Hyppää sisältöön

Lasten harrastaminen syö vanhempien voimavarat

Lasten harrastukset kuormittavat nykyään lapsiperheiden elämää ennennäkemättömällä tavalla. Useampilapsisessa keskiluokan perheessä lasten aikataulutetut riennot sanelevat elämänmenoa enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä, kertoo brittitutkimus.
Julkaistu
Teksti Antti Vanas
Kuvat Mostphotos
Lasten harrastaminen syö vanhempien voimavarat

Close-up of an attentive father and his son holding a soccer ball in a park

Lasten jatkuva harrastaminen syö perheiden yhteisen laatuajan ja siinä sivussa vanhempien voima- ja rahavarat, väittävät brittitutkijat.

Lähes 90 % tutkimukseen osallistuneista alakouluikäisistä lapsista kiiruhti erilaisiin koulun ulkopuolisiin aktiviteetteihin vähintään 4–5 päivänä viikossa, ja melkein 60 %:lla lapsista järjestettyjä rientoja oli useampi kuin yksi iltaa kohti.

Vanhemmat kertoivat tutkijoille iltayhdeksän jälkeen rättiväsyneinä kotiin raahustavista lapsista ja salaisesta onnentunteestaan, kun ukuleletunti tai futistreenit oli syystä tai toisesta peruttu.

Sport, Education and Society -verkkolehdessä julkaistuun tutkimukseen osallistui 50 keskiluokkaista perhettä, joiden lapset opiskelivat 12 luoteisenglantilaisessa alakoulussa.

Jos harrastaminen lyö näin pahasti yli, miksi sitä ei hillitä? Syy on vanhempien pyrkimys turvata lapsilleen mahdollisimman hyvä tulevaisuus ja täyttää keskiluokkaisen naapuruston hyvälle vanhemmuudelle asettamat mitat, tutkijat vastaavat.

Myös äitien lisääntynyt työssäkäynti ja elintason nousu vaikuttavat asiaan.

Lyhyellä tähtäimellä esim. urheiluharrastuksen ajatellaan pitävän lapsen hyvässä kunnossa ja tuovan uusia ystäviä. Pitkällä tähtäimellä harrastusten uskotaan parantavan lapsen mahdollisuuksia työmarkkinoilla.

Hyvät tarkoitukset voivat tutkijoiden mukaan kääntyä itseään vastaan, jos ja kun harrastuksista tulee ylittämätön este perheen yhdessäololle, ja alati kasvavat harrastemenot alkavat kiristää vanhempien pinnaa. Tosiasioiden pohjalta tehty kustannus-hyötyanalyysi voi auttaa vanhempia torjumaan ympäristöstä tulevia suorituspaineita.

Mihin lapsi harrastuksia tarvitsee, ja paljonko niitä pitäisi olla? Aamulehti kysyi asiaa viime vuonna lapsuustutkija Kirsi Pauliina Kalliolta.

Jos harrastuksella tarkoitetaan aikuisten järjestämää ohjelmallista toimintaa, lapsi ei välttämättä tarvitse niitä lainkaan, tutkija vastasi. Lapsi voi Kallion mukaan harrastaa sitä sun tätä kotona ja sen lähipiirissä, ja tehdä siinä sivussa läksyjä ja kotitöitä.

Lue myös: Onko pakko harrastaa?