Siirry sisältöön
Kolumni

Miten ero vaikuttaa lapsiin?

06.02.2015 Heikki Hiilamo Katriina Roiha ja Heidi Söyrinki

Avioerot vaikuttavat yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja lasten asemaan eri maissa eri lailla, mutta usein erot kärjistävät eriarvoisuutta. Erojen seurauksia voisi lieventää yhteiskuntapolitiikalla ja rohkaisemalla vanhempia jakamaan hoitovastuuta myös taloudellisesti, Heikki Hiilamo kirjoittaa kolumnissaan.

EU:n rahoittama tutkimushanke Families and Societies järjesti konferenssin tammikuussa Madridissa. Avioeroja sekä perhepolitiikan lapsivaikutuksia pohtivat alahankkeet järjestivät yhteisseminaarin, jonka aiheena oli avioerojen vaikutukset yhteiskunnalliseen tasa-arvoon.

Kaksi firenzeläisen European University Instituten tutkijaa esitteli paperia, jossa pohdittiin avioerojen vaikutusta mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumiseen eli siihen, miten vähän (tai paljon) lapsen syntymäkoti vaikuttaa hänen menestymiseensä myöhemmässä elämässä.

Tutkijat ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että vanhempien parisuhteen purkautuminen heikentää lasten koulumenestystä ja lisää psyykkistä oireilua. Ilmiöllä ei kuitenkaan tarvitsisi olla vaikutusta yhteiskunnalliseen tasa-arvoon, jos erot jakautuisivat sattumanvaraisesti väestössä ja jos eron vaikutukset olisivat samanlaisia perhetaustasta riippumatta. Näin ei kuitenkaan ole.

Heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat vanhemmat eroavat useammin kuin paremmassa asemassa olevat mitattiinpa asemaa tuloilla tai koulutuksella. Toisin sanoen vanhempien erot kärjistävät yhteiskunnallista eriarvoisuutta.

Toinen mekanismi on kuitenkin epäselvempi. Jotkin aikaisemmat tutkimukset ovat nimittäin osoittaneet, että paremmassa asemassa olevissa perheissä ero vaikuttaa lapsiin kielteisemmin kuin heikommassa asemassa olevissa perheissä. Tutkijat ovat selittäneet tuloksia sillä, että hyvässä asemassa olevissa perheissä ero merkitsee lapsille ”putoamista korkeammalta”, ja ettei heikommassa asemassa olevissa perheissä ole niin paljon menetettävää.

Erolla on hyvätuloisten ja koulutettujen perheissä vahvempi syy-yhteys kielteisiin seurauksiin. Yhdessä pysyneet vanhemmat olisivat esimerkiksi maksaneet lapsen koulutuksen, mutta eron tapahduttua lapsi jää ilman maksullista koulutusta. Ymmärrettävästi nämä tulokset on saatu Isosta- Britanniasta ja Yhdysvalloista, joissa koulutus on erittäin kallista.

Pohjoismaita koskevat tutkimukset ovat päätyneet päinvastaiseen tulokseen: eroilla on kielteisimpiä vaikutuksia heikommassa asemassa elävissä perheissä. Tulosta selittää ilmeisesti se, että pienituloisten ja vähän koulutettujen erot ovat riitaisempia ja että niiden jälkeen toinen vanhempi osallistuu eron jälkeen vähemmän lastensa hoitoon ja tukemiseen. Suomessakin erot kärjistävät yhteiskunnallista eriarvoisuutta.

Yhteiskuntapolitiikalla on vaikeaa ja ehkä tarpeetontakin puuttua siihen, jos kaksi aikuista ei halua enää jatkaa yhteiselämää. Erojen seurauksia lapsille on kuitenkin mahdollista lieventää. Vanhempia voidaan rohkaista jakamaan lasten hoitovastuuta esimerkiksi tekemällä mahdolliseksi lapsilisän ja elatustuen puolittaminen eronneiden puolisoiden kesken sekä ottamalla vuorotteluvanhemmuus huomioon asumistukea myönnettäessä.

Voidaan kiinnittää huomiota eronneiden vanhempien ja lasten väliseen vuorovaikutukseen: esimerkiksi elatusmaksuihin, tapaamisoikeuksiin ja vieraannuttamiseen. Perheneuvolat ja kolmannen sektorin toimijat voivat suoraan tukea eroperheiden lapsia ja nuoria muun muassa vertaisryhmien ja neuvonnan avulla.

0215kolumni2

Heikki Hiilamo on viiden lapsen isä, joka työskentelee sosiaalipolitiikan professorina Helsingin yliopistossa.

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »