onnellinen siitä, miten villiä ja vapautunutta moderni lastenkirjallisuus iskevimmillään on.

Helppolukuista

Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä on maailmankirjallisuuden kuuluisimpia seikkailuklassikoita. Ja millainen seikkailu! Phileas Fogg -nimisen lontoolaisen herrasmiehenmatkaan mahtuu jännitystä, koomisuutta ja eksotiikkaa. Nyt kirjasta on ilmestynyt Pertti Rajalan selkokielelle mukauttama helppolukuinen versio, jonka seurassa viihtyy.

Lontoolaisessa Reformiklubissa (tässä laitoksessa tosin puhutaan Uudistuskerhosta) Fogg lyö vetoa, että pystyy matkustamaan maailman ympäri 80 päivässä. 1870-luvulle sijoittuvassa tarinassa matkustetaan mm. postilaivalla, junalla, norsulla ja jopa jääkelkalla. Tyynen ja juroluontoisen herrasmiehen matkaseuralaiset ovat eläväi-siä hahmoja, jotka takaavat, että tunteita ja juonittelua riittää. Elämänmuutoksia aiheuttavan matkan jälkeen vielä puhutaan ”elämän parhaimmista asioista”, joten kiperän maailmanmatkan vastapainoksi lukija saa hetken viivähtää elämänfilosofiankin äärellä.

Tatun ja Patun oudot sadut

Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatun ja Patun ällistyttävä satukirja julistautuu kaikkien aikojen ensimmäiseksi satukirjaksi, jossa on mukana käyttöohjeet. Herkulliset ohjeet ja tyytyväisen lukijan suloinen puheenvuoro ovatkin osuvia mainostekstin parodioita, mutta hupaisia ovat myös pikku satuset vaikkapa 13 iloisesta kääpiöhamsterista sekä kuninkaasta ja papupojista.

Tässä kirjassa pallopäisillä Tatulla ja Patulla on monta roolia mm. Taatuna ja Paatuna sekä haltijattarina Tabidii-Piminä ja Pabidii-Pumina. Suosikkihahmot alkavat olla jo niin legendaarisia, että niiden nimillä ja rooleilla kelpaa jo leikkiä. Ällistyttävän satukirjan tulkinnat ovat absurdeja ja välillä myös esim. Walt Disneyn satujen nykyiselle makealle tyylilajille naureskelevia.

Mitä varttuneempi lukija, sitä enemmän lohkeaa kirjan viimeisestä tarinasta Täydellinen satu – tai sitten ei. Vähän nihkeämpikin lukija pääsee vipsahtaneeseen satumaailmaan ja koomisiin ohjeistuksiin kiinni. Kuviin kätkeytyvät yllätyksetkin palkitsevat lukijaa.

Risto Räppääjä taiteilee

Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä ja väärä Vincent (kuv. Christel Rönns) juhlistaa suosikkisarjan kahta vuosikymmentä. Höppänä Rauha-täti saa päähänsä, että Risto on jälleensyntynyt Vincent van Gogh, kuvataiteen nuori nero.

Vanhan tavan mukaan vauhdikas juoni väärinkäsityksineen kaikkineen saa sysäyksen pienestä asiasta. Juoni on lukijaystävällinen ja huumoria kaiken aikaa kasvattava, mutta tarinaan mahtuu myös hienonhienoja vivahteita. Tällaisia hetkiä tarjoaa mm. Rauha, jonka taiteellinen sielu kaipaa kaikkea kaunista. Järeämpää tekoa on tormakasti käyttäytyvä Elvi-serkku. Hän ei tosiaan ole hitustakaan taipuvainen esim. erityisherkkyyteen. Nämä serkukset ovat kuin karnevalisoituja aikuis-versioita Heinähatusta ja Vilttitossusta.

Luonteiden ja puhetapojen tarkastelu tarjoaa nautintoa kaikenikäisille lukijoille. Kirja osoittaa, miten luontevasti sanojen sävyillä herkuttelu, monimutkaiset ihmissuhteet ja kerkeä juoni sopivat samaan kirjaan. Rönns pysyy hyvin kirjailijoiden kyydissä: kuviin kätkeytyy pieniä yllätyksiä ja hauskoja oivalluksia.

Maurit samassa paketissa

Veera Salmi tuli tunnetuksi Puluboi-kirjoistaan, muttei onneksi jäänyt menestyksestä huolimatta jyrsimään yhtä ja samaa ideaa, vaan ryhtyi kirjoittamaan Pasilassa asuvasta Maurista. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa on nyt julkaistu yhteislaitoksena Mauri, Pasilan jäbä, jonka Salmi on myös kuvittanut.

