Siirry sisältöön
Lastensuojelu

Kun lapsi joutuu lastensuojelulaitokseen, mitkä ovat hänen oikeutensa?

25.02.2020 Tuija Siljamäki Liisa Takala

LAPSEN MAAILMA 20191217 Kuva Liisa Takala. Vilma Vähämaa ja Lucy Kautto (oik), Helsinki.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta pyysi Osallisuuden aika ry:ltä lausuntoa nuorten syrjäytymisen ehkäisemisestä. Vilma Vähämaa (vas.) ja Lucy Kautto tietävät, ettei palveluista ole apua, ellei ammattilaisilla ole riittävästi osaamista kohdata lapsia ja nuoria sekä kuulla heitä aidosti.

Mistä pieni, lastensuojelulaitokseen tuleva lapsi tietää omat oikeutensa? Mistä hän tietää, mikä on laillista? Ei mistään, elleivät aikuiset kerro.

Kysyimme kahdelta nuorelta heidän näkemyksiään lasten oikeuksista sijaishuollossa. Lucy Kautolla ja Vilma Vähämaalla on kokemusta lastensuojelulaitoksessa asumisesta. Vilma työskentelee nykyisin Osallisuuden aika ry:ssä projektikoordinaattorina ja Lucy saman yhdistyksen kokemusasiantuntijana.

Kuka asioitani hoitaa?

− Sosiaalityöntekijäni vaihtuivat useasti. En edes muista heidän nimiään. En saanut heistä mitään tietoa. Osaa heistä en nähnyt ikinä. Kun joku ohjaaja kysyi, haluanko puhua sosiaalityöntekijän kanssa, en tiennyt, että minulla on sellainen, kertoo Lucy, joka on asunut 13-vuotiaasta asti muutamassa lastensuojelulaitoksessa.

Vilmalla on vastaavia kokemuksia.

− Kysyin kerran, miksi asiani ei edisty. Ohjaajat vastasivat, etteivät tiedä, kuka sosiaalityöntekijäni on. He vaihtuivat niin usein.

Se on ongelma, sillä Lucyn mielestä sosiaalityöntekijän pitäisi olla osa lapsen elämää ja luoda luottamussuhde lapseen. Hänestä yhtä työntekijää kohti tulisi olla vain parikymmentä asiakasta.

− Välillä sosiaalityöntekijäni sekoitti minut johonkin toiseen.

Vilman mielestä on selvää, ettei sosiaalityöntekijä voi tehdä työtään hyvin, jos hänellä on sata asiakasta.

Oikeus tulla kuulluksi?

LAPSEN MAAILMA 20191217 Kuva Liisa Takala. Lucy Kautto, Helsinki.

Lucy Kautto on Osallisuuden aika ry:n kokemusasiantuntija. Hän opiskelee pintakäsittelyä, mutta aikoo hakeutua opiskelemaan sosiaalialaa.

Lucy oli viime vuonna ensimmäistä kertaa mukana jokavuotisessa Nuorten päivässä, jossa nostetaan esiin nuorten kokemuksia lastensuojelusta. Päivä järjestettiin Lastensuojelun Keskusliiton Valtakunnallisten lastensuojelupäivien yhteydessä Tampereella. Viime vuonna nuoret olivat huolissaan erityisesti lasten oikeuksien toteutumisesta ja henkilökunnan vaihtuvuudesta.

Vilma on kahdeksan viime vuoden aikana tavannut paljon lastensuojelulaitoksissa asuvia nuoria työnsä kautta ja oli mukana myös Nuorten oikeudet ja asema sijaishuollossa (Noja) -hankkeessa.

− Lapsi ei automaattisesti tiedä, että hänellä on oikeus valittaa päätöksistä. Monet luulevat, että kenenkään ei tarvitsekaan kuulla häntä. Monelle on yllätys, että hänellä on oikeus nähdä omat asiakirjansa tai että on oikeus pyytää sosiaalityöntekijän vaihtoa.

Lucy ei missään vaiheessa kuullut, että hänellä on myös oikeuksia.

− Menin virran mukana. Päätöksiä tehtiin. En valittanut, koska ajattelin, ettei minulla ole kuitenkaan sananvaltaa mihinkään.

− Lapsena sitä ajattelee, että vanhemmat hoitavat kaiken. Jos on koulussa ongelmaa, ei hätää, vanhemmat hoitavat. Mutta kun sinut otetaan huostaan, vanhemmat eivät enää pystykään hoitamaan. Ajattelin, että kun olen valtion hoidossa, totta kai kaikki, mitä siellä tapahtui, oli laillista ja sallittua. Ei sitä osannut kyseenalaistaa, kuvaa Vilma.

