Menestyksen lähteillä
”Vanhempani uskoivat aina minuun ja tukivat kaikessa, mihin ryhdyin. Kun innostuin jostain instrumentista, isä opetti minua soittamaan sitä. Kun kiinnostuin roboteista, isä osti junaliput ja vei minut robottinäyttelyyn.”
David Karp kertoi lapsuudestaan toukokuussa Charlie Rosen haastatteluohjelmassa Yhdysvalloissa. David-poika tarvitsikin tukea ja ymmärrystä, sillä hän jätti koulun kesken 15-vuotiaana ja siirtyi kotiopetukseen. Lopettamisen syy ei ollut se, ettei David olisi viihtynyt koulussa, vaan se, ettei siellä opetettu hänen mielestään taitoja, joita hän tarvitsi elämässään.
Davidin tarpeet olivat erityisiä. Hän opetteli 11-vuotiaana tekemään nettisivuja ja alkoi saada tilaustöitä paikallisilta yrityksiltä. Hän pyrki erilaisten projektien ja kotikoulun avulla hankkimaan meriittejä, joiden avulla hän olisi päässyt yliopistoon kotikaupungissaan New Yorkissa tai Bostonissa. Hän ei kuitenkaan koskaan saanut edes koulun päättötodistusta.
Toukokuussa nettijätti Yahoo! osti David Karpin kehittämän Tumblr-mikroblogipalvelun 1,1 miljardilla dollarilla. 26-vuotias Karp jatkaa pääjohtajana.
Tällaiset menestystarinat ruokkivat keittiöpsykologiaa ja neromyyttejä. Malcolm Gladwell todistaa viihdyttävästi ja vakuuttavasti kirjassaan Outliers – The Story of Success (suom. Kuka menestyy ja miksi?, Docendo 2010), että superlahjakkaina pidettyjen innovaattoreiden, viihdetähtien ja urheilijoiden salaisuus ei ole täysin poikkeuksellinen lahjakkuus, vaan suotuisa perhetausta ja olosuhteet sekä ahkera harjoittelu.
Samoista syistä paraskaan lahjakkuus ei aina takaa menestystä. Gladwell selittää kiekkoammattilaisuutta sillä, että pelaajat ovat syntyneet yleensä alkuvuodesta ja saaneet fyysisen kehityksen edun monissa ikävuosiin perustuvissa karsinnoissa.
Bill Gates puolestaan oli yksi maailman ensimmäisistä nuorista, joka sai tilaisuuden harjoitella tietokoneohjelmointia.
Onnellakin on osansa kuten David Karpin tapauksessa. Hän sai ensimmäisen työpaikkansa äitinsä suhteilla animaatiostudiosta. Hän oli ilmeisen varakkaasta perheestä, koska pystyi kotiopetusaikanaan ottamaan matematiikan ja japanin tunteja. Hän pääsi 16-vuotiaana töihin vertaistukipalveluun UrbanBabyyn ja nousi pian sen tuotejohtajaksi ja osakkaaksi.
Onnekasta oli sekin, että David sattui työskentelemään alalla, joka eli valtavassa murroksessa. Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Tumblr helmikuussa 2007 julkistettiin, sillä oli jo 75 000 käyttäjää.
Uskon silti, että osansa Davidin menestyksessä oli myös vanhempien tuella ja kannustuksella. Innostus, usko omiin kykyihin ja itsensä toteuttamiseen kannustaminen ovat suurimpia lahjoja, joita vanhemmat voivat lapsilleen antaa. Ahkeruus syntyy – melkein itsestään – innostuksesta.
Tumblrin onnistuneen lanseerauksen jälkeen David Karp havahtui siihen, että hän saattoi työskennellä täysipäiväisesti rakastamansa tuotteen parissa:
”Ja se oli uskomaton, vapauttava ja käsittämättömän inspiroiva tunne”.
