Viisi syytä laittaa lapsi tai nuori kesäleirille
Luontoleirit, seikkailuleirit, rippileirit, protu-leirit, bändileirit, taideleirit… Miten ihania mielikuvia ne herättävätkään! Leirit eivät ole vain ”jotakin kivaa tekemistä sillä välin kun vanhemmat ovat töissä”, vaan oivallisia tilaisuuksia oppia tärkeitä elämäntaitoja.
Moni pitkäaikaissairaan vanhempi harkitsee pitkään, uskaltaako lapsen päästää leirille. Niin mekin aikoinaan. Pitkäaikaissairas lapsemme oli ensimmäistä kertaa yöleirillä vasta 13-vuotiaana. Hän sairastaa tyypin 1 diabetesta ja ruoka-allergioita. Meitä arvelutti, osaavatko muut hoitaa lastamme. Entä miten lapsi pärjää? Ja tämä ensimmäinen leiri oli kuitenkin Diabetesliiton järjestämä nuortenleiri. Se sujui yli odotusten.
Seuraavana kesänä oli vuorossa protu-leiri. Miten ilahduttavaa olikaan, kun ohjaaja kertoi käyneensä ensiapukurssin ja osaavansa hypoglykemian ensiavun. Nuoreni toivotettiin tervetulleeksi!
Olen kuullut monta tarinaa siitä, ettei lasta ole otettu yöleirille pitkäaikaissairauden vuoksi. Se on surullista, ja saattaa jopa rikkoa yhdenvertaisuuslakia. Erityistä tukea tarvitseville lapsille leirit voivat olla isoja harppauksia itsenäistymistä kohti, siksi juuri heidän on tärkeää päästä osallistumaan niihin.
Voitaisiinko leiriohjaajien koulutukseen lisätä perustaidot tavallisimmista lasten pitkäaikaissairauksista, kuten astmasta, diabeteksesta ja ruoka-allergioista? Myös tietämys adhd:stä ja neurokirjon lapsista olisi paikallaan. Voisivatko myös potilasjärjestöt panostaa enemmän lastenleireihin, jotta kaikki halukkaat pääsisivät osallistumaan?
Kokemukseni mukaan lapset oppivat leireillä muun muassa tärkeitä elämäntaitoja:
1. Kaveritaitoja. Oppivat tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Leiriltä lapsi voi saada myös tärkeää vertaistukea, vahvistusta itsetunnolleen ja identiteettinsä kasvulle. Jos lapsella on pitkäaikaissairaus, siitä tulee väistämättä osa hänen identiteettiään. Parhaassa tapauksessa solmitaan uusia ystävyyksiä.
2. Itsenäistymistä, pitämään huolta itsestään. Diabetesleirillä nuoret hoitivat itseään itsenäisesti ja monenlaisen hauskan tekemisen ohessa saivat jutella muun muassa psykologin, ravitsemusterapeutin ja lääkärin kanssa.
3. Seikkailuleirillä testataan omia rajoja, opitaan rohkeutta. Tällaisen leirin jälkeen peruskoulun juuri suorittanut lapseni otti hanakasti elämänsä ohjaksista kiinni. Kiitos tästäkin leiristä kuuluu Diabetesliitolle.
4. Bändileirillä opitaan työelämässä tuikitärkeitä tiimitaitoja. Löytyykö yhteinen sävel? Saavatko kaikki loistaa vuorollaan? Kannattaako kaikkia kuunnella? Lapseni löysi bändileiriltä samanhenkisiä ystäviä ja musiikista tarkoituksen elämälleen.
5. Ei pidä unohtaa, että leiri opettaa myös vanhempia: päästämään irti lapsesta, huolesta. Eihän ole tarkoitus, että lapsi jää kotinurkkiin pyörimään vielä aikuisenakin? Mahdollisesti vanhempien aika ja energia on kulunut vuosikausia lapsen hengissäpitämiseen, joten hekin ansaitsevat hengähdystauon. Hyvässä tapauksessa leirin jälkeen lapsi osaa arvostaa vanhempiensa huolenpitoa – jos onkin aiemmin tottunut pitämään sitä itsestäänselvyytenä.
Aiheeseen liittyvät:
Kommentit (0)