Hänen mukaansa monen nuoren on vaikea hahmottaa, miksi hänet on sijoitettu. Tietoa siitä, mitä tapahtuu, pitäisi saada enemmän:

− Olet epätietoisena systeemissä, joka pallottelee joka puolelle. Nuorta saattaa pelottaa, koska valtiohan on ylin auktoriteetti. Olet siinä tosi pienenä ja voimattomana.

− Paikkakuntaa voi joutua vaihtamaan viikon varoitusajalla, huomauttaa Lucy.

Oikeuksista pitää kertoa monta kertaa

LAPSEN MAAILMA 20191217 Kuva Liisa Takala. Vilma Vähämaa, Helsinki.

Vilma Vähämaa oli perustamassa Osallisuuden aika -yhdistystä viisi vuotta sitten. Hän opiskelee politiikan tutkimusta Helsingin yliopistossa.

Nuorten mielestä sosiaalityöntekijä voisi käydä lapsen oikeudet läpi asiakassuhteen aluksi, mutta se ei vielä riitä.

− Sijoittaminen on aina kriisitilanne, kun tulee paljon infoa kerralla. Se ei pysy päässä. Ohjaajat voivat jatkaa siitä, mihin sosiaalityöntekijä jäi ja kerrata asiaa koko ajan, suosittelee Vilma.

Nuorten päivän nuoret toivat esiin, miten hankalaa kaltoinkohdellun lapsen on tietää, mikä on oikein ja mikä ei, sillä hänen rajansa on rikottu. Lisäksi oikeuksiin liittyvät sanat ovat hankalaa lakikieltä. Mistä lapsi voi tietää, mitä tarkoittaa vaikkapa yksityisyydensuoja tai koskemattomuus?

− Se, että tietää oikeuksistaan, on kaiken alku. Sijaishuoltopaikan seinällä voisi olla sanasto, jossa kerrotaan ymmärrettävästi, mitä tarkoittaa vaikkapa koskemattomuus ja niin edelleen, Lucy ehdottaa.

Rajoittaminen voi olla laillista tai laitonta

Vilma on huomannut Noja-hankkeen juristeja kuunnellessaan, että oikeudet − kuten vaikkapa koskemattomuus tai liikkumisvapaus − voivat mennä välillä ristiin.

− Nyt vasta, kun on itsekin kuullut, mitä oikeudet ovat, ymmärtää paremmin, miksi niitä pitää joskus rajata. Jos nuori haluaa mennä paikkoihin, jotka eivät ole turvallisia hänelle, silloin liikkumisvapautta pitää rajoittaa, jotta oikeus koskemattomuuteen toteutuu.

Lucysta on väärin, että rangaistuksia saatetaan antaa neuvottelematta nuoren kanssa − vaikkapa sosiaalisesta mediasta kaivetun tiedon perusteella.

− Löydettiin kuva, jonka perusteella minulle määrättiin seitsemän päivää liikkumisvapauden rajoitusta. Tehtiin johtopäätöksiä kysymättä minulta, mitä oli tapahtunut. Liikkumisvapauden rajoittamisen ei pitäisi olla rangaistus vaan nuoren parhaaksi. Ei niitä voi noin vain jaella, sanoo Lucy.

Vilma on tavannut monia nuoria, joiden kohdalla rajoittamistoimenpiteitä on käytetty rangaistuksena, mikä on laitonta:

− Nuorelle voidaan sanoa, että ellei viikko mene hyvin, perutaan kotilomat. Se on laitonta. Suhde perheeseen on tärkeä, eikä oikeutta kotilomiin pitäisi käyttää rankaisemiseen tai palkitsemiseen.

Vilmalla on hyviä kokemuksia nuorisokodista. Hän piti henkilökunnasta, mutta jotkin nuorisokodin käytännöt olivat jääneet ajastaan jälkeen, jopa lainvastaisiksi, kuten vaikkapa kotilomilla kiristäminen tai palkitseminen.

Oikeus saada hoitoa

LAPSEN MAAILMA 20191217 Kuva Liisa Takala. Vilma Vähämaa ja Lucy Kautto, Helsinki.

Vilma Vähämaa ja Lucy Kautto haluavat tuoda esiin lastensuojelun epäkohtia, mutta myös hyviä kokemuksia ja onnistumisia.