Kirjassa vilkkuu ja piippaa puhelin, joka onkin tärkeä elementti Mauri-kertomuksissa ja kuvituksissa. Lukemista ryydittää myös suuri joukko piirroksia, listoja ja lappusia. Muodikasta ja modernia, mutta samalla lukemista helpottavaa. Mauri on lämmin ja persoonallinen poika, altis leikkeihin ja kuvitelmiin. Mauri-kirjoissa kerrotaan myös peloista ja ystävyydestä, joten lukija saa varsin täyteläisen kuvan pikku-pojan arkisesta elämästä.

Ei ihme, että sarjan aloitusosa Mauri ja vähä-älypuhelin on ollut menestys myös Kansallisteatterissa. Suomalaisen lastenkulttuurin hienoimpia asioita on se, että teatterit ovat vihdoin löytäneet lastenkirjallisuuden huiput.

Futisjunnujen viisautta

Urheilu säilyttää sinnikkäästi paikkansa lastenkirjallisuuden suosikkiaiheiden joukossa. Ruotsalaisen Lasse Anrellin Zlatan on tähti (kuv. Anne-Karin Garhamn, suom. Sanna Manninen) aloittaa helppolukuisen ja ripeärytmisen Futisjunnut-sarjan. Alin futisjoukkueeseen liittyvä Bruno sekoittaa vanhoja kuvioita, ja Ali tuntee vähän mustasukkaisuuttakin. Mutta niin vain käy, että pojista tulee ystävykset.

Tiukkojen pelitilanteiden ohella kirjassa opetellaan vaivihkaa ystävyyden ja reiluuden pelisääntöjä. Uusi valmentaja Niklas on Alin mieleen, sillä tämä osaa kehua ja kannustaa. Entinen valmentaja huusi vain, että ”Paina päälle, Ali!” Pieneen kirjaan mahtuu viisautta aikuistenkin ajateltavaksi. Suomennetun kirjan nimi on houkuttelevuudestaan huolimatta hiukan harhaannuttava: Zlatanin nimi kyllä ohimennen mainitaan kertomuksessa, mutta kirjan nimenä se ihmetyttää. Alkuperäinen nimi Inte coolt, sa Bruno (Ei niin coolia, Bruno) kertoo enemmän sisällöstä.

Rohkeita tekoja

Suomen itsenäistymisen kiihkeät ja monimutkaiset vaiheet kirkastuvat Laila Kohosen pienoisromaanissa Miehuuskoe 1917. Koulupoika Vilhon jännittävät kokemukset perustuvatkin kirjailijan  isän muistoihin.

Savonlinnaan sijoittuvassa kertomukses-sa Venäjältä saapuva rangaistusretkikunta alkaa napsia ihmisiä vangeiksi kadulta, ja painostavan ilmapiirin lieventämiseksi Vilho kavereineen ryhtyy viemään viestejä vangittujen koteihin. Syvästi inhimillinen ja salainen tehtävä vaatii rohkeutta, niinpä kirjassa moneen kertaan puhutaankin miehuuskokeesta. Hiukan kyseenalainen termi sopii kohtalon käänteistä kertovaan historialliseen romaaniin.

Dramaattisuuden, suurten vastakohtien ja jännityksen rinnalla kirjassa on hauskaa ja miellyttävää arjen kuvausta. Siitä välittyy elämänläheinen ja luonteva kuva aikakauden perhe-elämästä. Autenttisuutta lisää hauskalla tavalla se, että Vilhon lempikirjailijat Jules Vernestä alkaen mainitaan luontevasti.

Surkea syksy

Lastenkirjailijat valittavat, että lastenkirjallisuuden mediahuomio on valahtanut olemat-tomiin. Asiasta on toki valitettu vuosikymmeniä, mutta nyt taitaa olla tosi kysymyksessä.

Syksyn surullisiin uutisiin kuuluu lastenkulttuurijulkaisu Tyyris Tyllerön lakkauttaminen. 40 vuotta ilmestynyt lehti oli ainoa laaja-alainen lastenkulttuurilehtemme. Kulttuurilehtituen nitistäminen koitui tämän tärkeän foorumin kohtaloksi.

Nykyinen tukipolitiikka on honteloa ja harkitsematonta, niinpä nyt täytyy keskittyä jäljelle jäävien julkaisujen lukemiseen ja tukemiseen. Kirjailijoiden ja lukijoiden puheenvuoroilla on entistä enemmän merkitystä. Lehtiä kannattaa suositella kavereille, ja juttuja voi kierrättää ja kommentoida. Kulttuurilehtien tukala tilanne ja sanomalehtien vähäinen kiinnostus lastenkirjoihin jo tiedetään, nyt tarvitaan aktiivisia lukijoita ja lehtien puolustajia!