Hyppää sisältöön

Onko meillä varaa hukata yhtään lasta?

Äärimmilleen viritetyssä arjessa painitaan isojen asioiden kanssa. Joku kamppailee selviytyäkseen jokapäiväisestä arjesta tai jopa puolustaakseen ihmisoikeuksiaan. Kamppailu voi jättää jäljet perheen lapsiin.
Julkaistu
Teksti Hanna Heinonen
Kuvat Mara Leppä
Onko meillä varaa hukata yhtään lasta?

Hanna Heinonen LSKL toiminnan johtaja

Äärimmilleen viritetty arki on pitemmän päälle haitallista ihan kaikille meille. Sitä voi synnyttää monenlainen kiire, kuormitus sekä arjen epävarmuus tai -mukavuus liian suurien odotusten äärellä. Minulle niitä syntyi parin pienen lapsen kanssa äitiyslomalla, kun mies opiskeli viikot toisella paikkakunnalla. Perjantait olivat juhlapäiviä! Odottelin eteisessä lasten kanssa miestä kotiin, jotta pääsin heti oven avauduttua livahtamaan ulos. Hetki omaa aikaa jumpassa palautti voimat ja hymyn kasvoille.

Pahimmillaan äärimmilleen viritetyssä arjessa painitaan paljon isompien asioiden kanssa. Joku kamppailee selviytyäkseen jokapäiväisestä arjesta tai jopa puolustaakseen ihmisoikeuksiaan.

Kamppailu saattaa jatkua vuodesta toiseen. Tuolloin se jättää jäljet myös perheen lapsiin, jotka joutuvat säikkymään yli- tai ohikatsovia, jopa tuomitsevia arjen kohtaamisia. Tällaiset lapsuuden kokemukset synnyttävät vastuunkantajia ja huolehtijoita, kenties arjesta pakenijoita ja vetäytyjiä – mutta onneksi myös selviytyjiä: tulevaisuuden rakentajia ja tekijöitä.

Yhteiskunnalle ei voi tällä hetkellä antaa kovinkaan hyvää arvosanaa taistelusta lapsiperheköyhyyttä vastaan. Tiedämme, että köyhissä perheissä vailla taloudellisten resurssien tuomia mahdollisuuksia jäävät lapset ajautuvat helpommin kaveriporukan ulkopuolelle ja altistuvat kiusaamiselle.

Lapsiperheköyhyys, johon liittyy paljon osattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, on yleistynyt myös työssäkäyvien, pienituloisten vanhempien perheissä.

Milloin muuten itse koit viimeksi epäoikeudenmukaisuutta? Milloin jonkun muun epäoikeudenmukainen kohtelu osui silmiisi tai korviisi? Millaisia tunteita se herätti, millaista toimintaa se aktivoi? Miten pääsit siitä yli?

On tärkeää kannustaa lasta epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista eteenpäin muuttamalla toimintatapoja, sillä epäoikeudenmukaisuutta rakennamme me aikuiset ja yhteiskunta.

Lapsilla ja nuorilla on selkeä käsitys siitä, miten yhdenvertaisuutta edistetään. Heidän näkemyksistään löytyy viisautta.

”Lapset ovat viattomia, jos vanhemmilla on pienet tulot tai jos vanhemmat ovat työttömiä.”

”Jos jompikumpi vanhemmista joutuu yhtäkkiä työttömäksi, ei se tee hyvää lapselle, että hän joutuu sen takia lopettamaan harrastuksensa, ja sitä kautta lakkaa tapaamasta suurta osaa ystävistään.”

Näin kertoivat 10–17-vuotiaat verkkokyselyssä, jonka Lastensuojelun Keskusliitto toteutti ennen eduskuntavaaleja kaksi vuotta sitten. Nämä lähes 500 lapsen ja nuoren näkemykset lähetetään ensi syksynä YK:n lapsen oikeuksien komitealle osana Suomen raportointia.

Lue myös: Oikeus unelmiin

Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.