Veljeydestä

Naapurirapun Apu: 

Lapsuudesta aikuisuuteen asti elämäni on ollut aika minun näköiseni, minut sijoitettiin äidiltä kiireellisesti päivystysperheeseen ja sieltä sijaisperheeseen. Matkalla on tullut parempia ja huonompia tarinoita.  

Yleensä keskitytään enemmän negatiivisiin asioihin, kun mietitään lastensuojelua suurempana skaalana. Minulle itselleni lapsuudessa tärkein asia oli leikkiminen, mieluiten toisen ihmisen kanssa. Vaikken ollut sosiaalisesti hirveän kyvykäs pitämään kaverisuhteita yllä, jotkut suhteet syvenivät ajan kanssa. Nämä suhteet olivat pääosin sijaisperheen sisältä, sieltä missä tapahtui koko ajan.  

Olin energinen ja vikkelä lapsi, vauhdissa koko ajan. Olin vaikeahko pienenä, saatoin turvautua helposti väkivaltaan, kun en osannut käsitellä tunteitani. Usein leikit päätyivätkin itkuun tai muuhun suruun, varsinkin, kun leikittiin taistelu– ja sotaleikkejä.  

Perhe, johon minut sijoitettiin, oli kirjava lasten ja nuorten suhteen. Minulla oli siis paljon ”veljiä” ja ”siskoja”. Leikki heidän kanssaan oli tapa sosialisoitua ja pitää hauskaa. Sijaisveljistäni tuli ajan kanssa minulle oivia kamppailutovereita, kun vuodatettiin verta ja kyyneliä, usein myös ihmissuhde syveni.  

Vanhempana leikit muuttuivat pelailuiksi ja muiksi juttelutuokioiksi. Minä lähdin sijaisperheeltä 11–vuotiaana laitokseen, kävin silti edelleen joka kuukausi sijaisperheellä näkemässä veljiäni, siskojani ja sijaisvanhempiani. Seitsemän vuotta myöhemmin, kun täytin kahdeksantoista, kävin edelleen sijaisperheessäni. Välillemme on muodostunut side, kuin ”normaalissakin” perheessä.  

Minulle tärkeimmät veljekset olivat Tierry Henry ja Yksinäinen Roska, joka on toinen tämän kirjoituksen kirjoittajista. Leikimme paljon, leikit liittyivät usein manga Dragon Ball Z: taan, olimme supervoimilla varustettuja taistelijoita. Talvisin rakensimme lumimajoja ympäri pihaa, kesäisin taistelimme ojissa, sadepäivinä pelasimme sisällä.  

Nämä kaksi veljeä olivat minulle suuria esikuvia, ihailin heitä, niin kuin pikkuveljellä on tapana ihailla isoveljiään. Tierry oli urheilullinen kaveri, ja Yksinäinen Roska, no, sekin tykkäsi pyöräillä, mutta veti myös kovana poikana salaa norttia talon takana. Minulla oli biologinen velikin, joka sijoitettiin samaan aikaan kun minut, hänen kanssaan leikit sujuivat huonommalla menestyksellä, koska riitelimme niin paljon. 

Nyt tällä hetkellä, teen edelleen Yksinäisen Roskan kanssa yhteisiä juttuja, oikeastaan enemmän kuin muiden. Kirjoitamme tämän bloginkin yhdessä.  

Yksinäinen Roska on nimimerkistään huolimatta kyllä kaikkea muuta kuin Yksinäinen Roska. Ehkä ajatuksissaan jokainen meistä voi olla yksinäinen roska, muttei yleensä todellisuudessa, ainakaan meille muille.  

Olen iloinen, että asiat ovat menneet näin, kun ne ovat. Kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia, vaikka pitäisi olla. Nyt olen 23 vuotta, ja edelleen yhteydessä sijaisperheeseeni ja veljiini. Kohtalo on tuonut meidät yhteen ja yhdessä olemme voimakkaampia, nyt ja aina. 