Mielenterveyspalveluita nuoret saavat vaihtelevasti. Osa saa kaiken pyytämänsä avun, osa ei.

− Monesti kuulee, ettei nuori saa itse määritellä tarvitsemaansa apua. Lääkkeitä saa, muttei keskusteluapua. Ellei halua ottaa lääkkeitä, nuorta saatetaan pitää yhteistyökyvyttömänä ja hoitoon sitoutumattomana, kertoo Vilma.

Lucyn mielestä päihdeongelmaiset nuoret tarvitsisivat oman hoitopaikan:

− Sijaishuoltopaikan pitäisi tuntua kodilta. Ei ole oikein, että samaan paikkaan voi olla sijoitettuina nuoria, joilla on päihdeongelma sekä lapsia, jotka ovat siellä sen vuoksi, että kotona on päihdeongelma, sanoo Lucy.

Vilma on kuullut myös suhteettoman ankarasta suhtautumisesta päihteisiin.

− Jos nuorisokodissa asuva 17-vuotias on kavereiden kanssa ulkona ja kokeilee alkoholia, hänet lähetetään päihdepsykiatriselle. Vanhempiensa kanssa asuva nuori saa ehkä kotiarestia. Se on suhteetonta.

Vaikuttaako palaute?

Lucy sai eräästä paikasta lähtiessään täytettäväkseen lomakkeen, jossa kysyttiin, oliko hän viihtynyt.

− Olisin itse asiassa halunnut jäädä sinne, mutta toive sivuutettiin.

Vilma perusti aikoinaan nuorisokotiin johtajan suostumuksella palautelaatikon:

− Ei sinne hirveästi palautetta ilmaantunut, mutta oli tärkeää, että laatikkoon oli mahdollisuus antaa palautetta.

Nuoret toivovatkin, että lastensuojelun kilpailutuksissa otettaisiin huomioon laatu, nimenomaan asiakkaiden kokemana ja että palveluita rakennettaisiin aidosti yhdessä nuorten kanssa.

Vilma kertoo nuorten visioineen eräänlaista tervetuliaispakkausta lastensuojelun piiriin tuleville:

− Olisi siistiä, jos lastensuojelun asiakaspakkaus voisi olla samanlainen kuin äitiyspakkaus. Siinä olisi kaikkea, mitä lapsi tarvitsee sijaishuoltoon muuttaessaan, vaikka pehmolelu ja esite oikeuksista.

Lucy kannattaa pakkausta, sillä se loisi positiivista kuvaa lastensuojelusta.

Tytöt ihmettelevät, mikseivät ”sossut” voisi myös vierailla kouluissa ja päiväkodeissa kertomassa työstään samalla tavoin kuin poliisit. Jokaisessa päiväkodissa ja jokaisella luokalla on kuitenkin lastensuojelun asiakkaita.

− Poliisiin luotetaan. He käyttävät samantyyppistä valtaa kuin sosiaalityöntekijät, mutta heitä ei pelätä samalla tavoin kuin sossuja. Kun nähtäisiin, etteivät ”sossutädit” ole kasvottomia, se madaltaisi avun hakemisen kynnystä ja poistaisi lastensuojelun leimaa, Vilma pohtii.

Lucy on samaa mieltä:

− Lastensuojeluilmoitus tai avun hakeminen lastensuojelusta ei ole maailmanloppu. Soitan edelleen sosiaalityöntekijälle, jos on tarvetta.

Juttua varten on haastateltu myös erityisasiantuntija Annukka Paasivirtaa Lastensuojelun Keskusliitosta.

Lue lisää!

Noja on Stean rahoittama hanke, jonka kohderyhmänä ovat 13−17-vuotiaat lastensuojelun asiakkaat. Hankkeella pyritään vahvistamaan nuorten tietämystä omista oikeuksistaan ja asemastaan sijaishuollossa.

>https://noja.io/mita/

Osallisuuden aika ry on lastensuojelun asiakkaiden osallisuutta edistävä yhdistys.

>https://osallisuudenaika.fi

Lapsen oikeuksista selkokielellä:

>http://lapsiasia.fi/aineistot/julkaisut/julkaisut-2013/tiedatko-mita-ovat-lasten-ihmisoikeudet-esite-selkokielella/

>http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2014/12/Selkokielinen-LOS-esite.pdf

Lastensuojelun käsikirja:

https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/rajoitustoimenpiteet-sijaishuollossa/rajoitustoimenpiteet-pahkinankuoressa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »