Samat vanhemmat, erilaiset lapset

Kun kuopuksemme Vilja syntyi kolme ja puoli vuotta sitten, eräs lastemme päiväkodinopettaja sanoi, että vaikka laittaisi sata vauvaa vierekkäin, tunnistaisi meidän vauvamme Ketoloiden lapseksi. Tähän yhtäläisyydet sitten jäävätkin, ja jokainen viidestä on aivan omanlaisensa persoona.

Esikoinen

11-vuotias Onni on herkkä ja tunnollinen lapsi. Hän huolehtii itse kotitehtävistään, lukee kokeisiin ja tavarat pysyvät tallessa ja järjestyksessä. Kun koulun uintiviikolla sanottiin, että olisi hyvä käydä kerran viikossa uimassa, Onni otti tämän ohjeen tosissaan ja huolehtii nyt, että käymme joka viikko uimahallissa. Koulussa oli myös sanottu, että joka päivä pitäisi liikkua vähintään tunnin verran. Tästä Onni nyt huolehtii, että tavoite täyttyy. Hän on niin kunnollisen tunnollinen, että minua ilahdutti, kun kevättodistuksessa käyttäytyminen oli yhdeksän kympin sijaan. Tämä kun tarkoittaa sitä, ettei poika istu hiljaa kaikkia tunteja, vaan hänen täytyy höpsöttää ja pöhlöillä jotakin. Aina ei tarvitse olla niin kiltti ja rauhallinen.

Numero kaksi

Kolmasluokkalainen Oiva puolestaan on huoleton kulkija. Milloin ovat hanskat hukassa, milloin taas kännykkä. Oiva on myös kovin liikunnallinen. Tämä piirre tuli esiin jo vauvana, ja hän kiipeili jatkuvasti joka paikkaan. Vuosi sitten Oiva sai haasteen: kun hän vetäisi kymmenen leukaa, palkintona olisi oma PC. Ei kulunut monta viikkoa, kun Oiva saavutti tavoitteen ja kymmenen leukaa meni kevyesti. Niinpä hän sai oman tietokoneen. Tällä hetkellä Oivalla on menossa itse keksimänsä haaste: tavoitteena on tehdä sata punnerrusta mahdollisimman lyhyessä ajassa. Oiva on myös innostunut siivouksesta ja tarttuu kotona herkästi rättiin ja huolehtii myös mummulan viikkosiivouksesta.

Numero kolme

Tokaluokkalainen, sunnuntaina kahdeksan vuotta täyttävä Helmi on terhakka tyttö. Jo synnytyslaitoksen kotiinlähtötarkastuksessa lääkäri diagnosoi hänet topakaksi emännäksi. Helmi ei ole koskaan ollut kiinnostunut niin sanotuista tyttöjen jutuista, ja kaksivuotissyntymäpäivänään hän ilmoitti hyvin selvästi hänen päälleen pukemastani mekosta, että ota heti paikalla pois tämä. Sen koommin ei ole tyttömäisiä vaatteita näkynyt Helmin päällä, ja uimassakin hän käyttää uimahousuja.  Pitkään aikaan hän ei määritellyt itseään tytöksi eikä pojaksi, vaan mimmiksi. Nyt vähitellen hän on alkanut pohtia olevansa tyttö ja on tarkka siitä, että kuuluu perheen naisväkeen. Vaikka nukkeleikkejä Helmi ei ole koskaan leikkinyt, hän on kuitenkin hyvin toisia hoivaava persoona. Hoidetuksi tulevat niin perheemme kissat kuin kolmevuotias pikkusisko.

Itse olen aivan onneton piirtäjä, mutta onneksi Helmi ei ole perinyt  tätä ominaisuutta minulta, vaan on ikäisekseen kovin taitava piirtämään  ja maalaamaan. Kuvataiteet ovatkin hänen mielipuuhaansa, ja paperia, kyniä ja maaleja kuluu kovaa vauhtia. Jos Helmi ei olisi steinerkoulussa, harkitsisimme vakavissamme kuvaamataitoluokkaa, mutta nyt ei ole tarve, sillä steinerkoulussa on niin paljon taideaineita.

Numero neljä

Esikoulun juuri aloittanut Aura on melkoinen pakkaus. Kun hän saa jotain päähänsä, ei hän hevillä luovuta ja suuttuessaan hänen koko kehonsa muuttaa värinsä laikukkaan punaiseksi. Kun tämä ensimmäisen kerran tapahtui, säikähdin kyseessä olevan joku ihottuma. Sitten selvisi, että kyse onkin voimakkaasta tunnereaktiosta. Myös päiväkodissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, kun Aura on keksinyt jotain. Kerran ovi oli pitänyt laittaa säppiin, kun Aura oli päättänyt lähteä kesken päivän kotiin.

Auralla on päiväkodissa ystäviä, mutta ehdottomasti tärkein ja paras ystävä on isosisko Helmi – ja tunne on molemminpuolinen. Tytöt ovat keskenään kovin erilaisia, mutta yhteisiä puuhia riittää (toki myös riitoja). Auraa hiertää se, että isosisko saa jo käydä koulua ja hänen täytyy vielä odottaa vuosi. Onneksi Helmin opettajalle sopii, että Aura saa tulla päivän ajaksi luokkaan vieraaksi.

Ei väsytä!

Kuopus

Kolmevuotias Vilja on laumamme nuorin ja on vaikea käsittää, että hän on puhua pulputtava ja erilaisia leikkejä leikkivä tytön tyllerö eikä todellakaan mikään vauva enää. Vilja rakastaa kaikkea kaunista ja mitä enemmän kimallusta ja blingblingiä, sitä parempi. Myös tästä lapsesta löytyy  tahtoa ja voimaa. Viljalla on päiväkodissa paras ystävä – tai niin kuin hän itse kutsuu ”paras karevi”. Jos aamulla lähtö päiväkotiin takkuaa, pitää vain muistuttaa karevista, ja niin lähtö sujuu joutuisasti. On liikuttavaa nähdä, kuinka tämä parivaljakko syleilee toisiaan niin tavatessa kuin erotessa.

Erottamattomat

Sisarukset ovat siis keskenään kovin erilaisia. Riitoja ja erimielisyyksiä tulee, mutta kuitenkin lauma pitää yhtä. Kun yksi  saa kaupasta jotain, huolehtii tämä, että sisaruksetkin saavat jotain. Kun Vilja oli vastasyntynyt, pyysin Onnia hoitamaan vauvaa. sen ajan, että käyn vessassa. Kuulin juttelun: ”Hei, pikkuinen. Tässä isoveli. En anna ikinä kenenkään kiusata sinua.”