Yksinäinen Roska: 

Olin asunut jo useammassa sijaisperheessä ennen huostaanottoa. Muutin näiden perheiden ja äidin välillä useampaan kertaan. Huostaanottopäätös tuntui lapsenakin helpottavalta. Vuosia jatkunut epävarmuus ja jatkuva muuttaminen päättyivät. Sijaisperheessä, johon muutin huostaanottopäätöksen jälkeen, oli sijaisvanhemmat, heidän kolme biologista lastaan, joista yksi asui vielä kotona. Heidän lisäkseen perheeseen kuului kolme sijoitettua lasta, perhe täydentyi vielä minulla ja veljelläni sekä vuotta myöhemmin vielä kahdella muullakin lapsella. 

Muuttaessani perheeseen siellä asui jo Naapurirapun Apu, jonka kanssa kirjoitamme tämän blogikirjoituksen yhdessä, lähes 20 vuotta muuttoni jälkeen. Apu oli pieni, vilkas ja välillä pahasuinen poika. Sen lisäksi että asuimme samassa perheessä, meillä oli yhteistä erityisesti se, että olemme syntyneet samana päivänä, samassa kuussa, minä viisi vuotta ennen häntä. 

Vuosien kuluessa jaoimme Apun kanssa monenlaisia hyviä hetkiä. Loputon innostuminen ja totaalinen uppoutuminen fantasiamaailmoihin, hassut leikit ja yhteiset ilot. (Osittain) salaa tunteja kestäneet pelisessiot Crashin, Pandemoniumin tai vaikkapa Final Fantasy XII:n äärellä. Aina ei toki ollut niin ihanaa, välillä Apu oli maailman ärsyttävin pikkuveli, kuten sisaruksilla on usein tapana olla. 

Kun Apu, syistä, joita emme tässä tekstissä erittele, muutti sijaisperheestä lastensuojelulaitokseen olin raivoissani, vihainen ja peloissani. Raivosin. Kuka päätti, että minun veljeni muuttaa pois? Olin vihainen, koska se ei ollut mielestäni oikein. Pelkäsin, miten hän pärjää laitoksessa yksin. Apu kävi kuitenkin edelleen kotona ja sijaisvanhemmat välittivät aktiivisesti hänen kuulumisiaan lomien välillä minulle. Sain edelleen olla hänen isoveljensä, vaikka hieman eri tavalla. 

Nyt Apun muutosta on jo yli kymmenen vuotta ja olemme molemmat muuttaneet aikoja sitten omillemme sijaishuollosta. Kirjoitamme silti tämän tekstin yhdessä, sillä parhaimmillaan sijaishuollon aikana rakentuneet, turvalliset ja kannattelevat ihmissuhteet ovat koko elämän pituisia. 

Yksinäinen roska Lastensuojelu on kuulunut Yksinäisen roskan elämään jo 25 vuotta. Hän on kohdannut satoja ammattilaisia ja auttajia, asunut useissa perheissä ja osoitteissa sekä haudannut ihan liian monta läheistä. Lastensuojelu on tuonut Yksinäisen roskan elämään rakkaita ihmisiä ja antanut suunnan elämälle. Kuusi vuotta sitten Yksinäinen roska ei uskonut, että olisi elossa tänä päivänä. Nyt hän seisoo tukevasti omilla jaloillaan ja uskaltaa pyytää apua, kun sitä tarvitsee. [caption id="attachment_34352" align="alignnone" width="300"] Kuva: Aino Sutinen[/caption] Naapurirapun Apu  Naapurirapun Apu on 23-vuotias vuotias nuori Hämeenlinnasta. Hän viettää aikaansa lastensuojelun erilaisissa foorumeissa. Hänet sijoitettiin kriisisijoituksena äidin yliannostuksen jälkeen ja hän on asunut sekä sijaisperheessä että laitoksessa. Naapurirapun Apu harrastaa räppäämistä, pitää rullalautailusta, rakentavista keskusteluista ja hämärästä huumorista. Hän väsyy nopeasti ihmiskontakteista, vaikka ne ovatkin hänelle tärkeitä.  [caption id="attachment_34353" align="alignnone" width="300"] Kuva: Aino Sutinen[/caption]